tag:blogger.com,1999:blog-22585269281845538492024-02-19T03:41:04.783+02:00KirjanurkkausZephyrhttp://www.blogger.com/profile/00162820777657025751noreply@blogger.comBlogger658125tag:blogger.com,1999:blog-2258526928184553849.post-83054154132069891782022-02-03T15:30:00.006+02:002022-02-03T15:43:36.716+02:00Kevään 2022 uutuuskirjavinkit<p>Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia.<br /></p><p><br /></p><p><b>TAMMIKUU</b></p><p style="text-align: center;"><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgTE_D374pkn8DQxRV5KGgkAii4A3AO1D6JY3FZ7xaMvUyZzXOhASNTrMc6CefzkTjETTjXUWHqFvvXQJwgv6qr1KQXVqJyzX3-SH0nNjG5UShMuwu33PgN-wUc_gW4MV4Poqnxv87kielBZZGm0KDr99CEooQKuDNPodXWZFR3rtLHWc5SMZUmkk0LHQ=s799" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="799" data-original-width="502" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgTE_D374pkn8DQxRV5KGgkAii4A3AO1D6JY3FZ7xaMvUyZzXOhASNTrMc6CefzkTjETTjXUWHqFvvXQJwgv6qr1KQXVqJyzX3-SH0nNjG5UShMuwu33PgN-wUc_gW4MV4Poqnxv87kielBZZGm0KDr99CEooQKuDNPodXWZFR3rtLHWc5SMZUmkk0LHQ=s320" width="201" /></a><b> <br /></b></b></div><p></p><p style="text-align: center;"><b>Merit Riihonen</b>: <i>Mitä ikinä haluat </i>(Karisto)<b> </b></p><p style="text-align: center;">Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.</p><p style="text-align: center;"> </p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhESwl4HMhtdo0x5IipCTbVipu0hHvS0wEtZcuQoosJ9WO-CnSqctVwXYIB7YLkYkqJT3hKElf8nd4UVQ-5dlz33xni8rAgKLnX3ZtqiOZleigR_iOi6FCXhuiVgtGe2J94X-aArj8d5-foWOhmved6YASASVi1YT0LbXqwKJggF_8z0jEmmk4i1LmvWA=s2540" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2540" data-original-width="1595" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhESwl4HMhtdo0x5IipCTbVipu0hHvS0wEtZcuQoosJ9WO-CnSqctVwXYIB7YLkYkqJT3hKElf8nd4UVQ-5dlz33xni8rAgKLnX3ZtqiOZleigR_iOi6FCXhuiVgtGe2J94X-aArj8d5-foWOhmved6YASASVi1YT0LbXqwKJggF_8z0jEmmk4i1LmvWA=s320" width="201" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><b>Iida Rauma</b>: <i>Hävitys - tapauskertomus </i>(Siltala)</p><p style="text-align: center;">Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen. </p><p style="text-align: center;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj9grMzOgotnddXWS08PT1wAk8mmA4PrExfRKfcWww5zLbetCxTmKVT_JH4GEljdJF5z_CfE72Wc7yuujodvUpd028UIzb15fLcqTlLSDnUIBg0PKCGgJ1aJdZVIfcZ3ov0tNDadUImaZKdO-tcRHbIqYgmyefeBZyuOEBaIYsv_6acb8acNz4pwsu8wA=s418" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="292" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj9grMzOgotnddXWS08PT1wAk8mmA4PrExfRKfcWww5zLbetCxTmKVT_JH4GEljdJF5z_CfE72Wc7yuujodvUpd028UIzb15fLcqTlLSDnUIBg0PKCGgJ1aJdZVIfcZ3ov0tNDadUImaZKdO-tcRHbIqYgmyefeBZyuOEBaIYsv_6acb8acNz4pwsu8wA=s320" width="224" /></a></div><p style="text-align: center;"><b>Pertti Saloheimo</b>: <i>Meren ja tulivuoren välissä </i>(WSOY)</p><p style="text-align: center;">Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin <i>Hävitys</i>-kirjalta.<br /></p><p style="text-align: center;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhXuoFcjUhP3BnbMpRXIliAi4PgqHtiTPy4bSQfo30ZEFEWxMuoZRFsFEv9MbMm34-3H-oap73OS-iLDWT_KFuwYX-s_E68S7iBNeMAjhCVYBWUFjBGJ4P268mbuRPbKOPG2VtQuv3SSRlIoO084ln1FYPuFsR8WihlsSAV2RevdLo91wsM2mAJfDHm6w=s1126" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1126" data-original-width="700" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhXuoFcjUhP3BnbMpRXIliAi4PgqHtiTPy4bSQfo30ZEFEWxMuoZRFsFEv9MbMm34-3H-oap73OS-iLDWT_KFuwYX-s_E68S7iBNeMAjhCVYBWUFjBGJ4P268mbuRPbKOPG2VtQuv3SSRlIoO084ln1FYPuFsR8WihlsSAV2RevdLo91wsM2mAJfDHm6w=s320" width="199" /></a></div><p style="text-align: center;"><b>Jemma Hatt</b>: <i>Seikkailijat ja kirottu linna </i>(Kumma)</p><p style="text-align: center;">Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ja on kuulemma hyvä. :) </p><p style="text-align: center;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhVDfSnT2LNe5A5E3yn_q0OEEkNMR9PpPeS39Jovhnv_PVaUkt6UYyK1hkkypC-FNCgwE2gvYp_DgfW6fCSVI_GPvkVXrpFL5EOV1CA6mWH3g7PJqZ_0kbnF-w70h5uBwtj92TM6o0cFWuCY3RKo8zHcj_CV5opjpPqDImpXN7Z86ZXFpOjtmtZdcMPcw=s583" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="583" data-original-width="460" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhVDfSnT2LNe5A5E3yn_q0OEEkNMR9PpPeS39Jovhnv_PVaUkt6UYyK1hkkypC-FNCgwE2gvYp_DgfW6fCSVI_GPvkVXrpFL5EOV1CA6mWH3g7PJqZ_0kbnF-w70h5uBwtj92TM6o0cFWuCY3RKo8zHcj_CV5opjpPqDImpXN7Z86ZXFpOjtmtZdcMPcw=s320" width="252" /></a></div><p style="text-align: center;"><b>Jani Toivola & Saara Obele</b>: <i>Poika ja perhostunne</i> (Otava)</p><p style="text-align: center;"><i>Poika ja hame</i> -kirjasta tuttu Roni tutustuu kesälomalla uuteen poikaan, jonka ajatteleminen aiheuttaa kutinaa vatsassa.</p><p style="text-align: center;"> </p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh8NKU0BwQngtHHNiUWJ0XEdf43LoHe_2mSPOCYF34MLCzESQVHRDF62FL1_JlwI3SMoFIl1YTAEh9BphQqssnJOwzif2aRvSOlBaDoGAjBQi7hj8ksTfZo50MOssd-hZVPQIedrJzemlIVy8wNeP1U4ZYT9XzfweNyvktDc8Q3WNQ0GNN2cj6u-HeYUQ=s400" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="346" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh8NKU0BwQngtHHNiUWJ0XEdf43LoHe_2mSPOCYF34MLCzESQVHRDF62FL1_JlwI3SMoFIl1YTAEh9BphQqssnJOwzif2aRvSOlBaDoGAjBQi7hj8ksTfZo50MOssd-hZVPQIedrJzemlIVy8wNeP1U4ZYT9XzfweNyvktDc8Q3WNQ0GNN2cj6u-HeYUQ=s320" width="277" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><b>Mila Teräs & Hannamari Ruohonen</b>: <i>Ensilumi</i> (Karisto)</p><p style="text-align: center;">Kuvakirja Tuiskusta ja vaarista, joka valmistautuu taitoluistelunäytökseen kimaltavassa esiintymisasussa.<br /></p><p style="text-align: center;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiHJLgrvEKV48oC0B32nhVTAZ-APh744Aep_FTbCyn5iiR94XHM4ksK9W3qiy60TGWuWQIG_mqWB6kb8diTqPrmZkOqbnWEX8ztz265tDrLXuLb_-twulx8vNpQArGi2ikDraOJRQNaRcEMmZ-LGqhLDM-kAyf-6IUs13-CNXOedV9Hm3hLAGUYF87Tqw=s418" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="341" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiHJLgrvEKV48oC0B32nhVTAZ-APh744Aep_FTbCyn5iiR94XHM4ksK9W3qiy60TGWuWQIG_mqWB6kb8diTqPrmZkOqbnWEX8ztz265tDrLXuLb_-twulx8vNpQArGi2ikDraOJRQNaRcEMmZ-LGqhLDM-kAyf-6IUs13-CNXOedV9Hm3hLAGUYF87Tqw=s320" width="261" /></a></div><p style="text-align: center;"><b>David Sundin</b>: <i>Kirja joka ei halunnut tulla luetuksi</i> (Tammi)</p><p style="text-align: center;">Kirja, joka vastustelee lukemistaan kaikin keinoin. <a href="https://youtu.be/m5pxf5O3KmU">Kirjailijan mukaan</a> kirja on aikuisille haasteellinen lukea ja hillittömän hauska lapsille, jotka saavat kuunnella aikuisen lukuyrityksiä.</p><p style="text-align: center;">***<br /></p><p><b>HELMIKUU</b></p><p style="text-align: center;"><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi4aFVYACcyj36L-d25Gub-MVQCWNdoKXXAvhHp2Wx0195f7QrdnKazsgTXdAUjW19kK1M3-wfSYrJt5FFLM7Ct18tLnSnUwHJp3eT7u6Yd7bHDBljzJ9EHyVNruB1UM2i6zpU44G96FZpdd8v2llr5IqJDnx-J5VTg14Y5-73KcK_I4mirlMw7NdtxNQ=s733" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="733" data-original-width="460" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi4aFVYACcyj36L-d25Gub-MVQCWNdoKXXAvhHp2Wx0195f7QrdnKazsgTXdAUjW19kK1M3-wfSYrJt5FFLM7Ct18tLnSnUwHJp3eT7u6Yd7bHDBljzJ9EHyVNruB1UM2i6zpU44G96FZpdd8v2llr5IqJDnx-J5VTg14Y5-73KcK_I4mirlMw7NdtxNQ=s320" width="201" /></a><b> <br /></b></b></div><p></p><p style="text-align: center;"><b> Alba de Céspedes</b>: <i>Kielletty päiväkirja </i>(Otava)</p><p style="text-align: center;">Alun perin jo vuonna 1956 suomennettu kuubalais-italialaisen kirjailijan romaani kertoo yrityksestä murtautua ulos naiselle määrätystä roolista.</p><p style="text-align: center;">***<br /></p><p><b>MAALISKUU</b></p><p style="text-align: center;"><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgebGvPtXbiEOB12Vo7anpvW7JMt2W9bgnhh-bxLhB_NT8xq7DLPndOZOCJ4E3O-jkfomKF9A__bp73R7ZvJ6sSDsG7meChTsDJsre3MYUz0lym1r4IAzqzQh9UOJGSPSjuQhM9Qo0P8o_MWuDpqOZ_0pEd3ivp0B73uqkWXNQp4tfNtqQqjU1algUEpg=s800" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="800" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgebGvPtXbiEOB12Vo7anpvW7JMt2W9bgnhh-bxLhB_NT8xq7DLPndOZOCJ4E3O-jkfomKF9A__bp73R7ZvJ6sSDsG7meChTsDJsre3MYUz0lym1r4IAzqzQh9UOJGSPSjuQhM9Qo0P8o_MWuDpqOZ_0pEd3ivp0B73uqkWXNQp4tfNtqQqjU1algUEpg=s320" width="320" /></a><b> <br /></b></b></div><p></p><p style="text-align: center;"><b>Sanni Ylimartimo</b>: <i>Pimeässä hohtavat tähdet </i>(Karisto)</p><p style="text-align: center;">Nuortenkirja k-pop-faniudesta ja nuoruuden epävarmuudesta.</p><p style="text-align: center;"> </p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgRKfUdENRLtPhg9Hx1UlHxYurWKibTpXRRdNlMvlsalqgWqyu6qFAMKRAhCN2I9rddj54ZNyLvxybe8Gohwv9EGgteuFTo6Z82YZOHIo-TBGJyw60l8oB5C9bHMaLvpZksEeZm5PceNOhlagz1-uNLxGibiPHfeY7hk2dVD_hNX136gFPDmrip6KGnFw=s418" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="265" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgRKfUdENRLtPhg9Hx1UlHxYurWKibTpXRRdNlMvlsalqgWqyu6qFAMKRAhCN2I9rddj54ZNyLvxybe8Gohwv9EGgteuFTo6Z82YZOHIo-TBGJyw60l8oB5C9bHMaLvpZksEeZm5PceNOhlagz1-uNLxGibiPHfeY7hk2dVD_hNX136gFPDmrip6KGnFw=s320" width="203" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><b>Siiri Enoranta</b>: <i>Maailmantyttäret</i> (WSOY)</p><p style="text-align: center;">Utopia Maailmankoti-nimisestä paikasta ja viidestä tytöstä on sekä seikkailukertomus että tarina rohkeudesta ja ystävyydestä. <br /></p><p style="text-align: center;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEifCeJ6nU5Nn_IlbE9lY1lULkmqfS8ryTa1ZUWyZS_pR6Og6LNfN4r9QBxFKbdgETkIMUicJA-oE_873wVnmP9iTBDQHwruHdsAD0XftIIa-ATg8bLG9htI_I23aTirU9zkUu_0aiL_0qswnrh_yNSB4V8tBOPBo5PZLACToEeGEfmn6fhfkYtxuAgyUg=s200" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="200" data-original-width="200" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEifCeJ6nU5Nn_IlbE9lY1lULkmqfS8ryTa1ZUWyZS_pR6Og6LNfN4r9QBxFKbdgETkIMUicJA-oE_873wVnmP9iTBDQHwruHdsAD0XftIIa-ATg8bLG9htI_I23aTirU9zkUu_0aiL_0qswnrh_yNSB4V8tBOPBo5PZLACToEeGEfmn6fhfkYtxuAgyUg" width="200" /></a></div><p style="text-align: center;"><b>Emmi-Liia Sjöholm</b>: <i>Virtahevot </i>(Kosmos)</p><p style="text-align: center;">Ensisijaisesti äänikirjaksi kirjoitettu dialogiromaani (lukijoina Pihla Viitala ja Samuli Niittymäki) kahden ihmisen välisestä hetkestä.</p><p style="text-align: center;"> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiQeV-SASUriZT-VionVstYShn9SECOOa09Fq793USln-hsy1n4TDGVLaPSlnu2kcjDTAL3oLa8hi8GDZeyOR_YYk5gk2TCj081e2gP0rsnqY-Cj4DjzWrGHw9r4utkEE2WOpfQ3btPRRQocbGd3MZU-ETorPiCeWCwJ61MV9DBu6lNkbaVeTtIYcGghA=s330" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="330" data-original-width="207" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiQeV-SASUriZT-VionVstYShn9SECOOa09Fq793USln-hsy1n4TDGVLaPSlnu2kcjDTAL3oLa8hi8GDZeyOR_YYk5gk2TCj081e2gP0rsnqY-Cj4DjzWrGHw9r4utkEE2WOpfQ3btPRRQocbGd3MZU-ETorPiCeWCwJ61MV9DBu6lNkbaVeTtIYcGghA=s320" width="201" /></a></div><p style="text-align: center;"><b>Arla Kanerva</b>: <i>Lopun aikoja </i>(Kosmos)</p><p style="text-align: center;">Esikoisromaani ihmiskunnan viimeisistä hetkistä utopistisessa maailmassa.</p><p style="text-align: center;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjM32P64QPBYbSyJ_K7v55zFaZCT7YpcTfHOkjJmQcM2PTOeAX_TTiRiHGxvKNdDZLvMXmeUiuE6MuNPK3AR7g7MWleL48TPLWq3IW12anVaHCaWWvhVhGDXz8gvLx6yc69_7eESW2H4GlxHHG_i9KerMUriKCBaG1qOZKZdLcsWolXKQK_Ad06qcX67A=s2480" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2480" data-original-width="1712" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjM32P64QPBYbSyJ_K7v55zFaZCT7YpcTfHOkjJmQcM2PTOeAX_TTiRiHGxvKNdDZLvMXmeUiuE6MuNPK3AR7g7MWleL48TPLWq3IW12anVaHCaWWvhVhGDXz8gvLx6yc69_7eESW2H4GlxHHG_i9KerMUriKCBaG1qOZKZdLcsWolXKQK_Ad06qcX67A=s320" width="221" /></a></div><p style="text-align: center;"><b>Maggie O'Farrell</b>: <i>Hamnet </i>(S&S)</p><p style="text-align: center;">1500-luvun lopun Englantiin sijoittuva historiallinen romaani kuvittelee erään englantilaisen näytelmäkirjailijan arvoitukseksi jääneen vaimon ja kolmen lapsen, erityisesti 11-vuotiaan Hamnet-pojan elämää.</p><p style="text-align: center;"> </p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgbh9-CmjyYHI3KmGw-GNql97J_AutXUQkdsRj0d4J6iQ5ckkcGXVaLNBBRSsugMIzm3krpN5_mp7yzJ3mSLswkKTOSpVvwS8zygffGzRy02bXXbehStjecpBTTG1ga6eHfatTRH7fB6TyaaovLRVhvaazldxnzHKDIsam5ac34Kjrhr0WQ-Uuu93S-Rw=s418" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="266" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgbh9-CmjyYHI3KmGw-GNql97J_AutXUQkdsRj0d4J6iQ5ckkcGXVaLNBBRSsugMIzm3krpN5_mp7yzJ3mSLswkKTOSpVvwS8zygffGzRy02bXXbehStjecpBTTG1ga6eHfatTRH7fB6TyaaovLRVhvaazldxnzHKDIsam5ac34Kjrhr0WQ-Uuu93S-Rw=s320" width="204" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><b>Anthony Doerr</b>: <i>Taivaanrannan taa </i>(WSOY)</p><p style="text-align: center;">Kolmessa aikatasossa liikkuva kertomus tarinoiden voimasta on varmasti taas doerrmaisen koukuttava lukuromaani. </p><p style="text-align: center;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhj7q_VEse1XgmWaPj32srr3sJphd999IibqfK498sX3JuDCKiEMdbxz8aetIZAIVYzH5IvOKndWaANe1vsD7KLtUqznA3R593YC5cLjHJSXfNo-LStAwtjJv6OBzj23fTyFc15draa2qjYcJ1puIf23DLUal3LPc5FzksYyOVqi-k33V-rHSdAiURm9w=s418" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="264" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhj7q_VEse1XgmWaPj32srr3sJphd999IibqfK498sX3JuDCKiEMdbxz8aetIZAIVYzH5IvOKndWaANe1vsD7KLtUqznA3R593YC5cLjHJSXfNo-LStAwtjJv6OBzj23fTyFc15draa2qjYcJ1puIf23DLUal3LPc5FzksYyOVqi-k33V-rHSdAiURm9w=s320" width="202" /></a></div><p style="text-align: center;"><b>Bernardine Evaristo</b>: <i>Tyttö, nainen, toinen</i> (WSOY)</p><p style="text-align: center;">Palkittu, kiitelty, lukijat ihastuttanut (Goodreadsin arvioiden keskiarvo 4,35!) moniääninen romaani toiseutetuista äänistä.<br /></p><p style="text-align: center;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhPRhiWsKhPXTZAk2A_jSlMswR_B205kbm-hLjPBHtTLzhSE2KOXbRvtrDJVBhEioXJfbwg4_ASxJYvyEv3EoafrV4dRToXhCPCq5bGvrEsWTZwcEX29Oa-8pUxyPVFKUPIEzE_AAj7r9UJniEYE1EuqxvMD1aJWzRQ1mhmK4WKVV9G1KMmeHOnBYJjJA=s418" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="257" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhPRhiWsKhPXTZAk2A_jSlMswR_B205kbm-hLjPBHtTLzhSE2KOXbRvtrDJVBhEioXJfbwg4_ASxJYvyEv3EoafrV4dRToXhCPCq5bGvrEsWTZwcEX29Oa-8pUxyPVFKUPIEzE_AAj7r9UJniEYE1EuqxvMD1aJWzRQ1mhmK4WKVV9G1KMmeHOnBYJjJA=s320" width="197" /></a></div><p style="text-align: center;"><b>Merete Mazzarella</b>: <i>Violetti hetki </i>(Tammi)</p><p style="text-align: center;">Mazzarellan veljen kuolemasta kertova teos käsittelee kuolemaa myös laajemmin kirjallisuudessa ja valottaa veljen elämän kautta myös homoseksuaalisuuden historiaa.</p><p style="text-align: center;">***<br /></p><p><b>HUHTIKUU</b></p><p style="text-align: center;"><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhKd2Cffp9ZDLmOZTE0hXdLsD3o5fv3XFMzmOAufRrm_auc7CPiUDBi-vL-D2z6nNe-jPGx-QOQ37N7Jl3XlCorazdOKn6gxZj8kGLlQjPwPgf5oHX6NAgsZHYDqTVN2ZqxRBZ-I3yVrhCvwha9bCm50g8kUD1YgyONR8BIl6gnahEDRhSk9LXdt1CtkQ=s400" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="253" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhKd2Cffp9ZDLmOZTE0hXdLsD3o5fv3XFMzmOAufRrm_auc7CPiUDBi-vL-D2z6nNe-jPGx-QOQ37N7Jl3XlCorazdOKn6gxZj8kGLlQjPwPgf5oHX6NAgsZHYDqTVN2ZqxRBZ-I3yVrhCvwha9bCm50g8kUD1YgyONR8BIl6gnahEDRhSk9LXdt1CtkQ=s320" width="202" /></a><b> <br /></b></b></div><p></p><p style="text-align: center;"><b>Heidi Väätänen</b>: <i>Chloé S:n sanakirja </i>(Gummerus)<b> </b></p><p style="text-align: center;">Kielellä leikittelevä esikoisromaani nuorista naisista, muistamisesta ja katoavasta kielestä kuulostaa omaperäiseltä.</p><p style="text-align: center;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhZlmhGAjDpAt2bGhXyU-dDh4T3TjXB2aSs1lTh6-SXHo1uHCV8dprl8yXx88dxl0SlYnYFVzR4xn0PQNFCsvg2WxII-VVhh4nGx8j3nB4Nv5ARKWvPa13EMOGAl9lDOMUco7rVx-_oc7BLed3B7-UY8PjdjX7_T8wRLYv6tS-k7Zn957DieBcPV3cx4g=s983" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="983" data-original-width="655" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhZlmhGAjDpAt2bGhXyU-dDh4T3TjXB2aSs1lTh6-SXHo1uHCV8dprl8yXx88dxl0SlYnYFVzR4xn0PQNFCsvg2WxII-VVhh4nGx8j3nB4Nv5ARKWvPa13EMOGAl9lDOMUco7rVx-_oc7BLed3B7-UY8PjdjX7_T8wRLYv6tS-k7Zn957DieBcPV3cx4g=s320" width="213" /></a></div><p style="text-align: center;"><b>Sally Salminen</b>: <i>Aikani Amerikassa </i>(Teos)</p><p style="text-align: center;">Salmisen omaelämäkerrallinen teos kertoo ahvenanmaalaisen viljelijäperheen tyttären vuosista kotiapulaisena Manhattanin yläluokkaisissa perheissä 1930-luvulla. Vuonna 2018 julkaistu Juha Hurmeen suomennos Salmisen <i>Katrina</i>-romaanista oli minulle yksi sen vuoden parhaista kirjoista.<br /></p><p style="text-align: center;">***<br /></p><p><b>TOUKOKUU</b></p><p style="text-align: left;"><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgJOVNRhshjqTyNSOZ1tN4a5jBWz-9sPO6NQkgpBBl0tSPZd7bkbliKPHHzsBfvrTwekdeNzAPV1Npju7zYAxjdzmAHv-sqQneDv6Q_o8Qi2HL_ygeq_K1HQ69sPV2zicm0DZT2kPcT9PPBQVlLrOyPg46QSYG0G7sT4GHZBmj7ubwVjIFpfksaAsOo2g=s1600" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1030" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgJOVNRhshjqTyNSOZ1tN4a5jBWz-9sPO6NQkgpBBl0tSPZd7bkbliKPHHzsBfvrTwekdeNzAPV1Npju7zYAxjdzmAHv-sqQneDv6Q_o8Qi2HL_ygeq_K1HQ69sPV2zicm0DZT2kPcT9PPBQVlLrOyPg46QSYG0G7sT4GHZBmj7ubwVjIFpfksaAsOo2g=s320" width="206" /></a></b></div><b></b><p></p><p style="text-align: center;"><b>Laura Baldini</b>: <i>Uuden ajan opettaja </i>(Bazar)</p><p style="text-align: center;">Historiallinen romaani Montessori-pedagogiikan kehittäjä Maria Montessorin kiehtovasta elämästä 1900-luvun alun Euroopassa.</p><p style="text-align: center;"><br /></p><p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgTMklljDrtBP5Yx4SDh6VaBfVdpCK513aXxHJIeue7MW53yLg-GA_7Q1GgX82BbR_VGA5dPOD8fHU-YMdEQwBZiAvfkApY1P8MEcut5a8e8X6oCEe7zjKtzpaK166-6ObOwkwgEIdEPQI5S_ROP5t8LGhZAwtC1hQUIA4WDr855YTZwB-4KGERCG3BcQ=s400" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="265" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgTMklljDrtBP5Yx4SDh6VaBfVdpCK513aXxHJIeue7MW53yLg-GA_7Q1GgX82BbR_VGA5dPOD8fHU-YMdEQwBZiAvfkApY1P8MEcut5a8e8X6oCEe7zjKtzpaK166-6ObOwkwgEIdEPQI5S_ROP5t8LGhZAwtC1hQUIA4WDr855YTZwB-4KGERCG3BcQ=w213-h320" width="213" /></a></b></div><p></p><p style="text-align: center;"><b>Adam Kay</b>: <i>Kayn poppakonstit. Lääketieteen ällö ja hullu historia.</i> (Art House)<br /></p><p style="text-align: center;"><i>Kayn anatomia</i> luettiin meillä alakoululaisen toimesta melkein puhki, joten tekijän toinen lasten tietokirja menee ehdottomasti lukulistalle.</p><p style="text-align: center;">***</p><p style="text-align: left;">Mitä kevään kirjauutuuksia odotat eniten? Löytyykö jokin näistä kirjoista jo lukulistalta? :)<br /></p>Zephyrhttp://www.blogger.com/profile/00162820777657025751noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2258526928184553849.post-51451984659828496892021-10-15T22:37:00.006+03:002021-10-15T22:50:18.571+03:00Kirjabloggaaja teatterissa: Saako olla sardiini<p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2YBW0uFpunP1dGbxI_CDYS3ZDm310cXlze7Zs8zaKfyNpJO3AJ-aVOYoIB09WTGPv35qrjPxFpnbCDi71LOxojyiGdTzFyRVBh4ckrthU_NVbyKknZCHTH2nZEMlwsyYd-JsNkhJT1ggE/s1536/Saako+olla+sardiini.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="1086" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2YBW0uFpunP1dGbxI_CDYS3ZDm310cXlze7Zs8zaKfyNpJO3AJ-aVOYoIB09WTGPv35qrjPxFpnbCDi71LOxojyiGdTzFyRVBh4ckrthU_NVbyKknZCHTH2nZEMlwsyYd-JsNkhJT1ggE/w453-h640/Saako+olla+sardiini.png" width="453" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr></tbody></table> <p></p><p>Viime lauantaina pääsin pitkästä aikaa istahtamaan teatterin penkkiin, kun klassikkofarssi <i>Saako olla sardiini</i> (ohjaaja <b>Tommi Auvinen</b>) sai ensi-iltansa Kuopion kaupunginteatterissa.</p><p>En tiennyt etukäteen näytelmästä juuri muuta kuin sen, että sitä on kutsuttu kaikkien aikojen hauskimmaksi farssiksi. Teos pohjautuu englantilaisen <b>Michael Frayn </b><i>Noises Off </i>-näytelmään vuodelta 1982. Frayn näytelmää on sittemmin esitetty, muokattu, käännetty ja versioitu lukuisia kertoja eri puolilla maailmaa. Kuopion kaupunginteatterin <i>Saako olla sardiini </i>perustuu uuteen näytelmäsuomennokseen, joka on <b>Mikko Koivusalon </b>käsialaa.<br /></p><p>Frayn nimi pisti silmään teatterin ohjelmistosta, koska olen lukenut muutamia vuosia sitten kyseiseltä herralta romaanin <a href="http://kirjanurkkaus.blogspot.com/2013/05/michael-frayn-skios.html" target="_blank"><i>Skios</i></a>, joka on jäänyt mieleen yhtenä hauskimmista kirjoista, jonka olen koskaan lukenut. Tämän ennakkotiedon perusteella osasin siis odottaa jotain hyvää. </p><p><i>Saako olla sardiini </i>ei tuottanut pettymystä. Kahteen ja puoleen tuntiin (20 minuutin väliajalla) mahtui uskomaton määrä vauhtia, kohellusta, kommelluksia, väärinkäsityksiä, draamaa ja ennen kaikkea naurua. Kun on pitänyt pari vuotta taukoa yleisötapahtumista, on melkein jo unohtanut, miltä tuntuu nauraa oikein isolla joukolla ja miltä se kuulostaa. Kaiken muun tartuntapuheen keskellä teki hyvää huomata ja muistaa, että nauru - sekin tarttuu. </p><p><i>Saako olla sardiini</i> on näytelmä näytelmän sisällä, jossa kaikki menee yhä pahemmin pieleen. Jokaisessa näytelmän kolmesta näytöksestä esitetään tämän upotetun näytelmän ensimmäistä osaa yhä uudestaan alusta alkaen. Ensimmäisessä näytöksessä näytelmän viimeiset harjoitukset ovat käynnissä ja ensi-iltaan on enää tunteja aikaa. Harjoituksia ei kuitenkaan saada vedettyä millään läpi. Milloin hukassa on piilolinssi, milloin rekvisiittaa, milloin kokonaisia näyttelijöitä. Kesken kohtauksen näyttelijään saattaa iskeä yllättävä tarve avautua ongelmistaan ohjaajalle. Vuorosanat unohtuvat ja lavasteet hajoavat käsiin.</p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcA3_C4ouNUn9cz8q5ZzUtmKof6uecWL5YwtI1KjUbaC09CRf8-mnD7eFT_6_9S-7xNyN3FrLCJsECLEQjP2-CdN4C9iodD7NURnfrTMEhjW2gIQ9o0nIoE5ndrLON9RC-ue55ORnsJtlb/s2048/_DSC3350.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1367" data-original-width="2048" height="429" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcA3_C4ouNUn9cz8q5ZzUtmKof6uecWL5YwtI1KjUbaC09CRf8-mnD7eFT_6_9S-7xNyN3FrLCJsECLEQjP2-CdN4C9iodD7NURnfrTMEhjW2gIQ9o0nIoE5ndrLON9RC-ue55ORnsJtlb/w640-h429/_DSC3350.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Outi / Rouva Clackett (vieraileva Mari Turunen) ja lautasellinen sardiineja. Kuva: Iisa Manninen.</span><br /></td></tr></tbody></table> <p></p><p>Kesti jonkin aikaa ennen kuin farssi pääsi kunnolla käyntiin. Ensimmäisessä näytöksessä vasta rakennellaan asetelmaa ja näytetään yleisölle, miten näytelmän pitäisi suurin piirtein mennä. Alun huumori perustuukin pääasiassa turhautuneen ohjaajan ja enemmän tai vähemmän kehnojen näyttelijöiden väliseen kitkaan.</p><p>Puoliajan jälkeen vauhti kiihtyy. Asetelma kiepsautetaan nurin ja yleisö pääsee nyt näkemään, mitä kulissien takana tapahtuu, kun näyttelijät yrittävät näytellä vaivalla harjoittelemaansa teosta. Eikä kaikki tietenkään mene aivan nappiin. Vääriä ovia avautuu ja sulkeutuu, näyttelijöitä astuu näyttämölle ja poistuu väärillä hetkillä. Kaiken keskellä seilaa eksyneitä kukkakimppuja, kasseja ja ennen kaikkea sardiinilautasia. Kurkistus kulisseihin paljastaa, että näyttelijöiden välitkään eivät ole enää entisellään, mikä aiheuttaa omat ongelmansa.</p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhg_2BQci6JTsx-sFnV1mAqVMRFVt-JF1k2-EHbkuPJ4Qv0p33XnxjakGaUhMnfYJtaiZlGtXGscuZodqgtrMlXbRXq_oW9EAUG_EplBTZkSOIlfgNebRoIAzljULFamIdSdB0M-2xPJ9-u/s1024/_DSC4429.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="684" data-original-width="1024" height="429" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhg_2BQci6JTsx-sFnV1mAqVMRFVt-JF1k2-EHbkuPJ4Qv0p33XnxjakGaUhMnfYJtaiZlGtXGscuZodqgtrMlXbRXq_oW9EAUG_EplBTZkSOIlfgNebRoIAzljULFamIdSdB0M-2xPJ9-u/w640-h429/_DSC4429.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Draamaa kulissien takana. Kuva: Iisa Manninen.</span><br /></td></tr></tbody></table> <p></p><p>Viimeisessä näytöksessä näytelmäkiertue on edennyt jo loppupuolelle ja meno on sen mukaista. Nyt yleisö pääsee taas näkemään varsinaisen näytelmän näyttämöllä, vaikka alkuperäisestä versiosta on jäljellä enää rippeet. Rekvisiittaa ja näyttelijöitä on jatkuvasti kadoksissa tai väärissä paikoissa. Osa näyttelijöistä yrittää paikata puutteita turvautumalla improvisointiin, kun taas toiset pitäytyvät epätoivoisesti alkuperäisessä käsikirjoituksessa. Tämäkin ristiriita luo lukuisia herkullisen koomisia tilanteita.</p><p>Koko näyttelijäkaarti (<b>Mari Turunen, Atte Antikainen, Lina Patrikainen, Toni Harjajärvi, Katri-Maria Peltola, Ari-Kyösti Seppo, Mikko Rantaniva, Santeri Niskanen </b>ja<b> Sohvi Roininen</b>) tekee huikean hienoa työtä!<i> </i>Näytelmässä on valtava määrä muistettavia sisääntuloja ja poistumisia, rekvisiitan siirtelyjä ja nosteluja, toistoa ja vauhtia.<br /></p><p>Toisaalta voisin kuvitella, että näyttelijät myös nauttivat, kun pääsevät näyttelemään kulissien takaista sekoilua ja näyttelemistä itseään. Ja nimenomaan kehnoa näyttelemistä tai ylinäyttelemistä, ihan luvan kanssa!<br /></p><div style="text-align: left;">Erityismaininta Ari-Kyösti Sepolle, joka esittää Seppoa, huonokuuloista konkarinäyttelijää, jonka parhaat päivät ovat takanapäin. Seppo on näytelmässä näytelmän sisällä murtovaras, joka tosin harvoin onnistuu murtautumaan ikkunasta juuri oikealla hetkellä, saati esittämään vuorosanansa sortumatta yliampuvaan dramaattisuuteen. Sepon mainio hahmo taisi aiheuttaa eniten huutonaurua yleisössä.</div><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuF_A_Hasi6kX5k8j8BVst3JZomSvTW8slqoL9OEap4KDcUgymVkcK9KSy5eEfek4GV2CaRSLBYxR1KEUHRyBbsscDLWaOD1zX96rj6GfUwOVRtbXyoVbaEFfj_tXIAdMdJRtkPL2SrAPW/s2048/_DSC3886.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1367" data-original-width="2048" height="429" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuF_A_Hasi6kX5k8j8BVst3JZomSvTW8slqoL9OEap4KDcUgymVkcK9KSy5eEfek4GV2CaRSLBYxR1KEUHRyBbsscDLWaOD1zX96rj6GfUwOVRtbXyoVbaEFfj_tXIAdMdJRtkPL2SrAPW/w640-h429/_DSC3886.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Ohjaaja (Mikko Rantaniva) yrittää neuvoa Seppoa/Murtovarasta (Ari-Kyösti Seppo). Kuva: Iisa Manninen.</span><br /></td></tr></tbody></table> <p></p><p>Näytelmässä on runsaasti myös perinteisen slapstick-komiikan aineksia: housut valahtavat nilkkoihin, ihmiset törmäilevät oviin ja toisiinsa, liukastelevat ja tippuvat alas portaita, heiluvat lavalla kirveen kanssa ja liimaavat itseensä tavaraa pikaliimalla. Näyttelijät heittäytyvät vauhdikkaaseen kohellukseen täysillä ja katsoja voi vain yrittää pysyä sekä kärryillä että penkillä kaiken naurun keskellä.</p><p>Jos haluat viettää takuuvarmasti viihdyttävän ja hauskan illan huikeiden näyttelijöiden parissa, niin nyt kannattaa lähteä teatteriin! Itse ajattelin käydä katsomassa tämän vielä toistamiseen alakoululaisen kanssa - veikkaan, että näytelmän huumori uppoaa myös sopivan ikäisiin lapsiin (suositusikäraja on 8 vuotta).</p><p>Ja muistetaanhan vielä maskisuositus, kun turvavälejä ei teatterissa enää pidetä. :)</p><div style="text-align: left;"><a href="https://kuopionkaupunginteatteri.fi/saakoollasardiini" target="_blank"><i>Saako olla sardiini</i></a></div><div style="text-align: left;">Kuopion kaupunginteatteri</div><div style="text-align: left;">Ensi-ilta 9.10 Minna-näyttämöllä</div><div style="text-align: left;">Suomennos: Mikko Koivusalo, ohjaus: Tommi Auvinen, lavastus ja puvut: Sari Paljakka, äänisuunnittelija: Timo Pönni, valosuunnittelija: Juho Itkonen. </div><div style="text-align: left;">Ylimmän kuvan alkuperäinen valokuva: Antti Karppinen. Kuvankäsittely: Karri Lämpsä ja Iisa Manninen.</div><div style="text-align: left;">Blogiyhteistyö kaupunginteatterin kanssa </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Näytelmän traileri: <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/Ht24gbz7tFk" width="320" youtube-src-id="Ht24gbz7tFk"></iframe></div><br /></div>Zephyrhttp://www.blogger.com/profile/00162820777657025751noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2258526928184553849.post-46456310608273558882021-09-21T22:54:00.003+03:002021-09-21T23:54:04.890+03:00Emma Brockes & Megan Rapinoe: Yksi elämä<p><i></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVoYHNhqLzu7Tqcxnfa4MVpR4irNLu6PsPgra_RU_zQ-o46Ltif83iP7-tG9ebUfC8lK3Gldz6_28praVpzBkklPuLgbTyQBCevjA2YbZcAnBTyxnFzF7JH3OsX2pEQBuVazw6lx-6pTBl/s418/yksi+el%25C3%25A4m%25C3%25A4.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="265" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVoYHNhqLzu7Tqcxnfa4MVpR4irNLu6PsPgra_RU_zQ-o46Ltif83iP7-tG9ebUfC8lK3Gldz6_28praVpzBkklPuLgbTyQBCevjA2YbZcAnBTyxnFzF7JH3OsX2pEQBuVazw6lx-6pTBl/w127-h200/yksi+el%25C3%25A4m%25C3%25A4.jpg" width="127" /></a></i></div><i>En ole maailman paras jalkapalloilija. Olen parhaiden joukossa aika korkealla, mutta siihen asiantuntemukseni sitten päättyykin. Muissa asioissa en tiedä mitään, mitä muut eivät tietäisi, enkä tee mitään, mihin muut eivät kykenisi. Meillä kaikilla on samat resurssit, yksi ainoa elämä, joka rakentuu päivittäisistä päätöksistä. Kerron seuraavassa tarinan siitä, kuinka tein omat päätökseni ensimmäisestä pallonpotkaisusta aina vuonna 2016 tehtyyn päätökseen, joka vaaransi koko urani.</i><p></p><p>Herätelläänpä välillä uinuvaa blogia... </p><p>Olen penkkiurheilija, vaikkakin hyvin valikoiva sellainen. Seuraan intohimolla yleisurheilua ja olympialaisia, eläydyn miesten jääkiekon MM-kisoihin (mutten seuraa lainkaan SM-liigaa) ja katson yleensä miesten jalkapallon EM- ja MM-kisat. Nolottaa vähän myöntää, että naisten jääkiekon ja jalkapallon arvokisoja en muista katsoneeni juuri lainkaan. Osasyy on toki sekin, että niille ei anneta yleensäkään samaa arvoa kuin miesten kisoille: niitä televisioidaan harvemmin ja käsitellään mediassa vähemmän. Niissä on usein vähemmän yleisöä paikalla, niiden yhteydessä liikkuu vähemmän mainosrahoja ja naisurheilijat saavat miehiä vähemmän palkkaa.<br /></p><p>Tämä on yksi teemoista, joihin jalkapalloilija <b>Megan Rapinoe</b> tarttuu teoksessaan <i>Yksi elämä</i>. Yhdysvaltain naisten jalkapallomaajoukkueen kapteeni on antanut kasvot muun muassa kamppailulle tasa-arvoisen palkan puolesta. Maailmanmestaruuden toistuvasti voittava jalkapallojoukkue ymmärrettävästi turhautuu siihen, että jalkapalloliiton edustajat kohtelevat heitä kuin harrastelijoita. Miespuoliset maajoukkuepelaajat saivat jopa tappioistaan lähes neljä kertaa enemmän palkkaa kuin naispelaajat voitosta. </p><p>Rapinoe on toki tullut vastaan muissakin yhteyksissä viime vuosina. Hän aiheutti kohua ryhtymällä polvistumaan pelejä edeltävän Yhdysvaltain kansallislaulun aikana tukeakseen rasismia ja poliisiväkivaltaa vastustavaa BLM-liikettä. Hän tuli ulos kaapista vuonna 2012 ennen Lontoon olympialaisia ja pohtii kirjassa myös sitä, miksi seksuaalivähemmistöt ovat urheilumaailmassa niin piilossa. Hän kieltäytyi Trumpin kutsusta Valkoiseen taloon ja ajautui kiistelemään tämän kanssa Twitterissä.</p><p><i>Yksi elämä</i> ei ole mikään perinteinen urheilijaelämäkerta, koska Rapinoe ei ole mikään perinteinen urheilija. Toki kirjassa käydään läpi myös sitä, miten pikkukaupungin tytöstä tuli maailman parhaaksi valittu naisjalkapalloilija, ja kuvaillaan tärkeiden otteluiden ratkaisevia hetkiä syöttö syötöltä. Urheilu-uran rinnalla kulkee kuitenkin jatkuvasti Rapinoen taistelu tasa-arvon ja yhtäläisten oikeuksien puolesta. </p><p>Lukiessa vierastin vähän Rapinoen periamerikkalaista paatosta ja ylisanoja, inspiraatioksi tarkoitettuja kannustuspuheita, jotka välillä lipsahtivat kliseiden puolelle (<i>Avain todelliseen muutokseen on meissä kaikissa. Mitä sinä siis aiot tehdä?</i>). Mutta samalla ei voi kuin ihailla Rapinoen rohkeutta ja itsevarmuutta. Hän tietää olevansa lahjakas, kuuluisa ja seurattu henkilö eikä epäröi käyttää asemaansa hyväkseen ajaakseen itselleen tärkeitä asioita.</p><p>Lisäksi hän vaikuttaa superhauskalta tyypiltä! :) Ainakin erään YouTube-videon perusteella, jossa Rapinoe ja tämän puoliso, koripalloilija <b>Sue Bird</b>, testaavat, kuinka hyvin he tuntevat toisensa. Eli loppukevennykseksi:<br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/iOx0r-pAppk" width="320" youtube-src-id="iOx0r-pAppk"></iframe></div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Emma Brockes ja Megan Rapinoe: <i>Yksi elämä</i>. WSOY. 2021. 260 sivua.</div><div style="text-align: left;">Englanninkielinen alkuteos: <i>One Life</i></div><div style="text-align: left;">Suomentaja: Tero Valkonen</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;"><a href="https://www.wsoy.fi/kirja/emma-brockes/yksi-elama/9789510456637" target="_blank">WSOY: <i>Yksi elämä</i></a></div><div style="text-align: left;"><a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/yksi-elama/" target="_blank">Kirjavinkit: </a><i><a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/yksi-elama/" target="_blank">Yksi elämä</a></i></div><div style="text-align: left;"><a href="https://ranneliike.net/artikkelit/16001/megan-rapinoe-yksi-elama" target="_blank">Ranneliike.net: </a><i><a href="https://ranneliike.net/artikkelit/16001/megan-rapinoe-yksi-elama" target="_blank">Yksi elämä</a> </i><br /></div>Zephyrhttp://www.blogger.com/profile/00162820777657025751noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2258526928184553849.post-70450685225298951812021-02-13T10:00:00.061+02:002021-02-13T10:00:01.799+02:00Blogistanian palkintoehdokkaani 2020<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhs1fcqj-R9nFqEYRY4edgxQgph2tnCNpDq7Cvoo6uv-r2wkmC3yo-Kt8QrL_XO7FoqzbZ3exlHrwyix9X8weYcZPPIZeILuej7mGTydVpYWOquDyBIfQDnQVBz0718sOkKP7GIKtLnIwRb/s589/kaikki_vaaka2020.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="84" data-original-width="589" height="58" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhs1fcqj-R9nFqEYRY4edgxQgph2tnCNpDq7Cvoo6uv-r2wkmC3yo-Kt8QrL_XO7FoqzbZ3exlHrwyix9X8weYcZPPIZeILuej7mGTydVpYWOquDyBIfQDnQVBz0718sOkKP7GIKtLnIwRb/w400-h58/kaikki_vaaka2020.jpg" width="400" /></a></div><br />Blogini on ollut viime aikoina lähestulkoon tauolla, mutta halusin kuitenkin osallistua taas Blogistanian parhaiden kirjojen äänestykseen. Blogistanian Finlandia ja Globalia jaetaan tänä vuonna kymmenettä kertaa ja olen osallistunut äänestykseen joka vuosi, joten perinnettä ei saa rikkoa, vaikka postaustahti olisi miten surkea. ;)<br /><p></p><p>Tällä kertaa äänestän kuitenkin vain kahdessa kategoriassa. Tässä siis Kirjanurkkauksen ehdokkaat vuoden parhaaksi kotimaiseksi kaunokirjaksi sekä tietokirjaksi. Arviot löytyvät linkkien takaa.<br /></p><p><b> </b></p><p style="text-align: center;"><b>Blogistanian Finlandia</b> </p><p style="text-align: center;">3 pistettä: <a href="http://kirjanurkkaus.blogspot.com/2021/02/tiitu-takalo-memento-mori.html" target="_blank">Tiitu Takalo: </a><i><a href="http://kirjanurkkaus.blogspot.com/2021/02/tiitu-takalo-memento-mori.html" target="_blank">Memento mori</a> </i>(WSOY)</p><p> <br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQS5DCxnCSdKoRQw4jpSqR1C5MLg-H0DJg8MCxHolVkUxn5bdT7BCcC6KpqOx8aRmgUpq5yeUPCYGWg3iOr7gBSAonP3BqsP8PYo3OlLDw6wdQaR4Bfbxh2HjRGkY94TADj_jnXP9Xs6D0/s418/memento+mori.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="294" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQS5DCxnCSdKoRQw4jpSqR1C5MLg-H0DJg8MCxHolVkUxn5bdT7BCcC6KpqOx8aRmgUpq5yeUPCYGWg3iOr7gBSAonP3BqsP8PYo3OlLDw6wdQaR4Bfbxh2HjRGkY94TADj_jnXP9Xs6D0/s320/memento+mori.jpg" /></a></div><p></p><p><b> </b><br /></p><p style="text-align: center;"><b>Blogistanian Tieto</b></p><p style="text-align: center;">3 pistettä: <a href="http://kirjanurkkaus.blogspot.com/2021/02/caroline-criado-perez-nakymattomat.html" target="_blank">Caroline Criado Perez: </a><i><a href="http://kirjanurkkaus.blogspot.com/2021/02/caroline-criado-perez-nakymattomat.html" target="_blank">Näkymättömät naiset: näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille</a> </i>(WSOY)</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXOBsBj-xXWFbOrqN1jDBnPIfv_rOpmsRApQtzeFXres9LR_LFi3pbTXiP204TXgEFQ4tT0whNekx_taYIfWVP0IEWOPylodaIhDKI34XNRS3Gn5-21wsdbh5_0VOj0xr_lRILX5yG3PtF/s418/n%25C3%25A4kym%25C3%25A4tt%25C3%25B6m%25C3%25A4t+naiset.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="281" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXOBsBj-xXWFbOrqN1jDBnPIfv_rOpmsRApQtzeFXres9LR_LFi3pbTXiP204TXgEFQ4tT0whNekx_taYIfWVP0IEWOPylodaIhDKI34XNRS3Gn5-21wsdbh5_0VOj0xr_lRILX5yG3PtF/s320/n%25C3%25A4kym%25C3%25A4tt%25C3%25B6m%25C3%25A4t+naiset.jpg" /></a></div><p></p>Zephyrhttp://www.blogger.com/profile/00162820777657025751noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2258526928184553849.post-29930486171381427592021-02-12T23:44:00.003+02:002021-02-13T00:34:02.051+02:00Caroline Criado Perez: Näkymättömät naiset<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiEtrOEAcwTZlzFdaTsJP14bGLpwjaFblOdXYqYBxX17KaDvYyDYDjcv7gwoCK04Mtqd6sM-xfmE7Ts2lk5pmockhyYCAgC7ujUAHl3LNhNBq5wFv5622ml6qYTGUuhmxNcFCQtHR69EHQ/s418/n%25C3%25A4kym%25C3%25A4tt%25C3%25B6m%25C3%25A4t+naiset.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="281" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiEtrOEAcwTZlzFdaTsJP14bGLpwjaFblOdXYqYBxX17KaDvYyDYDjcv7gwoCK04Mtqd6sM-xfmE7Ts2lk5pmockhyYCAgC7ujUAHl3LNhNBq5wFv5622ml6qYTGUuhmxNcFCQtHR69EHQ/s320/n%25C3%25A4kym%25C3%25A4tt%25C3%25B6m%25C3%25A4t+naiset.jpg" /></a></div>Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana jo viime kesänä, mutta en silloin saanut postausta aikaiseksi. Kirja kuitenkin herätti paljon ajatuksia ja tunteita ja paasasin siitä jo lukemisen aikana monille tutuilleni ja vähän tuntemattomillekin. :) <p></p><p>Se, että miestä on kautta historian pidetty ihmisen oletusarvona, näkyy maailmassa ja yhteiskunnassa niin monella eri osa-alueella, että sitä ei oikein edes käsitä. Ei, ennen kuin joku niin sanotusti nostaa kissan pöydälle, kuten brittiläinen toimittaja <b>Caroline Criado Perez</b>.<br /></p><p>Ehkä miesoletusta ei usein tiedosta tai huomaa osittain siksi, koska se on ilmeisesti iskostettu meihin pienestä pitäen. Siis todella pienestä.</p><p>Tämän kirjan inspiroimana selvitin muun muassa seuraavaa: Taaperon, silloisen vauvan, kirjakokoelmasta löytyy peräti yhdeksän kirjaa, joissa esiintyy leijona. Ja kahdeksan kertaa yhdeksästä kyseessä on urosleijona. Yhdessä kirjassa esiintyy sekä uros- että naarasleijona samalla sivulla.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCn1f1wpLt5r00QKkNNE9Mhj9eLNtXkIa3mjVivrLiX_PjJHBFYgz9VMQnDInHttpYVNRdvxcV5Hw5n25X-VkbWgfxwW0kZ-6kTp8RuPos6hVqFDpiCmy518LKuv5A_yA7ol2APciLBGCm/s2048/20200609_153534.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCn1f1wpLt5r00QKkNNE9Mhj9eLNtXkIa3mjVivrLiX_PjJHBFYgz9VMQnDInHttpYVNRdvxcV5Hw5n25X-VkbWgfxwW0kZ-6kTp8RuPos6hVqFDpiCmy518LKuv5A_yA7ol2APciLBGCm/w400-h300/20200609_153534.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Jo lapsikin tietää, että leijona on leijona vain, jos sillä on harja.</span><br /></td></tr></tbody></table><i> </i></p><p><i>Onpas hassu, triviaali löydös</i>, joku voisi ajatella. <i>Sitä paitsi oletusleijona on uros yksinkertaisesti siksi, että uroksella on harja, joka helpottaa sen tunnistamista</i>. Lapsen aliarvioimista tuollainen selitys, sanon minä. Leijonista puhumattakaan! Aivan kuin harjaton naaras olisi jotenkin vähemmän leijonamainen ja siksi toissijainen. Mutta ainakin tämän pienen kuvakirjaotannan perusteella oletus miehestä (tai uroksesta!) ensisijaisena representaationa elää vahvana.</p><p>Perezin teos todistaa, että vastaava "oletusurosleijonuus" on juurtunut syvälle myös ihmisten pariin. Ja nyt ei siis puhuta enää eläimistä eikä edes taaperoista vaan mukamas sivistyneistä ja järkevistä aikuisista ihmisistä, vaikka Pérezin teoksen esimerkkien perusteella sitä on välillä vaikea uskoa!</p><p>Miehet ovat yliedustettuina tutkimuksissa ja tilastoissa, joiden perusteella on suunniteltu esimerkiksi liikennettä, autoja, älypuhelimia ja lääkkeitä. Sen vuoksi moni asia maailmassa on rakennettu ja kehitetty sukupuolittuneen, puolueellisen tiedon pohjalta. Tämä sekä hankaloittaa tarpeettoman paljon naisten arkea (esim. naisten vs. miesten vessajonot ravintoloissa) että aiheuttaa myös aidosti hengenvaarallisia tilanteita (lääkkeiden kehittäminen sopiviksi ensisijaisesti miehen elimistölle).</p><p>Vaikka teos on paikoin karua, suorastaan järkyttävää ja silmiä avaavaa luettavaa, olen sikäli optimisti, että uskon maailman olevan menossa koko ajan parempaan suuntaan näiden asioiden suhteen. Nykyään puhutaan yhä useammissa yhteyksissä sukupuolitietoisuudesta ja sukupuolivaikutusten arvioinnista. Tärkeintä olisi kuitenkin se, että asioiden muuttuminen ei jäisi vain sanahelinän tasolle vaan jokainen voisi omassa elämässään pyrkiä tietoisesti ottamaan naisten näkökulman huomioon ja kyseenalaistamaan ääneen sen, jos jossain universaali oletus onkin mies. Kuten vaikkapa nyt lastenkirjojen leijonakuvissa. Triviaalia, ehkä, mutta jotenkin niin kuvaavaa.<br /></p><p>Perezin teoksessa on runsaasti tilastoja ja lukuja, mikä on toisaalta ymmärrettävää - onhan kyseessä tietokirja tilastotiedoista. Mutta äänikirjassa numerorimpsuja ja tilastoja oli hieman puuduttavaa kuunnella ja vaikea hahmottaa. Suosittelen siis lukemaan kirjan paperiversiona.<br /></p><p>Caroline Criado Perez: <i>Näkymättömät naiset: näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille</i>. WSOY. 2020. 411 sivua.</p><p>Englanninkielinen alkuteos: <i>Invisible Women: Exposing Data Bias in a World Designed for Men</i></p><p>Suomentaja: Arto Schroderus</p><p>äänikirja, 11 t 22 min, lukija: Satu Paavola</p><p><a href="https://www.wsoy.fi/kirja/caroline-criado-perez/nakymattomat-naiset/9789510446652" target="_blank">WSOY: <i>Näkymättömät naiset</i></a></p><p><a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/nakymattomat-naiset/" target="_blank">Kirjavinkit: </a><i><a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/nakymattomat-naiset/" target="_blank">Näkymättömät naiset</a> </i> <br /></p><p><a href="http://CarolineCriadoPerez.com" target="_blank">CarolineCriadoPerez.com</a></p>Zephyrhttp://www.blogger.com/profile/00162820777657025751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2258526928184553849.post-84460297631026139802021-02-12T22:15:00.001+02:002021-02-12T22:15:41.220+02:00Tiitu Takalo: Memento mori<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2ub5URvMvEUfQMW9orTVGo3MqpMAvE5IAFLs2_ZP4Mr84oh5DkuYAwMs9_neC-Fjhide1hDz3Pgm9oCKcAfhEMn4SefhFKdu1qFyJa4JMWo_ax6ub9e6tpMSTh4x9P1TxQOHkZec80vPY/s418/memento+mori.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="294" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2ub5URvMvEUfQMW9orTVGo3MqpMAvE5IAFLs2_ZP4Mr84oh5DkuYAwMs9_neC-Fjhide1hDz3Pgm9oCKcAfhEMn4SefhFKdu1qFyJa4JMWo_ax6ub9e6tpMSTh4x9P1TxQOHkZec80vPY/w141-h200/memento+mori.jpg" width="141" /></a></div>4. joulukuuta 2015 sarjakuvataiteilija ja kaksinkertainen Sarjakuva-Finlandia-voittaja <b>Tiitu Takalo </b>menee leffaillan jälkeen nukkumaan, mutta herää yöllä äkilliseen päänsärkyyn. Kun särkylääkkeistä ei ole apua ja olo vain pahenee, Takalo viedään lopulta ambulanssilla ensiapuun, jossa hänellä todetaan aivoverenvuoto. Tästä alkaa Takalon omaelämäkerrallinen sarjakuvamuotoinen sairaus- tai oikeastaan toipumiskertomus.<p></p><p>Sairaalapäivät, lääkärien ja hoitajien puheet ja jopa huonetoverin liikkeet on kuvattu hämmästyttävällä tarkkuudella. Takalo piirtää avoimesti näkyviin omat mietteensä ja tunteensa, avuttomuutensa ja epätoivonsa, kehonsa arvet ja tuskan ilmeet. </p><p>Aika käy pitkäksi, kun joutuu makaamaan voimattomana sängyssä, mutta lukeminenkaan ei onnistu. Voimattomuus on konkreettista ja olo on välillä kuin sätkynukella, joka ei pysty itse vaikuttamaan mihinkään. Huoneen televisiokin saattaa jäädä päälle, kun sitä ei voi itse sammuttaa.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPI9MvvYCaPke7r9T8XDM17G1NAeS_RoC5qO-8a7HCYzQTINNlXV7MusUQssd_szP0bfYcxuGcBZZjdYZ2690XQ786zogLqI8Qpf0E4Qnz-HU6HpMHnXZwg8yetNl_-8ZDkZ9pw6XpT5AH/s2048/mementomori2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPI9MvvYCaPke7r9T8XDM17G1NAeS_RoC5qO-8a7HCYzQTINNlXV7MusUQssd_szP0bfYcxuGcBZZjdYZ2690XQ786zogLqI8Qpf0E4Qnz-HU6HpMHnXZwg8yetNl_-8ZDkZ9pw6XpT5AH/w300-h400/mementomori2.jpg" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">"Hei... kuuleeko kukaan?" <i>Memento mori</i>, s. 77</span><br /></td></tr></tbody></table> </p><p>Piirrostyyli vaihtelee hyvin pelkistetystä maalaukselliseen, ja värimaailma on kauttaaltaan tumma, punertava ja ruskea. Kirkkaanpunaiset verisuonet halkovat mustia pintoja dramaattisesti.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhspCITlhI1n4yyH5VXbPznlDMJELmMjE4fC3iXUZfgF9RcW5QxKhJHB4YmV07pn1aQNWixuXkqF22LLHXoOhUrY12cIxT-q3jLtRHq6ffceTHEGhvJazCkU04Pyf063RE34VhDmgIIie_m/s2048/mementomori.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhspCITlhI1n4yyH5VXbPznlDMJELmMjE4fC3iXUZfgF9RcW5QxKhJHB4YmV07pn1aQNWixuXkqF22LLHXoOhUrY12cIxT-q3jLtRHq6ffceTHEGhvJazCkU04Pyf063RE34VhDmgIIie_m/w300-h400/mementomori.jpg" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><i>Memento mori</i>, s. 52</span><br /><i></i></td></tr></tbody></table> </p><p>Takalo kotiutuu sairaalasta, mutta kuntoutumisprosessi on pitkä ja hankala. Aivoverenvuodolle tyypillisesti väsymys ja keskittymisvaikeudet jatkuvat kuukausia, jopa yli vuoden. Vaikeinta on huomata, ettei työkyky heti palaudu ja piirtäminen onnistu entiseen tapaan. Ajatukset täpärästi väistetystä kuolemastakin pyörivät yhä päässä. Takalo kuvailee myös sitä, kuinka turhauttavan vaikeaa oikean diagnoosin ja sopivan hoidon saaminen voi olla, kun potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisten käsitykset oireista ja niiden syistä eivät kohtaa.<br /></p><p>Teoksen aihe on synkkä, mutta mukaan mahtuu myös lämpöä ja yllättävää huumoria. Lääkeaineiden nimet kuulostavat dinosauruksilta (nimodipiini, deksametason, pantopratsoli!). Yhteisistä hetkistä puolison kanssa välittyy hellyys ja rakkaus. Takalo kuljettaa tarinaa eteenpäin sujuvasti ja ahmin koko 200-sivuisen kirjan yhdeltä istumalta.<br /></p><p>Takalon sarjakuva on yksi parhaista viime vuonna lukemistani kirjoista ja olen suositellut sitä innokkaasti vähän kaikille. :) Varsinkin terveydenhuollon ammattilaisten kannattaa lukea tämä.</p><p>Veikkaan, että <i>Memento mori</i> on vahvoilla, kun <a href="https://www.sarjakuvafinlandia.fi/" target="_blank">Sarjakuva-Finlandia</a> jälleen jaetaan ensi kuussa. <br /></p><p>Tiitu Takalo: <i>Memento mori</i>. WSOY. 2020. 228 sivua.<br /></p><p><a href="https://www.wsoy.fi/kirja/tiitu-takalo/memento-mori/9789510447482" target="_blank">WSOY: <i>Memento mori</i></a></p><p><a href="https://www.wsoy.fi/kirjailija/tiitu-takalo/" target="_blank">WSOY: Tiitu Takalo</a></p><p><a href="http://tiitu.sarjakuvablogit.com/" target="_blank">Sarjakuvablogit: Ruudun takaa</a> </p><p><a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/memento-mori/" target="_blank">Kirjavinkit: <i>Memento mori</i></a><br /></p>Zephyrhttp://www.blogger.com/profile/00162820777657025751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2258526928184553849.post-21777220311586088232020-11-03T22:29:00.001+02:002020-11-03T22:36:09.986+02:00Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty<p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"></i></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEga8kVkzGgo0P47ytsYoT73QKFgSjEpDKbIRaThdkhlNHyyqdyOUa8PqxfKaovqejP1wFgvpKd8xpziI6DgLAt99tJ6cCTO2mhAZ7d5QBeprxnDmiPqOy-yjyZm8PQh271xNkjCHcZ1c4Tl/s1181/islamin+aseeton+soturi.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1181" data-original-width="766" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEga8kVkzGgo0P47ytsYoT73QKFgSjEpDKbIRaThdkhlNHyyqdyOUa8PqxfKaovqejP1wFgvpKd8xpziI6DgLAt99tJ6cCTO2mhAZ7d5QBeprxnDmiPqOy-yjyZm8PQh271xNkjCHcZ1c4Tl/w130-h200/islamin+aseeton+soturi.jpg" width="130" /></a></i></i></div><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ghaffar Khanin
perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti
ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton
vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi.</i></i><p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><span style="mso-bidi-font-style: normal;">Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija <b>Tapio Tammisen </b>muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta <i>Kansankodin pimeämpi puoli </i>-teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan <b>Abdul Ghaffar Khanista</b>. Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.</span></p><p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-style: normal;"> <i>Islamin aseeton soturi </i>kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on</span><span style="mso-bidi-font-style: normal;"> nykyisin </span><span style="mso-bidi-font-style: normal;"> osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksista ja talebanien tukikohtana, mutta aikoinaan siellä toimi yli 100 000 miehen ja naisen aseeton armeija Ghaffar Khanin johdolla.</span></p><p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-style: normal;">1800-luvun jälkipuolella ja 1900-luvun alussa Venäjä pyrki laajentumaan Keski-Aasiaan ja lähestyi Afganistania pohjoisesta. Samaan aikaan Britannia yritti vielä lujittaa asemiaan siirtomaassaan Intiassa. Tällöin rajaseutu ja Khyberin sola, jonka kautta mahdolliset sotajoukot kulkisivat, jäi kahden suurvallan väliin.</span></p><p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-style: normal;">Alueella asuvat pataanit vastustivat vieraan brittivalloittajan ylivaltaa, mutta kaikki kapinat nujerrettiin raa'asti. Silloin esiin astui mies, joka alkoikin puhua aseettoman vastarinnan, rauhanmarssien ja rauhanomaisten mielenosoitusten puolesta. Ghaffar Khan oli sekä harras muslimi että ehdoton pasifisti ja kehotti kansalaisia vastustamaan valloittajia mieluummin kansalaistottelemattomuudella kuin aseilla. Häntä onkin kutsuttu myös Pakistanin <b>Gandhiksi</b>.</span></p><p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-style: normal;">Ghaffar Khan perusti Khudai Khidmatgar (Jumalan palvelijat) -nimisen liikkeen, jonka jäseniä kutsuttiin myös <span style="font-family: inherit;">"punapaidoiksi". Liike vastusti brittien siirtomaahallintoa väkivallattomin keinoin:<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-size: 11pt; line-height: 107%;"> </span></i></span></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: inherit;"><span style="mso-bidi-font-style: normal;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-size: 11pt; line-height: 107%;"></span></i></span></span></p><blockquote><span style="font-family: inherit;"><span style="mso-bidi-font-style: normal;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-size: 11pt; line-height: 107%;">Tärkein keino oli kuitenkin kansalaisvastarinta. He
boikotoivat valtion instituutioita ja niiden toimintaa kaikin mahdollisin
keinoin. Virkamiehiä ja poliiseja ei toteltu. Veroista kieltäydyttiin.
Oikeusistuimia ei kunnioitettu. Valtion instituutioiden sijaan he suosivat omia
hallinnollisia tapojaan. </span></i></span></span></blockquote><p></p><p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-style: normal;">Ghaffar Khan oli monin tavoin aikaansa edellä. Yksi liikkeen tärkeimmistä arvoista oli koulutus, myös tyttöjen. Toinen oli naisten aseman parantaminen, mikä oli melko vanhoillisessa, patriarkaalisessa pataanikulttuurissa ennenkuulumatonta. Ghaffar Khan kehitti lääkäriveljensä kanssa myös terveydenhuoltoa perustamalla klinikoita rajaseudulle.</span></p><p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-style: normal;">Britit telkesivät kansaa villitsevän vapaustaistelijan vuosikausiksi vankilaan ja määräsivät tälle matkustuskieltoja, mutta Britannia alkoi vähitellen menettää otettaan Intian niemimaasta. Vuonna 1947 alettiin viimeistellä Intian itsenäistymistä ja vallanvaihtoa. Maa oli määrä jakaa: hinduenemmistöiset osat muodostaisivat Intian ja muslimienemmistöiset Pakistanin (joka alussa jakautui vielä Itä- ja Länsi-Pakistaniin). Sekä Mahatma Gandhi että Ghaffar Khan vastustivat Intian jakoa, koska se "kiihdyttäisi uskontokuntien yhteenottoja, kun miljoonat hindut ja muslimit joutuisivat jättämään kotiseutunsa". Siinä he olivat oikeassa. Pakistanista Intiaan vaelsi n. 7,5 miljoonaa hindua ja sikhiä, ja Intiasta Pakistaniin lähes saman verran muslimeja. Kun uupuneet, nälkäiset pakolaisvirrat kohtasivat toisensa, vastapuoli matkalla toisen vanhoille kotiseuduille, epätoivo ja pettymys purkautuivat yhteenottoina. Yli puoli miljoonaa ihmistä kuoli väkivaltaisuuksissa.</span></p><p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-style: normal;">Mitä Khanin väkivallattomuuden ideologialle sitten tapahtui? Miksi Pakistan esiintyy nykyisin uutisissa kaikkea muuta kuin rauhanomaisissa merkeissä? Tamminen pohtii sitä, kuinka Pakistan ja sen rajanaapuri Afganistan ajautuivat väkivallan kierteeseen talebanien valtaannousun jälkeen. Siitä huolimatta Khanin ideologia elää jossain muodossa myös tänä päivänä: hänen lapsenlapsensa on Pakistanin vasemmistolaisen ANP-puolueen johdossa.<br /></span></p><p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-style: normal;">Tammisen kirjan aihe on hieman yllättävä ja erikoinen, mutta kuten muistokirjoituksestakin kävi ilmi, kansainväliset asiat sekä uskonnollis-nationalististen aatteiden vaikutus ihmisiin olivat kirjoittajalle tärkeitä aiheita.</span></p><p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-style: normal;"><i>Islamin aseeton soturi</i> perustuu virallisista lähteistä koottuihin tietoihin, joita Tamminen käy läpi ja referoi uskollisesti, mutta itse Ghaffar Khaniin henkilönä ei pureuduta syvemmin. Hänestä kerrotaan lähteiden avulla lähinnä vain se, minkä hän itsekin kenties halusi julkisuuteen näyttää (esim. omaelämäkerran ja kirjeenvaihdon kautta). Tamminen ei juuri kyseenalaista näitä lähteitä tai kaivaudu syvemmälle spekuloidakseen sitä, millainen mies jalustalle nostetun Ghaffar Khanin naamion takaa oikeasti löytyy. Teos on silti kiinnostava katsaus Intian ja Pakistanin historiaan maiden itsenäistymisen aikaan sekä siihen, miten yhden ihmisen vankkumaton usko omaan aatteeseen ja ideologiaan voi synnyttää kokonaisen liikkeen ja ravistella yhteiskuntaa.<br /></span></p><p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-style: normal;">Tapio Tamminen: <i>Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty</i>. Into. 2011. 189 sivua.<br /></span></p><p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-style: normal;"><a href="https://kauppa.intokustannus.fi/kirja/islamin_aseeton_soturi/" target="_blank">Into: <i>Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty</i></a> <br /></span></p><p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-style: normal;"><a href="https://kauppa.intokustannus.fi/tamminen-tapio/" target="_blank">Into: Tapio Tamminen</a><br /></span></p>
Zephyrhttp://www.blogger.com/profile/00162820777657025751noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2258526928184553849.post-16271630802749370102020-06-28T21:56:00.000+03:002020-06-28T21:56:14.351+03:00Annastiina Storm: Kerro, kerro<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_gKTLrF9M_z0ULWu_LXzLJs-B7nGRBTc0M4vHC_09gLr-zGvYuP3sDMnZ7I44TZ_HFNDxWJ-cS4d9km3Kh_aP8oXW4iLMXBL5iQYSI6yS35arm7Gf3ouLdP7bnE244SYpvkgJp96A4nxZ/s1600/kerro+kerro.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1068" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_gKTLrF9M_z0ULWu_LXzLJs-B7nGRBTc0M4vHC_09gLr-zGvYuP3sDMnZ7I44TZ_HFNDxWJ-cS4d9km3Kh_aP8oXW4iLMXBL5iQYSI6yS35arm7Gf3ouLdP7bnE244SYpvkgJp96A4nxZ/s200/kerro+kerro.jpg" width="133" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansi: Emma Strömberg</td></tr>
</tbody></table>
<i>Olen perimmäisellä perähikiällä outojen ihmisten ja mahdollisesti rakoilevan mieleni kanssa, eikä minulla ole mitään kytköstä omaan kotiini, omaan todellisuuteeni. Jos sellaista on koskaan ollutkaan.</i><br />
<br />
<b>Annastiina Stormin </b>esikoisromaani <i><a href="http://kirjanurkkaus.blogspot.com/2017/11/annastiina-storm-me-taytytaan-valosta.html">Me täytytään valosta</a> </i>(S&S) oli yksi Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaista vuonna 2017. Omaääninen, satujen symboliikalla maustettu tarina perheestä oli minulle tuon vuoden paras kotimainen kaunokirjallinen teos.<i> </i>Niinpä odotukset Stormin toista romaania kohtaan olivat jo etukäteen korkealla.<br />
<br /><i></i>
"Kerro, kerro kuvastin", vetoaa Lumikin ilkeä äitipuoli peiliinsä klassikkosadussa. Storminkin romaanissa pohdiskellaan kertomista ja myös kertomatta jättämistä. Sitä, miten saman tarinan voi kertoa monella eri tapaa ja kenellä on oikeus kertoa se. Kuvastimenkin vastaus ja sen näyttämä kuva riippuu siitä, kuka siihen milloinkin katsoo. Eikä peili välttämättä aina paljasta koko totuutta vaan saattaa vääristää sitä.<br />
<br /><i></i>
Alisa saa äidiltään Lumikilta tämän kuolinvuoteella mystisen kirjeen ja lähtee selvittämään äitinsä menneisyyden arvoituksia Hukan kylään, Joensuun kupeeseen. (Minulle tuli tästä heti mieleen opiskeluaikojeni asuinpaikka Hukanhauta, yksi Joensuun kaupunginosista!) Lumikki on ollut nuorempana töissä sosiaalitoimessa ja hänen asiakkainaan ovat olleet muun muassa Kivelän erakkoveljekset, joita - kuinka ollakaan - on seitsemän. Stormin teoksessa on jälleen kerran runsaasti satuelementtejä, tuttuja ja tunnistettavia sadun palasia ja hahmoja moderniin, vieraaseen ympäristöön ripoteltuna. On kuvankaunis äiti, joka ruokkii lintuja kämmeniltään, on kääpiöiden louhos ja ilkeä kuningatar, on valkohapsinen vanhus ja susihukka. <br />
<br /><i></i>
Hukan kylässä on painostava, suorastaan twinpeaksmäinen tunnelma. Oudot ja omalaatuiset hahmot asuttavat syrjäkylää ja kaikki tuntuvat tietävän asioista enemmän kuin haluavat kertoa. Unenomaista tunnelmaa luovat myös yllättävät kielikuvat ja jatkuvat viittaukset satuihin. Mukana on jopa kokonainen symbolinen eläinsatu karhusta ja lumikosta, jotka päätyvät nukkumaan yhdessä talviunta ja löytävät yllätyksekseen keväällä vierestään poikasen, jolla on ruskea selkä ja lumivalkoinen maha.<br />
<br /><i></i>
Kiehtovat sadun ja realismin vuorottelu saa uuden tason, kun jo edesmennyt Lumikki alkaa kyseenalaistaa tyttärensä tarinankerrontaa ja torua häntä haudan takaa. Alisa taas haluaa kertoa äitinsä menneisyydestä sellaisen tarinan, <i>jonka kanssa olisi helpompi ja kunniallisempi elää</i>.<br />
<br />
Lukijan tehtäväksi jää koota tarinan palaset yhteen ja päättää, kenen versioon uskoa, mikä on satua ja mikä totta. Helppoa se ei ole; välillä minusta tuntui, että tipun täysin kärryiltä, kun yritin ymmärtää mutkikkaita perhesuhteita ja tajuta, kuka hahmoista on kyseessä ja millä aikatasolla liikutaan. Haastava, pirstaleinen rakenne myös vaikutti siihen, että kirja ei tehnyt minuun samanlaista vaikutusta kuin <i>Me täytytään valosta</i>. Vaikka pidin jälleen omaäänisestä tyylistä ja siitä, miten satujen kuvasto nivoutui realistiseen kerrontaan, jäin kaipaamaan suoraviivaisempaa tarinaa ja jännitettä.<br /><i></i><br />
<br /><i></i>
Myös <a href="http://readerwhydidimarryhim.blogspot.com/2019/10/annastiina-storm-kerro-kerro.html">Omppu</a>, <a href="https://annelinkirjoissa.wordpress.com/2019/12/06/annastiina-storm-kerro-kerro/">Anneli</a> ja <a href="http://www.mustikkapasta.fi/2019/11/annastiina-storm-kerro-kerro-satukirja.html">Anna</a> ovat lukeneet kirjan.<br />
<br />
Annastiina Storm: <i>Kerro, kerro</i>. S&S. 2019. 207 sivua <br />
<br /><i></i>
<a href="https://kustantamo.sets.fi/kirja/kerro-kerro/">S&S: <i>Kerro, kerro</i></a><br />
<a href="https://kustantamo.sets.fi/kirjailijat/annastiina-storm/">S&S: Annastiina Storm</a><i> </i><br /><i></i>Zephyrhttp://www.blogger.com/profile/00162820777657025751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2258526928184553849.post-8505496562955825272020-05-26T10:27:00.000+03:002020-05-26T10:29:28.403+03:00Celeste Barber: Tämä on haaste<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0RzgbbfTJacqzBRnkVDu5SOfUKd9s_3V0-CZdGUfeboJ8VFzTh2cVDF7S8pAInogaAltG65VESOoEcGZdRRNeMXc_5yLfU2IZZfWZWFZVckxO0-RllhkIiHuK0E9lCRNoZXpZjN_i8o1f/s1600/t%25C3%25A4m%25C3%25A4+on+haaste.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1073" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0RzgbbfTJacqzBRnkVDu5SOfUKd9s_3V0-CZdGUfeboJ8VFzTh2cVDF7S8pAInogaAltG65VESOoEcGZdRRNeMXc_5yLfU2IZZfWZWFZVckxO0-RllhkIiHuK0E9lCRNoZXpZjN_i8o1f/s200/t%25C3%25A4m%25C3%25A4+on+haaste.jpg" width="133" /></a></div>
<i>Menneitä ovat lapsuuteni päivät, jolloin tuntemani aikuiset tekivät kolmea työtä: toimivat opettajana osa-aikaisesti, eläinlääkärinä viikonloppuisin, suuhygienistinä vuoropäivin. Nykyään voi vaikka kaivaa nöyhtää navastaan, kirjoittaa siitä blogiin ja kas vain saa toimiston ja kolmen hengen henkilökunnan, koska on maan parhaiten palkattu "navankaiveluguru".</i> <br />
<br />
Olen seurannut australialaisen näyttelijä-koomikko <b>Celeste Barberin </b><a href="https://www.instagram.com/celestebarber/">Instagram-tiliä</a> jo jonkin aikaa. Barberista on tullut somevaikuttaja erityisesti malleja ja julkkiksia parodioivien kuviensa ansiosta. Tilillään (jolla on 7,1 miljoonaa seuraajaa) Barber matkii usein julkkisten julkaisemia somekuvia ja -videoita ja paljastaa samalla poseerausten naurettavuuden ja teennäisyyden. Samalla hän toimii kehopositiivisuuden puolestapuhujana nostamalla esiin "normaalimman" näköisen naisvartalon tiimalasimallien rinnalle.<br />
<br />
Barberin äskettäin suomennettu kirja <i>Tämä on haaste </i>oli tietenkin pakko hankkia. Monta muuta kirjaa oli jo kesken, joten Barberin kirjan saatuani ajattelin vilkaista vain vähän sen alkua. Kohta huomasin olevani jo sivulla 50 enkä halunnut lopettaa lukemista! :)<br />
<br />
<i>Tämä on haaste</i> on jotain muistelmateoksen ja kieli poskessa kirjoitetun self help -kirjan välillä. Frendit-faniuden ja viinien ihanuuden lisäksi Barber kirjoittaa hauskasti ja viiltävän rehellisesti myös vakavista, omakohtaisista asioista, kuten tarkkaavaisuushäiriöstään, seksuaalisesta häirinnästä ja koulukiusaamisesta. Hän myös antaa konkreettisia neuvoja kiusaamisen kanssa pärjäämiseen. Ja tällä kertaa neuvot eivät ole niitä perinteisiä (kerro aikuiselle ja/tai yritä olla välittämättä) vaan jotain yllättävämpää ja oikeasti hyödyllisen kuuloista!<br />
<br />
Barber kertoo kiinnostavasti siitä, kuinka hän päätyi esiintyjäksi. Hän on ollut lapsesta saakka suorapuheinen ja äänekäs ja heittää vakavissakin tilanteissa (erityisesti niissä!) läppää, minkä vuoksi moni pitää häntä ärsyttävänä ja rasittavana. Näyttelijän ja koomikon työ vaikutti kuitenkin täydelliseltä, koska siinä "oli okei olla rehevä, kovaääninen, liioiteltu, rohkea ja aina täysillä. Se ei ollut pelkästään okei, vaan aivan mahtavaa!"<br />
<br />
Barber kertoo myös onnellisen parisuhteen salaisuudesta, imetyspaineista ja syyllisyydestä sekä sitä, miten hän nousi lyhyessä ajassa somejulkisuuteen ja miten hämmentävältä se tuntui.<br />
<br />
<i>En tee kuvaparodiaa osoittaakseni, miltä lihava tyttö näyttäisi Kim Kardashian -kuvassa, vaan siksi että se on minusta hauskaa. En vertaa vartaloani parodioimieni ihmisten vartaloihin. Nähdessäni kuvan, jota haluan parodioida, ajattelen ensimmäiseksi: "Miltä näyttäisi, jos minäkin tekisin noin?" En ajattele: "Kuinka lihavalta näyttäisin, jos tekisin noin?" tai "Kuinka kamalalta näyttäisin tuossa asennossa?" Kysyn itseltäni yksinkertaisesti: "Tulisiko siitä hauska kuva?"</i><br />
<br />
Pidän Barberin suorasukaisesta, rennosta ja mustasta huumorista, joka perustuu usein itseironialle. Välillä hän kuitenkin lipsahtaa itsensä parjaamisen ja vähättelyn puolella huumorissaan - ilmiö, josta toinen aussikoomikko <b>Hannah Gadsby </b>varoitteli palkitussa "Nanette"-esityksessään. Barberin huumori ei ehkä aina naurata, mutta <i>Tämä on haaste</i> on silti viihdyttävää, piristävää ja juuri sopivan kevyttä luettavaa koronakevään keskelle.<br />
<br />
Barberin teos on luettu myös <a href="http://kauniimpaakuinkoskaan.blogspot.com/2020/05/celeste-barber-tama-on-haaste.html">Kauniimpaa kuin koskaan</a> ja <a href="http://kirjojenkeskella.blogspot.com/2020/03/tama-on-haaste.html">Kirjojen keskellä</a> -blogeissa.<br />
<br />
Celeste Barber: <i>Tämä on haaste: kuinka Nutella tekee naisen ja muita tärkeitä huomioita elämästä. </i>Aula & Co. 2020. 279 sivua.<br />
Englanninkielinen alkuteos: <i>Challenge Accepted!</i><br />
Suomentaja: Terhi Kuusisto<br />
Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta!<br />
<br />
<a href="https://www.aulakustannus.fi/tuote/tama-on-haaste-kuinka-nutella-tekee-naisen-ja-muita-tarkeita-huomioita-elamasta/">Aula & Co: <i>Tämä on haaste</i></a><br />
<a href="https://www.instagram.com/celestebarber/">Instagram: @celestebarber</a><i> </i>Zephyrhttp://www.blogger.com/profile/00162820777657025751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2258526928184553849.post-51604027627597973802020-04-06T22:39:00.000+03:002020-04-06T23:12:24.765+03:00Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEid3Um-8wWiI2KTobspTefoTM9vcKMcX_Gl_Uj7lJ6a7-UmreDthEW7adRWydqIpXGgr_Ml8_4tRnaQuKSFbmg-dCmkvqoPJVhKaBvE2afjfup7kcVxD_xeofaLQzwix_iK0i1KoexmUNoX/s1600/paperilla+toinen.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1064" data-original-width="750" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEid3Um-8wWiI2KTobspTefoTM9vcKMcX_Gl_Uj7lJ6a7-UmreDthEW7adRWydqIpXGgr_Ml8_4tRnaQuKSFbmg-dCmkvqoPJVhKaBvE2afjfup7kcVxD_xeofaLQzwix_iK0i1KoexmUNoX/s200/paperilla+toinen.jpg" width="140" /></a></div>
<i>Googlasin elämälleni suuntaa. Löysin uudeksi profiilikuvakseni tekstin Please don't talk to me, I fall in love so easily ja sen jälkeen kurssin, jolla opeteltiin elämän tärkeintä rakkaussuhdetta eli rakkautta itseään kohtaan.</i><br />
<br />
<b>Emmi-Liia Sjöholmin </b>esikoisromaani ilmestyi tammikuussa ja aiheutti heti pienimuotoisen kohun kirjamaailmassa. Kustantamon kuvauksen mukaan "Sjöholm kirjoittaa omasta elämästään, seksistä, tarpeesta miellyttää
miehiä, 14-vuotiaana tehdystä abortista, siitä kuinka hänestä tuli
parikymppisenä äitipuoli, kuinka hän lopulta sai oman lapsen,
rakkaudesta, halusta, itsen etsimisestä ja vähän löytämisestäkin." Pitkä lista isoja teemoja. Kun mukaan soppaan heitetään vielä teoksen omakohtaisuus eli trendikäs autofiktiivisyys, niin houkutteleva keitos on valmis.<br />
<br />
Sjöholmin kirja herättää keskustelua ja jakaa mielipiteitä sekä aiheidensa että tyylinsä osalta. Kirjaa on kritisoitu liiankin seksi- ja eritekeskeiseksi, oman navan ja erityisesti sen alla olevien ruumiinosien pinnalliseksi kaiveluksi. Toisaalta sitä on kiitelty avoimuudesta, rohkeudesta ja rehellisyydestä. Toisilla taas lukukokemus on alkanut tökkiä listamaisen päälausetykityksen takia; välillä tuntuu kuin lukisi proosaksi naamioituneita somepäivityksiä. Toiset taas ovat tykästyneet nimenomaan teoksen ilmavaan, raikkaaseen kieleen.<br />
<br />
<i></i>
Kirja herätti minussakin ristiriitaisia tunteita. Nopealukuinen se oli ja koukuttava, mutta minäkertoja jäi minulle etäiseksi. Annoin silti kirjalle 4 tähteä Goodreadsissa, koska minäkin ihastuin Sjöholmin yksinkertaiseen, pelkistettyyn tyyliin. Pidin myös kirjan epäkronologisesta rakenteesta, ja siitä, miten muistot rakentuvat pienistä yksityiskohdista ja hetkistä. Joskus se yksi päälausekin riittää kertomaan kaiken olennaisen. :) <br />
<br />
<i></i>
Välillä kirjaa lukiessa sisäinen feministini halusi tuulettaa: hienoa, että näin avoimesti kirjoitetaan naisen halusta ja seksuaalisuudesta. Toisaalta kirjasta saa sen kuvan, että minäkertoja määrittelee itsensä ja oman arvonsa ennen kaikkea seksin ja nimenomaan miesten halun ja katseen kohteena olemisen kautta. Hän jopa myöntää avoimesti haluavansa vain miellyttää ja olla eräänlainen objekti - mikä sekin on kai tavallaan rohkea, epämuodikkaan epäfeministinen väite.<br />
<br />
<i></i>
Enemmän tarttumapintaa löysin siitä, kun minäkertoja alkoi pohtia suhtautumistaan äitipuolen hankalaan rooliin ja myöhemmin äitiyden kuormittavuutta. Pidin kirjan tavasta kuvata äitiyttä mutkattomasti ja kiihkoilematta: sen uuvuttavaa, mutta myös antoisaa kokonaisvaltaisuutta, sekä niitä ristiriitaisia tunteita, joita se herättää. Sitä, kuinka lapsi saa äidin tuntemaan itsensä yhtaikaa "riittäväksi ja riittämättömäksi".<br />
<br />
<i>Välillä rakastan yksinoloa enemmän kuin mitään muuta.</i><br />
<i>Yleensä rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta. </i><br />
<br />
Oikeastaan kirja on ajankohtainen myös viimeaikaisen syntyvyyskeskustelun vuoksi. Yksi syy vapaaehtoiseen lapsettomuuteen tai lastenhankinnan lykkäämiseen voi olla halu pitää kiinni tietynlaisesta elämäntyylistä, johon lapset eivät helposti istu. Kirjan minäkertojakin viettää varsin vauhdikasta elämää: matkustelee, juhlii, shoppailee ja vaihtaa tiuhaan kumppania. Sitten kuvaan astuu lapsi, eikä elämän muuttumista juurikaan problematisoida, päinvastoin: vaikka ruuhkavuodet välillä väsyttävät ja tympivät, vakiintunut perhe-elämä ja arki on kuvattu kirjassa lämmöllä ja rakkaudella.<br />
<br />
<i>Paperilla toinen </i>-nimen merkitys tai alkuperä oli yllättävä ja herätti myös paljon ajatuksia.<br />
<br />
Kirja on luettu myös mm. näissä blogeissa: <a href="https://kirjanmerkkina.blogspot.com/2020/01/emmi-liia-sjoholm-paperilla-toinen.html">Kirjanmerkkinä lentolippu</a>, <a href="http://sanoissajasivuilla.blogspot.com/2020/01/emmi-liia-sjoholm-paperilla-toinen.html">Sanoissa ja sivuilla</a> ja <a href="http://ainajokukesken.blogspot.com/2020/01/paperilla-toinen-tunnustuksia-eraan.html">Aina joku kesken</a>. <br />
<br />
Emmi-Liia Sjöholm: <i>Paperilla toinen</i>. Kosmos. 2020. 187 sivua.<br />
<br />
<a href="https://www.kosmoskirjat.fi/paperilla-toinen">Kosmos: <i>Paperilla toinen</i></a>Zephyrhttp://www.blogger.com/profile/00162820777657025751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2258526928184553849.post-10356078269357322412020-03-01T10:00:00.000+02:002020-03-01T10:00:12.574+02:00Blogistanian palkintoehdokkaani 2019<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgefJpzD1Crrhf4i6nRTL2tJ5TefK5cljbD2H2dro8RNttagWicqIPDh1cvaokMZDuvX5m4PAcUVjLo6vJujHUwSd2D0FYz36pzxQ7uUy_8-gM2kR5QwG0qOQBD03NYIoy0imVIBLsOVItx/s1600/blogistanian_kaikki_2019_vaaka.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="91" data-original-width="640" height="56" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgefJpzD1Crrhf4i6nRTL2tJ5TefK5cljbD2H2dro8RNttagWicqIPDh1cvaokMZDuvX5m4PAcUVjLo6vJujHUwSd2D0FYz36pzxQ7uUy_8-gM2kR5QwG0qOQBD03NYIoy0imVIBLsOVItx/s400/blogistanian_kaikki_2019_vaaka.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Vuonna 2019 luin monta hyvää kirjaa, mutta blogini oli enemmän tai vähemmän tauolla, erityisesti loppuvuodesta. Kirjanurkkauksen Instagram oli hieman aktiivisempi, mutta katsotaan, jos blogikin lähtisi tästä vähitellen elpymään. Tässä kuitenkin Kirjanurkkauksen ehdokkaat vuoden 2019 parhaiksi kirjoiksi Blogistanian palkintojen eri kategorioissa. Mukana on myös pieni lainaus blogiarviostani.<br />
<br />
<br />
<b>Blogistanian Finlandia</b><br />
<br />
3 pistettä:<i> </i><a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2020/02/inka-nousiainen-mustarastas.html">Inka Nousiainen: </a><i><a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2020/02/inka-nousiainen-mustarastas.html">Mustarastas</a> </i>(WSOY<b>)</b><br />
<br />
<i>Nousiainen osaa kirjoittaa juuri sopivan herkästi ja kauniisti, yhtaikaa
tiiviisti ja ilmavasti, sekä kuvailevasti että yksittäisiin hetkiin
tarkentaen.</i><br />
<br />
2 pistettä: <a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2019/09/pertti-lassila-kovassa-valossa.html">Pertti Lassila: </a><i><a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2019/09/pertti-lassila-kovassa-valossa.html">Kovassa valossa</a> </i>(Teos)<i> </i><br />
<br />
<i>Tästäkin teoksesta löytyy Lassilan aiemmista romaaneista tuttu tyyli
kuvailla arkisia asioita kirkkaasti ja herkän tyylikkäästi. Tekstin
rauhallinen rytmi saa lukemaan hitaasti nautiskellen, mutta samalla
tekee mieli ahmia kirja yhdeltä istumalta loppuun.</i><br />
<br />
<br />
<b>Blogistanian Globalia</b><br />
<br />
3 pistettä: <a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2020/02/hassan-blasim-allah99.html">Hassan Blasim: </a><i><a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2020/02/hassan-blasim-allah99.html">Allah99</a> </i>(WSOY)<br />
<br />
Allah99<i> on runsas ja rönsyilevä oodi tarinoille, mutta myös ihmisyydelle kaikessa kauneudessaan,
hauraudessaan ja epätäydellisyydessään.</i><br />
<br />
<br />
<b>Blogistanian Tieto </b><br />
<br />
3 pistettä: <a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2020/02/helmi-kekkonen-olipa-kerran-aiti.html">Helmi Kekkonen: </a><i><a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2020/02/helmi-kekkonen-olipa-kerran-aiti.html">Olipa kerran äiti</a> </i>(Siltala)<br />
<br />
<i>Tarinoita äitiydestä on yhtä monta kuin äitiäkin, ja kirjan tarina on
yksi muiden joukossa. Silti uskon, että jokainen vanhempi löytää
kirjasta samaistumispintaa ja tuttuja tunteita. Oikeastaan tämän kirjan
pitäisi sisältyä äitiyspakkaukseen!</i> <br />
<i></i>Zephyrhttp://www.blogger.com/profile/00162820777657025751noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2258526928184553849.post-53943689928887646412020-02-27T22:31:00.001+02:002020-02-27T22:33:48.001+02:00Hassan Blasim: Allah99<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAakUJEaNF_fMe3no4iS2WDQ7TxRBXsR9GFbameioVO33GnayLV2TLZW3wA4sSQVwxr8dHMw5xf2SFDo9WuFsvUGarDQxu_f6ITenFZVIZ7GDLRSU5El6LBE3qRj_m2Gsiu_Dm4jQM3sgI/s1600/allah99.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="256" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAakUJEaNF_fMe3no4iS2WDQ7TxRBXsR9GFbameioVO33GnayLV2TLZW3wA4sSQVwxr8dHMw5xf2SFDo9WuFsvUGarDQxu_f6ITenFZVIZ7GDLRSU5El6LBE3qRj_m2Gsiu_Dm4jQM3sgI/s200/allah99.jpg" width="121" /></a></div>
<i>Minua taas riivaa kirjoittamisen pakkomielle: se nostaa päätään päivin ja öin. Saneleva, käskevä pakkomielle, josta en pysty pyristelemään eroon. Ja se vain paisuu entisestään aina kun hauraaseen tomumajaani iskee milloin mikäkin kuume, joka jälleen lähettää kirjoituskärpäsen lentoon. </i><br />
<br />
<i>Allah99 </i>on Suomessa asuvan irakilaislähtöisen <b>Hassan Blasimin </b>ensimmäinen romaani palkittujen novellikokoelmien (<a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2013/01/hassan-blasim-vapaudenaukion-mielipuoli.html"><i>Vapaudenaukion mielipuoli</i></a> ja <i>Irakin Purkkajeesus</i>) jälkeen. Vaikka teos onkin luokiteltu romaaniksi, se on oikeastaan eräänlainen tarinakokoelma, joka viis veisaa perinteisen romaanin muodosta ja säännöistä.<br />
<br />
Suomentaja <b>Sampsa Peltonen </b>kuvailee teosta esipuheessaan näin: <i>Teosta on tituleerattu romaaniksi, mutta oikeastaan sen genre on yhtä holtiton kuin sisältökin. Kirjassa on kehysjuoni, mutta sisäkkäiset kertomukset huitelevat reippaasti kehyksen ulkopuolella, kun maailmanpoliittiset olosuhteet kietoutuvat henkilöhahmojen yksityiselämään usein absurdilla tavalla.</i><br />
<br />
Pelkäsin etukäteen, että <i>Allah99</i> olisi liian vaativa ja vaikeasti lähestyttävä tai muuten vain sekava ja raskas lukea, mutta se ei ollut mitään näistä. Vaikka kerronta poukkoilee sinne tänne ja tarinat alkavat ja loppuvat ilman sen kummempaa selitystä ja taustoitusta, huomasin lukevani kirjaa ahmien. Odotin uteliaana seuraavaa odottamatonta käännettä, ja nautiskelin notkeasta ja monivivahteisesta kielestä. Sampsa Peltosen suomennos on huikea; hän ansaitsisi kyllä tästä Mikael Agricola -palkinnon (ehdokkaat julkistetaan itse asiassa lähiaikoina!). <br />
<i> </i><br />
Kirjassa sekoittuvat arjen banaali absurdius ja yksityiskohdat sekä hurjat, pakahduttavat tarinat ja elämänkohtalot. Välillä kirjailija jää muistelemaan menneisyyttä Emma-pelikoneen lyhtysymbolien äärelle tai hätistelee ampiaista asunnosta Eminemin musiikin tahtiin. Seuraavassa hetkessä ollaan Irakissa tai jossain päin Eurooppaa kokemassa jotain tarua ihmeellisempää. Aivan yhtäkkiä sivulla saattaa olla hätkähdyttävä kielikuva, joka on pakko lukea useampaan kertaan, niin ihmeellinen se on. Kuten tämä:<br />
<br />
<i>Mies oli kuin taivaalta karkotettu pilvi jonka sisällä myllertää tulipunaisia hämähäkkejä.</i><br />
<i></i><br />
Matto vedetään lukijan jalkojen alta useammin kuin kerran, mutta sitä ei tehdä sensaatiohakuisesti tai tunteillen. Asiat vain todetaan lakonisesi: tällaista on elämä, nyt kävi näin. Sitten siirrytään jo muihin asioihin eikä jäädä vellomaan. Sivut ovat täynnä mustaa huumoria, itseironiaa, tabujen rikkomista ja uskontokritiikkiä. <b>Salman Rushdien </b><i>Saatanalliset säkeet </i>tuli pakostakin mieleen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwWixXZw0Y5Qt7DZskleRC5gsNCVRTLCG6YT3aIp0spG1lC1_jAkcRxF7adIwvU6b57DxogWz3VOG0ZRRkP3VpD0xzuLC4Wj7PCxUjTjj1FO9JV2LgdazFU3EWOvfgUWEfc8nUS1GZXDTQ/s1600/20190616_165559.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1160" data-original-width="1600" height="288" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwWixXZw0Y5Qt7DZskleRC5gsNCVRTLCG6YT3aIp0spG1lC1_jAkcRxF7adIwvU6b57DxogWz3VOG0ZRRkP3VpD0xzuLC4Wj7PCxUjTjj1FO9JV2LgdazFU3EWOvfgUWEfc8nUS1GZXDTQ/s400/20190616_165559.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Kirjan juonesta on vaikea sanoa mitään, mutta keskeisiä teemoja ovat toiseus ja vieraus, erityisesti maahanmuuttajana tai kahden kulttuurin välissä elävänä ihmisenä. Kirjava joukko pääsee teoksessa ääneen, kun päähenkilö, Irakista lähtöisin oleva Hassan Buma, ryhtyy haastattelemaan ihmisiä ja keräämään tarinoita blogiinsa.<br />
<br />
Mahtavaa, että Suomessa kirjoitetaan näin laadukasta, älykästä, moniäänistä ja rohkeaa kaunokirjallisuutta! Harmi, ettei romaani voinut olla Finlandia-ehdokkaana (koska se julkaistiin ensin arabiaksi, vaikka kirjailija onkin suomalainen). Minusta <i>Allah99</i> ansaitsisi vieläkin enemmän huomiota ja lukijoita kuin se on saanut; nyt tuntuu, että se jäi viime vuoden kirjahypetyksessä esim. <i>Bollan</i> varjoon. Tosin kriitikot ovat olleet haltioissaan: <a href="https://www.aamulehti.fi/a/72458050-d205-41ce-975a-58bee813285e">Aamulehti</a> nimesi teoksen "vuosituhannen tärkeimmäksi romaaniksi" ja <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006045772.html">Hesarin</a> mukaan se "edustaa parhainta kirjallisuutta".<br />
<br />
<i>Allah99</i> on runsas ja rönsyilevä oodi tarinoille, mutta myös ihmisyydelle kaikessa kauneudessaan,
hauraudessaan ja epätäydellisyydessään. Blasim on hätkähdyttävän tarkkanäköinen ja suorasanainen tarinankertoja, ja <i>Allah99</i> jää mieleen pitkäksi aikaa.<br />
<br />
Hassan Blasim: <i>Allah99</i>. WSOY. 2019. 328 sivua.<br />
Arabiankielinen alkuteos: <i>All</i><i><span class="ILfuVd"><span class="e24Kjd">ā</span></span>h 99 - </i><i><span class="st">Ī</span>mail</i><i><span class="ILfuVd"><span class="e24Kjd">ā</span></span>t mutarjim Emil Cioran</i><br />
Suomentaja: Sampsa Peltonen<br />
<i> </i><br />
<a href="https://www.wsoy.fi/kirja/hassan-blasim/allah99/9789510434086">WSOY: <i>Allah99</i></a><br />
<a href="https://www.wsoy.fi/kirjailija/hassan-blasim">WSOY: Hassan Blasim</a><i> </i><br />
<a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/allah99/">Kirjavinkit: <i>Allah99</i></a>Zephyrhttp://www.blogger.com/profile/00162820777657025751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2258526928184553849.post-88240990711921863142020-02-26T22:00:00.003+02:002020-02-26T22:19:23.307+02:00Helmi Kekkonen: Olipa kerran äiti<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgT9zoRI-rxpcwb0lTHPOyAHV4D4lAOefayth4aLPkY8pT0TPAeDMcfxSuwZHCP3SUlzYz9s0czkPx8HJFkQclI0HIOit2BYpI3aAQSEZ9EWVN1vfG5wrJ1kDvtYkMFRRcWWVGMl_76jaBD/s1600/olipa+kerran+%25C3%25A4iti.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1050" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgT9zoRI-rxpcwb0lTHPOyAHV4D4lAOefayth4aLPkY8pT0TPAeDMcfxSuwZHCP3SUlzYz9s0czkPx8HJFkQclI0HIOit2BYpI3aAQSEZ9EWVN1vfG5wrJ1kDvtYkMFRRcWWVGMl_76jaBD/s320/olipa+kerran+%25C3%25A4iti.jpg" width="209" /></a><i>Me tarvitsemme mahdollisimman paljon erilaisia ja ihanteista riisuttuja kertomuksia äitiydestä, jotta voimme lakata ajattelemasta että on olemassa yksi ainoa äitiys, jotta voimme päästää irti syyllisyydestä ja suorittamisesta. Tarvitsemme kertomuksia rakkaudesta, raivosta, katumuksesta, ilosta, väsymyksestä, pelosta, yksinäisyydestä ja onnesta. Sillä jos olet äiti ja tunnistat näistä tunteista yhdenkin: et ole yksin.</i><br />
<br />
Luin <b>Helmi Kekkosen </b>teoksen <i>Olipa kerran äiti</i> juuri sopivassa elämäntilanteessa, viimeisellä raskauskolmanneksellani viime vuoden puolella. Vuosien varrella on tullut luettua jos jonkinlaista kuvausta, muistelmaa ja pohdintaa vanhemmuudesta ja erityisesti äitiydestä, mutta Kekkosen teos meni kaikista muista heittämällä ohi.<br />
<br />
Äitiydestä puhutaan ja kirjoitetaan julkisessa keskustelussa nyt paljon, kenties osittain syntyvyyskriiseilyn takia, mutta varmasti myös autofiktiobuumin ja erityisesti naisten arjesta kertovien kirjojen esiinmarssin myötä. Myös erilaisia äitiysaiheisia blogeja ja Insta-tilejä on pilvin pimein, ja Vauva.fi:n kuuluisa foorumi lienee yksi suosituimmista keskusteluareenoista netissä. Sanotaan, että lasten kasvatus oli ennen vanhaan yhteisöllisempää kuin nykyään, mutta minusta yhteisöllisyys on vain siirtynyt nettiin ja someen: ihan samalla tavalla siellä nyt kysellään ja huudellaan neuvoja ja vinkkejä, sekä hyvässä että pahassa!<br />
<br />
Mutta onko äitiys itsessään jotenkin muuttunut? Mikä on se "tavallisen äidin tavallinen tarina" tai onko sellaista? Helmi Kekkonen lähestyy kysymystä omien kokemustensa kautta: hän on kokenut kaksi täysin erilaista raskautta, keskenmenon, synnytyspelkoa ja kaksi hyvin erilaista synnytystä ja on nyt kahden erilaisen lapsen äiti. Kaikesta tästä hän kirjoittaa ihailtavan avoimesti ja rehellisesti, kaunistelematta, mutta silti kauniisti.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjugGZeWo_5fxdGAcWPkGfxPFrh4S7qHejuyuZRqgyVUXInSoD7DzehF_MsTqjwI-zpPFWkEnSgkAba0jHDkx8nvn507Qb2EDg0g7wZ6HZKVIW2XC88zm1bsUi_2XWGOAI-XDSQSyO-A0rO/s1600/20190812_162415.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1206" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjugGZeWo_5fxdGAcWPkGfxPFrh4S7qHejuyuZRqgyVUXInSoD7DzehF_MsTqjwI-zpPFWkEnSgkAba0jHDkx8nvn507Qb2EDg0g7wZ6HZKVIW2XC88zm1bsUi_2XWGOAI-XDSQSyO-A0rO/s400/20190812_162415.jpg" width="301" /></a></div>
<br />
<i>Olipa kerran äiti</i> toimi minulle oikeana voimakirjana. Samaistuin moneen asiaan ja halusin alleviivata ja kirjoittaa muistiin lukuisia lainauksia kirjasta. Tuntui virkistävältä lukea omannäköisestä, rennosta äitiydestä, ilman kiihkoilua, sormella osoittelua tai iänikuisen äitimyytin pönkittämistä. <br />
<br />
Kuvaus päivästä vauvan kanssa kotona on kuin suoraan nykyisestä arjestani, rapisevaa pöllöä myöten! :)<br />
<br />
<i>Vauva herää, vauva syö, vauva kakkaa. Keitän kahvia, taivas on pilvessä, alkaa sataa, hassuttelen vauvalle, hän nukahtaa viltille, kirjoitan tunnin. Vauva herää, vauva syö, vauva kakkaa. Leikimme viltillä, menemme sängylle köllimään, vauva syö, vauva nukkuu, kirjoitan tunnin. Vauva herää, vauva syö, vauva kakkaa. Teen itselleni lounaan, vauva rapistelee pöllöä, leikimme viltillä, vauva nukahtaa, luen mitä olen aamulla kirjoittanut. Vauva herää, vauva syö, vauva nukahtaa uudelleen, luen kirjaa. Vauva herää viideltä ja sitten vain liikuskelemme ympäri asuntoa, teemme kaikenlaista emmekä yhtään mitään, kahdeksan maissa vauva nukahtaa kylvystä raukeana, huoneeseen laskeutuva ilta-aurinko värittää keltaisen unipupun kultaiseksi, on aivan hiljaista.</i><br />
<br />
Kuten kirjan nimikin vihjaa, <i>Olipa kerran äiti</i> on yhden äidin tarina tämän matkasta äidiksi: hämmennyksestä ja epävarmuudesta, pelosta ja kaipuusta, ihmetyksestä ja rakkaudesta. Yksityisistä tunteista, jotka ovat kuitenkin myös julkisia ja yhteisiä, koska äitiys on yhteiskunnallista ja universaalia. Helsingin kirjamessuilla Kekkonen kertoi, että äitiyttä lähestytään usein julkisessa puheessa materian ja tekojen (suorittamisen) kautta, mutta äitiyteen liittyviä lukuisia, ristiriitaisia tunteita käsitellään vähemmän. <i>Olipa kerran äiti</i> paikkaa hyvin tuota aukkoa.<br />
<br />
Tarinoita äitiydestä on yhtä monta kuin äitiäkin, ja kirjan tarina on yksi muiden joukossa. Silti uskon, että jokainen vanhempi löytää kirjasta samaistumispintaa ja tuttuja tunteita. Oikeastaan tämän kirjan pitäisi sisältyä äitiyspakkaukseen! :) <br />
<br />
Kirja on luettu myös esim. <a href="http://www.mitaluimmekerran.fi/2019/03/helmi-kekkonen-olipa-kerran-aiti.html">Mitä luimme kerran</a>, <a href="http://ainajokukesken.blogspot.com/2019/03/olipa-kerran-aiti.html">Aina joku kesken</a> ja <a href="http://sivutiella.blogspot.com/2019/04/aitimyytinmurtaja-helmi-kekkosen-olipa.html">Sivutiellä</a>-blogeissa.<br />
<br />
Helmi Kekkonen: <i>Olipa kerran äiti</i>. Siltala. 2019. 249 sivua.<br />
<br />
<a href="https://www.siltalapublishing.fi/kirjat/olipa-kerran-aiti/">Siltala: <i>Olipa kerran äiti</i></a><br />
<a href="https://areena.yle.fi/1-50139971">Yle Areena: Helmi Kekkonen kertoo kirjastaan <i>Olipa kerran äiti</i></a>Zephyrhttp://www.blogger.com/profile/00162820777657025751noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2258526928184553849.post-70855719649261066942020-02-23T18:01:00.000+02:002020-02-23T22:25:18.488+02:00Inka Nousiainen: Mustarastas<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitBuUlkwOgKIhZ8s78bsYjim5_kjLRs_qz8faDtvL_1lTAe7BUv_r8jdEdXcIZPthLPJ9-NlmnWMP7uoKbRi6HsnoUpwM7F9Skz5GAqRuDabsNL2z7vxCwChpEaOIzIyPc-Y1E3EvfTGLg/s1600/mustarastas.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="986" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitBuUlkwOgKIhZ8s78bsYjim5_kjLRs_qz8faDtvL_1lTAe7BUv_r8jdEdXcIZPthLPJ9-NlmnWMP7uoKbRi6HsnoUpwM7F9Skz5GAqRuDabsNL2z7vxCwChpEaOIzIyPc-Y1E3EvfTGLg/s200/mustarastas.jpg" width="123" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">päällys: Martti Ruokonen</td></tr>
</tbody></table>
<i>Mitä tapahtui? Pahinta on, ettei tiedä. Kaiken on käynyt mielessä läpi moneen kertaan ja jokainen vaihtoehto särkee sydämen. Se että sä olisit hypännyt tahallasi. Se että joku toinen olisi tehnyt sulle jotain. Se että sä päädyit mereen. Se että sä et olisikaan päätynyt mereen vaan poistunut laivasta vaikka autokannen kautta, muusta kuin omasta tahdostasi. </i><br />
<br />
<b>Inka Nousiainen </b>on yksi kotimaisista lempikirjailijoistani, ollut jo yli kymmenen vuotta, mutta vasta viime syksynä pääsin näkemään kirjailijan livenä Helsingin kirjamessuilla. Siellä hän kertoi <i>Mustarastas</i>-romaanin synnystä yhdessä näyttelijä <b>Eeva Soivion </b>kanssa, jonka elämään ja KOM-teatterissa esitettyyn monologinäytelmään romaani pohjautuu.<br />
<br />
Nousiaisen mukaan ajatus muokata Soivion näytelmästä romaani tuli alun perin kustantajalta. <i>Mustarastaan </i>kirjoittaminen poikkesi siis paljon aiempien romaanien kirjoitusprosessista, koska tällä kertaa aihe tuli annettuna ja tarina oli jo valmis. Soivio puolestaan kirjoitti monologinsa esikoisensa syntymän jälkeen, kun hän halusi käsitellä ja purkaa omia pelkojaan.<br />
<br />
On maanantaiaamu elokuussa 1989. Perheen ovikello soi ja pikkusisko Eeva avaa oven. Ovella seisoo isoveli Juhan kaksi kaveria, jotka tuovat tämän keltaisen repun kotiin. Isoveli on kadonnut ruotsinlaivalla eikä tämän kohtalo ole tähän päivään mennessä selvinnyt. Romaanissa nyt jo aikuinen Eeva muistelee 30 vuoden takaista tapahtumaa ja pohtii sen seurauksia.<br />
<br />
<i>Kun joku katoaa, katoaa jollain tavoin itsekin. Ja toisaalta on olemassa enemmän kuin haluaisi, sietämättömällä tavalla liikaa.</i><br />
<br />
Nousiainen kuvaa riipaisevasti perheen piinaavaa huolta ja pahimman pelkoa. Kaikkea varjostaa hirvittävä epätietoisuus ja avuttomuus. Mistä laivalla kadonnutta voi edes lähteä etsimään? Miten voi käsitellä menetystä, kun siihen ei varmuudella liity kuoleman lopullisuutta? Perheen luona käyvät vierailijatkaan eivät tiedä miten kohdata tällaista surua vaan tuovat osanoton ja kukkien sijaan tullessaan hiljaisuuden.<br />
<br />
<i>Sulle ei voinut tuoda kukkia sillä ethän sä ollut kuollut. Sä olit vain jossain eikä me tiedetty, mitä se tarkoittaa.</i><br />
<br />
Romaani on siskon puhetta kadonneelle veljelle: välillä tajunnanvirtamaista pohdintaa ja spekulaatiota veljen viimeisistä hetkistä, välillä pakahduttavan kaunista kieltä menetyksestä ja luopumisesta. Raastava epätietoisuus pakottaa keksimään itse vaihtoehtoisia loppuja kesken jäävälle
tarinalle, ettei jäisi ikuiseen limboon pohtimaan, miten veljelle kävi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgT20yBcB6nadRO0SIUluinZV4PvANGb4tBe-FwfTcvASmnUD4jx1naConWGsHWsK4kbPt7MfsNqaUvvBHhlHnwPgUwRHYXGHNUyPJlwu0Zszd14edg4Z4cdnqVRcwaG0CnWpTdM8BLssj/s1600/20190930_123013.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgT20yBcB6nadRO0SIUluinZV4PvANGb4tBe-FwfTcvASmnUD4jx1naConWGsHWsK4kbPt7MfsNqaUvvBHhlHnwPgUwRHYXGHNUyPJlwu0Zszd14edg4Z4cdnqVRcwaG0CnWpTdM8BLssj/s400/20190930_123013.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
Siskon lisäksi erityisesti perheen äidin tapa käsitellä veljen katoamista nostetaan esiin. Äiti toivoo ja odottaa veljen paluuta vuosikausia. Tästä tuli mieleen <b>Naja Marie Aidtin </b>teos <i>Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin</i>, jossa äiti yrittää käsittää ja käsitellä poikansa järjetöntä, tapaturmaista kuolemaa.<br />
<br />
<i>Mustarastas </i>on surukirja, mutta se on myös kirja toivosta ja elämän jatkumisesta, sekä siitä, kuinka pois menneet läheiset ovat jollain tavoin aina läsnä meissä. Monikaan kirjailija ei varmaan uskaltaisi tarttua näin suureen ja surulliseen aiheeseen, varsinkin kun kyseessä on tositapahtumiin pohjautuva tapaus, jossa omaisia on kuultu osana kirjan taustatyötä. Nousiainen osaa kirjoittaa juuri sopivan herkästi ja kauniisti, yhtaikaa tiiviisti ja ilmavasti, sekä kuvailevasti että yksittäisiin hetkiin tarkentaen. Hieno kirja, yksi viime vuoden parhaista kotimaisista.<br />
<br />
Itse luin kirjan paperisena, mutta äänikirjaversio on saanut myös paljon kehuja: sen lukija on juurikin Eeva Soivio, joten kirjan minäkertoja tavallaan pääsee itse ääneen!<br />
<br />
Inka Nousiainen: <i>Mustarastas</i>. WSOY. 2019. 146 sivua.<br />
<br />
<a href="https://www.wsoy.fi/kirja/inka-nousiainen/mustarastas/9789510436448">WSOY: <i>Mustarastas</i></a><br />
<a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/mustarastas/">Kirjavinkit: </a><i><a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/mustarastas/">Mustarastas</a> </i><br />
<a href="https://kiiltomato.net/inka-nousiainen-mustarastas/">Kiiltomato: </a><i><a href="https://kiiltomato.net/inka-nousiainen-mustarastas/">"Tositapahtumasta romaaniksi"</a> </i>Zephyrhttp://www.blogger.com/profile/00162820777657025751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2258526928184553849.post-34743641773143549052019-09-16T14:54:00.004+03:002019-09-16T14:59:20.824+03:00Kirjabloggaaja teatterissa: Cabaret<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEPpsw-8d58gjAslMEqx4rbL4lgVFVgZhjWtPmfoGWRVYSjfLj05rGlcW5fCf66ODssUUX0TFBR4gpR8R4rJHZ7mgwK5xo_-U_4H_jYFT_5OVM9xv_9cXdmjM7Q9KOMa4aO0fOCB4CZTFK/s1600/kuva.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1281" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEPpsw-8d58gjAslMEqx4rbL4lgVFVgZhjWtPmfoGWRVYSjfLj05rGlcW5fCf66ODssUUX0TFBR4gpR8R4rJHZ7mgwK5xo_-U_4H_jYFT_5OVM9xv_9cXdmjM7Q9KOMa4aO0fOCB4CZTFK/s400/kuva.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Suurmusikaali <i>Cabaret </i>(ohjaaja <b>Péter Forgács</b>, koreografi <b>Gergely Csanád Kováts</b>) sai ensi-iltansa Kuopion kaupunginteatterissa toissapäivänä 14. syyskuuta. Pääsin näkemään näytelmän ennakkonäytöksessä jo päivää ennen sitä, perjantaina.<br />
<br />
<i>Cabaret </i>täyttää heti ensiminuuteista lähtien teatterisalin riemukkaalla musiikilla, laululla ja tanssilla, kun seremoniamestari (vangitsevan karismaattinen <b>Mikko Rantaniva</b>) toivottaa yleisön tervetulleeksi kabareehen. Tapahtumapaikkana on 1930-luvun Berliini ja sen legendaarinen Kit Kat Klubi, joka tarjoaa viihteellisen pakopaikan arjesta. Tarjolla on tanssia, naisia ja viinaa, rietasta ja riehakasta viihdettä ja hauskanpitoa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-Tzbx46vgIoFhPb6UW1E3pKMAtc8bLU4QvsZo8pHMwr99_H1jdhM7p1W0t3HR1rW6bZ_7Z5um2RwyI599WymIVIV0Rxs-pvhDpuct6sFF5VQKjLB13tNcesTaGSKoj9l845gYCMns6hzw/s1600/cabaret.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-Tzbx46vgIoFhPb6UW1E3pKMAtc8bLU4QvsZo8pHMwr99_H1jdhM7p1W0t3HR1rW6bZ_7Z5um2RwyI599WymIVIV0Rxs-pvhDpuct6sFF5VQKjLB13tNcesTaGSKoj9l845gYCMns6hzw/s400/cabaret.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kit Kat Klubin asiakkaita ja tanssijoita: Katri-Maria Peltola, Atte Antikainen, Maija Pihlajaoja, Annamari
Eerola, Hely Nylund, Johanna Kuuva, Elina Haikka, Leea Lepistö, Annukka
Waara, Jesse-Joonas Kemppainen, Ilkka Pentti ja Annukka Blomberg. Kuva:
Sami Tirkkonen. </td></tr>
</tbody></table>
Klubille päätyy myös kroonisesta rahapulasta kärsivä amerikkalaiskirjailija Clifford Bradshaw (<b>Atte Antikainen</b>), joka kohtaa siellä esiintymistä yli kaiken rakastavan tanssijan ja laulajan Sally Bowlesin (<b>Johanna Kuuva</b>). Vilpitöntä elämäniloa ja energiaa pursuileva Sally asettuu pian puoliväkisin kirjailijan vuokrahuoneeseen asumaan. Pari rakastuu, mutta erilaiset luonteet, kiristyvästä poliittisesta ilmapiiristä puhumattakaan, aiheuttavat kitkaa.<br />
<br />
Näytelmän sivujuoni vetosi ainakin minuun pääparin kohtaloa enemmän. Täysihoitolaa pitävä Fräulein Schneider (jälleen kerran huikea <b>Ritva Grönberg</b>) saa kosijakseen juutalaisen hedelmäkauppiaan Herr Schultzin (vieraileva tähti <b>Kai Hyttinen</b>). Ikääntyvän pariskunnan hellä ja haparoiva suhde hymyilyttää ja koskettaa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaKDgDCw1qyrucI379FrmJMjrfQWVF6v_VKZc16NnRoRv2joegJitJjPZo1kPucguR-1vQXOzewOKrnGtdvQ_EpyzcW-OK4VhpJUpYAYTeYscGQ1OwO23lWGX1ndm8jvpwu1ficloFFSXH/s1600/cabaret2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaKDgDCw1qyrucI379FrmJMjrfQWVF6v_VKZc16NnRoRv2joegJitJjPZo1kPucguR-1vQXOzewOKrnGtdvQ_EpyzcW-OK4VhpJUpYAYTeYscGQ1OwO23lWGX1ndm8jvpwu1ficloFFSXH/s400/cabaret2.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kai Hyttinen ja Ritva Grönberg. Kuva: Sami Tirkkonen.</td></tr>
</tbody></table>
Näytelmän alku on melkoista menoa ja meininkiä ja kestää aikansa ennen kuin tunnelma rauhoittuu sen verran, että saan juonen päästä kiinni. Vierustoverini moitti alkua sekavaksi ja oli myös sitä mieltä, että bändi soitti ja musiikki pauhasi turhan kovaa (istuimme teatterin keskivaiheilla). <i>Cabaret</i> on ensimmäinen musikaali, jossa Minna-näyttämön uusi äänentoistojärjestelmä pääsee koeajolle. Volyymi ei minua haitannut, vaikka alkuun ei tosiaan montaa suvantokohtaa mahtunut tanssi- ja lauluesitysten väliin. Lavastuksesta vastaava <b>Marie Antikainen</b> on tehnyt upeaa työtä, ja näyttämön pyörivästä lavasta otetaan kaikki ilo irti.<br />
<br />
Toisaalta alun riehakkuus myös alleviivasi tunnelman muuttumista vähitellen synkemmäksi, kun kabaree-esitykset ajan myötä hiipuvat ja Kit Kat Klubin ilmapiiri muuttuu ahdistavammaksi. Muutoksen merkit hätkähdyttävät: hauskuuden ja ilonpidon keskelle ilmestyy yhtäkkiä hakaristein varustettuja univormuja, Hitlerin vihaa tihkuvia puheita ja keltaisia tähtiä. Alkaa juutalaisten vainoaminen ja mustamaalaaminen, ja yhteiskunta jakautuu voimakkaasti kahtia. Ulkopuolelle ei voi jäädä, vaan jokaisen on valittava puolensa. Yksi näytelmän henkilöistä toteaakin, että jos et ole heitä vastaan, olet heidän puolellaan. Lause on kylmäävän tuttu viime vuosien ja vuosikymmenten poliittisista puheista.<br />
<br />
Tämä tekeekin <i>Cabaret</i>-näytelmästä erityisen ajankohtaisen. Jyrkästi kahtiajakautunut, mustavalkoinen maailmankuva korvaa Kit Katin vapaan, väri-ilottelevan loisteen ja kimalluksen. Toisaalta Kit Kat ja kabaree symboloivat myös huoletonta irtiottoa ja piittaamattomuutta ympäröivästä maailmasta. Kenties klubin esiintyjät eivät ole niin vapaita kuin haluaisivat kuvitella vaan hekin ovat ympäröivän maailman sätkynukkeja, kuten näytelmän loppu vihjaa.<br />
<br />
Unkarilais-suomalaisena yhteistyönä tehty <i>Cabaret</i> on visuaalisesti tyylikäs ja vauhdikas musikaali, mutta varsinainen tarina jäi minulle vaisuksi. Pääparin rakkaustarina ei välity aidosti koskettavana, ja kantaaottava sanoma vihan ja vastakkainasettelun tuhoavasta voimasta on esitetty jotenkin ennalta-arvattavasti. Muutama roolisuoritus nousi ylitse muiden (Ritva Grönberg ja Mikko Rantaniva erityisesti), mutta muuten kaipasin esitykseen lisää syvyyttä ja tasoja. Eli hyvä show, mutta ei erityisen mieleenpainuva kokemus.<br />
<br />
Traileri:<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<iframe allow="accelerometer; autoplay; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen="" frameborder="0" height="203" src="https://www.youtube.com/embed/eFmYsF1yDEk" width="360"></iframe><br /></div>
<br />
<a href="https://kuopionkaupunginteatteri.fi/cabaret"><i>Cabaret</i></a><br />
Kuopion kaupunginteatteri<br />
Ensi-ilta 14.9.2019 Minna-näyttämöllä<br />
Blogiyhteistyö kaupunginteatterin kanssa<i> </i>Zephyrhttp://www.blogger.com/profile/00162820777657025751noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2258526928184553849.post-88660993359327469222019-09-10T22:35:00.000+03:002019-09-10T22:35:48.318+03:00Pertti Lassila: Kovassa valossa<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-E9fTe1pbLo4pOFevJhyphenhypheniACEOm6dnyEYXpLtwQe6aJxnKuWN-Wqhlb6ES8zEZ8zQC1wFaV6BMZxAxD82MEDzRGxLF_TDgR2wPLSHzo_QfFbG-DXDHbCjDrmuYqKTfNFGcjjjABlAhzHek/s1600/kovassa+valossa.png" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1015" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-E9fTe1pbLo4pOFevJhyphenhypheniACEOm6dnyEYXpLtwQe6aJxnKuWN-Wqhlb6ES8zEZ8zQC1wFaV6BMZxAxD82MEDzRGxLF_TDgR2wPLSHzo_QfFbG-DXDHbCjDrmuYqKTfNFGcjjjABlAhzHek/s200/kovassa+valossa.png" width="126" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ulkoasu: Camilla Pentti</td></tr>
</tbody></table>
Blogi on ollut epämääräisellä tauolla ennätyksellisen pitkään; kohta en enää kehtaa kutsua itseäni kirjabloggaajaksi! Kirjanurkkauksen kuulumisia on ilmestynyt viime kuukausina vain <a href="https://www.instagram.com/kirjanurkkaus/">Instagramin</a> puolella. Jospa nyt äitiyslomalla olisi aikaa kirjoittaa blogiinkin. (Hyvähän se on nyt sanoa, kun vauva ei ole vielä syntynyt - voi olla, että vauva-arki + totaaliyksinhuoltajuus on melko tehokkaasti bloggausaikaa entisestään vähentävä kombo!). :)<br />
<br />
Mutta asiaan, eli kirjoihin.<br />
<br />
<b>Pertti Lassilan </b>teokset ovat siirtyneet aina ilmestyttyään automaattisesti lukulistalleni siitä lähtien, kun luin vuonna 2015 Finlandia-ehdokkaanakin olleen <a href="http://kirjanurkkaus.blogspot.com/2015/11/pertti-lassila-armain-aika.html"><i>Armain aika</i></a> -romaanin. Pari vuotta siitä eteenpäin haikea <i><a href="http://kirjanurkkaus.blogspot.com/2017/09/pertti-lassila-kesan-kerran-mentya.html">Kesän kerran mentyä</a> </i>oli yksi parhaista kirjoista, jonka luin vuonna 2017. Välillä lukaisin myös jo vuonna 2013 ilmestyneen <i>Ihmisten asiat</i> -romaanin. Tänä kesänä taas ilmestyi <i>Kovassa valossa</i>, jonka sain luettua viime viikolla.<br />
<br />
Suomi on vasta itsenäistynyt, kun vakuutusyhtiössä työskentelevä Heimo ja tämän vaimo Suoma perustavat yhteisen kodin ja perheen Helsingissä. Pariskunta elää omaa tasaisen hyvää ja tavallista arkeaan, pysyttelee parhaansa mukaan erossa aatteista ja politiikasta, mutta pyrkii kuitenkin eteenpäin, kohti parempaa elämää. Suoma ja Heimo eivät ole käyneet muita kouluja kuin kansakoulun, mutta heidän poikansa Tarmo saa vanhempiensa iloksi valkolakin.<br />
<br />
Kunnianhimoinen Heimo saa ylennyksiä ja etenee urallaan. Perhe vaurastuu, säätyrajat venyvät ja paukkuvat, kotiin ilmestyy arvotavaraa ja taloudenhoitaja. Elämäntaso nousee kohisten. Kirjan ensimmäinen osa onkin kuin suomalainen versio amerikkalaisesta unelmasta: jokainen on oman onnensa seppä, mutta kenties kovalla työllä kuka tahansa voi menestyä ja rikastua.<br />
<br />
<i>Meistä on tullut oikeita ihmisiä, Heimo sanoi. Oikeita ihmisiä ollaan, sinä olet johtaja ja minä olen johtajan rouva, sanoin.</i><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLiSxmyUT-qhKISfT6-UbPVZA1zidk0cFM3FQ-rIsNl_zeNFHR8jwYwDffUGtooasENg0NLU5hICoRdJSIZVt-JFStiYdTMhWSX-nlgYwvFigdOaLuPvZZO6vhFkPQbHtrs63Onk4NXDxK/s1600/kovassa+valossa1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1283" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLiSxmyUT-qhKISfT6-UbPVZA1zidk0cFM3FQ-rIsNl_zeNFHR8jwYwDffUGtooasENg0NLU5hICoRdJSIZVt-JFStiYdTMhWSX-nlgYwvFigdOaLuPvZZO6vhFkPQbHtrs63Onk4NXDxK/s400/kovassa+valossa1.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Materia ja mammona ei kuitenkaan takaa ikuista onnea. Sotien jälkeen 1940-luvulla iskee tragedia, joka mullistaa perheen elämän. Samaan aikaan kirjakaupassa työskentelevä Heljä tutustuu nuoreen Tarmoon, mutta joutuu pian vaikean valinnan eteen.<br />
<br />
Tästäkin teoksesta löytyy Lassilan aiemmista romaaneista tuttu tyyli kuvailla arkisia asioita kirkkaasti ja herkän tyylikkäästi. Tekstin rauhallinen rytmi saa lukemaan hitaasti nautiskellen, mutta samalla tekee mieli ahmia kirja yhdeltä istumalta loppuun. Lassilalla on myös kiehtova tapa pistää henkilöhahmojen suuhun ja ajatuksiin elämänviisauksia ja filosofisia pohdintoja onnesta, kuolemasta, rakkaudesta ja ajasta. Kuten Heljän ajatus:<br />
<br />
<i>Rakkaus on asia, josta ei tiedä mitään ennen kuin sen kokee, ja kun sen on kokenut, luulee tietävänsä siitä kaiken. </i><br />
<br />
Tai Suoman astetta synkempi näkemys elämästä:<br />
<i> </i><br />
<i>Minulta vei kauan ennen kuin opin, että se, mikä on olemassa, on pelkkää muutosta, ja muuttumatonta on vain se, mikä ei ole todellista, kuten ihmismielessä toivon kuvat ja jumala.</i><br />
<i><br /></i>
Lassilaa on <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006163157.html">kritisoitu</a> liian ahtaasta, stereotyyppisestä naiskuvasta. Minusta romaanin päähenkilöt ja minäkertojat, Suoma ja Heljä, eivät ole vain osaansa tyytyviä uhreja vaan itsenäisesti ajattelevia aktiivisia toimijoita. Toki Lassila myös kuvaa aikaa, jolloin naiselle tarjolla olevat roolit olivat huomattavasti kapeampia kuin nykyään. Jossain määrin sekä romaanin naiset että miehet ovat asemansa ja säätynsä uhreja, mutta eivät sentään sukupuolensa tai kohtalonsa vankeja ilman omaa tahtoa. Romaanin yllätyksellinen loppukin osoittaa tämän.<br />
<br /><i></i>
Myös <a href="http://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2019/07/vilkkaan-mokkiviikon-jalkeen-tarvitsin.html">Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja</a> ja <a href="http://raijankirjareppu.blogspot.com/2019/07/6.html">Kirjarepun Raija</a> ovat bloganneet kirjasta. Lassila vierailee <a href="https://www.kirjamessut.fi/esiintyja/pertti-lassila-367/">Turun kirjamessuilla</a> vajaan kuukauden päästä.<br />
<br />
Pertti Lassila: <i>Kovassa valossa</i>. Teos. 2019. 217 sivua.<br />
<br />
<a href="http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2019-syksy/kovassa-valossa.html">Teos: </a><i><a href="http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2019-syksy/kovassa-valossa.html">Kovassa valossa</a></i><br />
<a href="http://www.teos.fi/kirjailijat/pertti-lassila.html">Teos: Pertti Lassila</a><i> </i><br />
<a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006163157.html">HS: </a><i><a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006163157.html">"Kirjallisuudentutkija kirjoittaa romaanissaan kauniisti Helsingistä ja tylsästi naisista"</a> </i>Zephyrhttp://www.blogger.com/profile/00162820777657025751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2258526928184553849.post-16438614219042122512019-02-24T10:00:00.000+02:002019-02-24T10:00:10.233+02:00Blogistanian palkintoehdokkaani 2018<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZpViGZsuf48ic1GGpQb2rSEV_TVOOHrinwell3JkAfLQYC2Gt0WGsHjJ7e7ggtrPl05ZKyYsBEYYcodXWVDzRd_rQoxJPRlQ7w6syAiny5pwg76CozjN78Ds_6WOM7ymYPjkk_Ch4UbGV/s1600/blogistanian_kaikki_2018_vaaka.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="91" data-original-width="640" height="56" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZpViGZsuf48ic1GGpQb2rSEV_TVOOHrinwell3JkAfLQYC2Gt0WGsHjJ7e7ggtrPl05ZKyYsBEYYcodXWVDzRd_rQoxJPRlQ7w6syAiny5pwg76CozjN78Ds_6WOM7ymYPjkk_Ch4UbGV/s400/blogistanian_kaikki_2018_vaaka.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Vuosi 2018 taisi jäädä blogihistoriaan jo pelkästään postausten vähäisen määrän vuoksi, mikä hieman rajoitti myös tätä äänestystä, mutta joka kategoriaan löytyy silti jotain. :) Tässä Kirjanurkkauksen ehdokkaat vuoden 2018 parhaiksi kirjoiksi Blogistanian eri kategorioissa. Mukana on myös lyhyt pätkä blogiarviostani.<br />
<br />
<b>Blogistanian Finlandia</b><br />
<br />
3 pistettä: <a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2019/01/mari-ahokoivu-oksi.html">Mari Ahokoivu: </a><i><a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2019/01/mari-ahokoivu-oksi.html">Oksi</a> </i>(Asema Kustannus<b>)</b><br />
<br />
<i>Jylhä taideteos, jonka kansien välissä loimuavat revontulet, kohoavat
synkänmustat puut ja häilyvät metsän aavemaiset, hiljaiset varjot.</i><br />
<br />
<br />
<b>Blogistanian Globalia</b><br />
<br />
3 pistettä: <a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2019/02/jennifer-clement-rakkaudesta-aseisiin.html">Jennifer Clement: </a><i><a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2019/02/jennifer-clement-rakkaudesta-aseisiin.html">Rakkaudesta aseisiin</a> </i>(Like)<br />
<br />
<i>Vaikka kirjassa käsitellään rankkoja yhteiskunnallisia epäkohtia ja
siinä tapahtuu kammottavia asioita, tarinasta jää silti ihmeellisen
toiveikas olo. Ihmisten, varsinkin lasten, selviytymiskyky on
hämmästyttävä, ja maailmassa on hyviäkin ihmisiä, jopa aika paljon.</i><br />
<br />
2 pistettä:<b> </b><a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2018/04/ayobami-adebayo-ala-mene-pois.html">Ayọ̀bámi Adébáyọ̀: </a><i><a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2018/04/ayobami-adebayo-ala-mene-pois.html">Älä mene pois</a> </i>(Atena)<br />
<br />
<i>Kirja kertoo hienosti siitä, kuinka syyllisyys voi olla vahva, usein
näkymätön ja tiedostamaton tunne valintojen ja tekojen taustalla. Ja
kuinka </i>suurimmat valheet ovat usein niitä, joita kerromme itsellemme. <br />
<br />
1 piste: <a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2018/02/hiromi-kawakami-sensein-salkku.html">Hiromi Kawakami: <i>Sensein salkku</i></a> (S&S)<b><a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2018/02/hiromi-kawakami-sensein-salkku.html"> </a></b><br />
<br />
Sensein salkku<i> on eleetön, ilmava ja hienostunut romaani kahden
ihmisen välisestä hauraanherkästä, mutta syvästä suhteesta. Suosittelen
tätä kaikille epäsovinnaisten rakkaustarinoiden, hienovireisen kerronnan
ja japanilaisen ruuan ystäville!</i><br />
<br />
<br />
<b>Blogistanian Kuopus</b><br />
<br />
3 pistettä: <a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2018/05/riina-mattila-jaristyksia.html">Riina Mattila: </a><i><a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2018/05/riina-mattila-jaristyksia.html">Järistyksiä</a> </i>(WSOY)<b> </b><br />
<b><br /></b>
<i>Mattila osaa kuvailla upeasti kutkuttavaa jännitystä, epävarmaa
odotusta, latautunutta eroottista tunnelmaa, joka on täynnä sanomattomia
haluja ja tunteita. Teksti itsessään on myös yllättävien, osuvien
kielikuvien kyllästämää.</i><br />
<br />
2 pistettä: <a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2018/09/andre-simon-susanna-olkinuora-ugu-ugu.html">André Simon & Susanna Olkinuora: </a><i><a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2018/09/andre-simon-susanna-olkinuora-ugu-ugu.html">Ugu Ugu ja hiljaisuuden kaupunki</a> </i>(Mini Kustannus)<i> </i><br />
<i><br /></i>
<i>Yksinkertainen, mutta kaunis tarina kertoo ystävyydestä ja myötätunnosta, kauniiden sanojen merkityksestä ja anteeksiannosta.</i><br />
<br />
<br />
<b>Blogistanian Tieto </b><br />
<br />
3 pistettä: <a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2018/11/mia-kankimaki-naiset-joita-ajattelen.html">Mia Kankimäki: </a><i><a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2018/11/mia-kankimaki-naiset-joita-ajattelen.html">Naiset joita ajattelen öisin</a> </i>(Otava)<br />
<b> </b><br />
Naiset joita ajattelen öisin<i> on yksi lumoavimmista ja inspiroivimmista ja kyllä, myös kliseisesti </i>ihanimmista <i>kirjoista, jonka olen tänä vuonna lukenut.</i><b> </b>Zephyrhttp://www.blogger.com/profile/00162820777657025751noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-2258526928184553849.post-90367039801426327592019-02-22T14:13:00.000+02:002019-02-22T14:13:09.618+02:00Jennifer Clement: Rakkaudesta aseisiin<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0UdRFml5Bw4_NudmyCu8ClzKvCfr3EHKo-jRDbmLMkXp3Acnr4zJwQRd9LKoNQJbXabmX4yXKVd9UpfIsMa3a-xD7ZzT449EUjoT8c8WTcXsgXfGNBCg3tCmL3AGOBHERDo0s-_zVzpN-/s1600/rakkaudesta_aseisiin.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1122" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0UdRFml5Bw4_NudmyCu8ClzKvCfr3EHKo-jRDbmLMkXp3Acnr4zJwQRd9LKoNQJbXabmX4yXKVd9UpfIsMa3a-xD7ZzT449EUjoT8c8WTcXsgXfGNBCg3tCmL3AGOBHERDo0s-_zVzpN-/s200/rakkaudesta_aseisiin.jpg" width="140" /></a></div>
<i>... konepistooli tehnyt yhdeksänkymmentä reikää taivaaseen, aseiden pauke tappanut myrskysäällä sadepisaroita, kaksikymmentä luotia mennyt kuulle, ammukset särkeneet sanoja, luodit puhkoneet sanoja niin, että aakkoset harvenivat a-b-c-l-r-s-t-x-z:ksi, rakkaita oli kuollut, kyyneliä vuodatettu, luoteja lattialla; rakkaimpani, ainokaiseni, pikkuiseni, ainokaiseni; me kaikki olemme ainutlaatuisia, kaikki yksinäisiä, kaikki peloissamme ja kaikki yhä etsimässä rakkauden luoteja kaikkialta.</i> <br />
<br />
Yhdysvaltalainen <b>Jennifer Clement</b> oli minulle ennestään täysin tuntematon kirjailija, jonka tuoreimpaan suomennettuun romaanin <i>Rakkaudesta aseisiin</i> tartuin viime vuoden puolella, kun kirjailija oli vieraana Helsingin kirjamessuilla lokakuussa.<br />
<br />
Clementiltä on suomennettu myös Meksikon huumesodista kertova <i>Varastettujen rukousten vuori </i>(Like, 2014) sekä New Yorkin taidemaailmaan sijoittuva <i>Basquiatin leski </i>(Like, 2015).<br />
<br />
<i>Rakkaudesta aseisiin </i>vaikutti heti alusta asti ihan minun kirjaltani: lapsen näkökulma kerronnassa, hieman kielellä kikkailua (tosin välillä en ollut varma, onko suomennos hieman kömpelö vai töksähtelevätkö lauseet tarkoituksella), värikkäät ja yllättävät kielikuvat ja lumoava, lähes taianomaisen rujonkaunis tunnelma. Ahmin kirjan kannesta kanteen yhdeltä istumalta.<br />
<br />
Romaanin päähenkilö on 14-vuotias Pearl, joka asuu äitinsä Margotin kanssa autossa talovaunualueella. Pearl suhtautuu olosuhteisiinsa lapsen viattomalla käytännöllisyydellä: <i>kun asuu autossa, ei tarvitse murehtia myrskyistä ja salamoista, mutta pelkää hinausautoa.</i> Piti ihan googlettaa, minkä näköinen auto on Pearlin ja tämän äidin Mercury Topaz: aika tavallinen, hieman tylsän näköinen, vanha automalli.<br />
<br />
Margot on saanut tyttärensä 16-vuotiaana ja karannut vauraasta kodistaan. Tai ainakin tällaista tarinaa äiti kertoo Pearlille. Nyt Margot elättää heitä siivoustöillä.<br />
<br />
Talovaunualueella, alligaattoreita kuhisevan rämeikön ja myrkkyhuuruja puhkuvan kaatopaikan kupeessa, asuu muitakin yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuneita ihmisiä. Roberta Young on entinen luonnontieteiden opettaja, joka on jäänyt puille paljaille jo edesmenneen miehensä sairaalamaksujen takia. Pearlin ystävän April Mayn vanhemmat taas ovat kuuro, jalkapuoli sotaveteraani Bob ja hoitajana työskentelevä Rose.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXnJvM_lnpTKtX0rikfsn0vjIWFp36WfsTOYiDzvyJDYmMr2fOlFgkzQoFY6c7x5Lvq8sdhJPdzEKmT07_gFWUqxJrMgI6Bj_UPV8lULTWgmFRFL1_ifcXsWldy_rmrdJBKf-aAAEk3BW6/s1600/20181026_150328.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1210" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXnJvM_lnpTKtX0rikfsn0vjIWFp36WfsTOYiDzvyJDYmMr2fOlFgkzQoFY6c7x5Lvq8sdhJPdzEKmT07_gFWUqxJrMgI6Bj_UPV8lULTWgmFRFL1_ifcXsWldy_rmrdJBKf-aAAEk3BW6/s400/20181026_150328.jpg" width="301" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jennifer Clement Helsingin kirjamessuilla 2018</td></tr>
</tbody></table>
Clement ei osoittele tai saarnaa, mutta näyttää konkreettisesti, kuinka hyvinkin toimeentuleva ihminen voi olosuhteiden pakosta jäädä oman onnensa nojaan keskelle köyhyyttä ja kurjuutta, vailla mahdollisuutta nousta enää takaisin. Esimerkiksi sairaalavakuutuksen puute ja sitä myöten sairaalamaksujen tähtitieteelliset summat Yhdysvalloissa ovat aika hätkähdyttävää luettavaa tällaiselle suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kasvatille. Jotkut asiat ovat meillä sentään aika hyvin. (Samaa aihetta sivusi muuten myös <b>Lionel Shriver</b> romaanissa <a href="http://kirjanurkkaus.blogspot.com/2013/10/lionel-shriver-jonnekin-pois.html"><i>Jonnekin pois</i></a>, tosin hieman eri näkökulmasta.)<br />
<br />
Osansa Clementin epäsuorasta kritiikistä saa myös kirjan pääteema, asehulluus. Suhtautuminen aseisiin monissa Yhdysvaltain osissa ja aseväkivallan määrä on jotain aivan käsittämätöntä. Myös lastensuojelujärjestelmän tehottomuus ja korruptoituneet viranomaiset saavat Clementiltä melko rajun käsittelyn.<br />
<br />
Vaikka kirjassa käsitellään rankkoja yhteiskunnallisia epäkohtia ja siinä tapahtuu kammottavia asioita, tarinasta jää silti ihmeellisen toiveikas olo. Ihmisten, varsinkin lasten, selviytymiskyky on hämmästyttävä, ja maailmassa on hyviäkin ihmisiä, jopa aika paljon. <br />
<br />
Jennifer Clement: <i>Rakkaudesta aseisiin</i>. Like. 2018. 278 sivua.<br />
Englanninkielinen alkuteos: <i>Gun Love</i><br />
Suomentaja: Terhi Kuusisto<br />
<br />
<a href="https://like.fi/kirjat/rakkaudesta-aseisiin/">Like: </a><i><a href="https://like.fi/kirjat/rakkaudesta-aseisiin/">Rakkaudesta aseisiin</a> </i><br />
<a href="https://like.fi/kirjailijat/jennifer-clement/">Like: Jennifer Clement</a>Zephyrhttp://www.blogger.com/profile/00162820777657025751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2258526928184553849.post-16357105494472339402019-01-22T16:39:00.000+02:002019-01-22T16:39:21.118+02:00Mari Ahokoivu: Oksi<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYu9EH10fXJaWUL5X2DLx7w7Sl2WCYMp5k3rIfvmjOVG9rJFIUwzSMSxLmaMqD2YI182nCjvtEk0-PkXaOsNC1vBu2S-d0HvbQ9WHtUhStuniG5HFuafwlAp9TLOXg0Ffm1SGYu7YGdQcE/s1600/oksi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1178" data-original-width="900" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYu9EH10fXJaWUL5X2DLx7w7Sl2WCYMp5k3rIfvmjOVG9rJFIUwzSMSxLmaMqD2YI182nCjvtEk0-PkXaOsNC1vBu2S-d0HvbQ9WHtUhStuniG5HFuafwlAp9TLOXg0Ffm1SGYu7YGdQcE/s200/oksi.jpg" width="152" /></a></div>
Luin <b>Mari Ahokoivun </b><i>Oksista</i> kehuja sekä <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005795530.html">Hesarista</a> että <a href="https://www.goodreads.com/book/show/41387471-oksi">Goodreadsistä</a> ja odotin sitä kirjaston varausjonossa pienen ikuisuuden. Lopulta sain sarjakuvateoksen käsiini, eikä se ollutkaan mikään ohut lärpäke (minkähän takia odotin sellaista?) vaan reilusti yli 300-sivuinen jylhä taideteos, jonka kansien välissä loimuavat revontulet, kohoavat synkänmustat puut ja häilyvät metsän aavemaiset, hiljaiset varjot.<br />
<br />
Kaiken keskellä on emokarhu Umi pentueineen. Yksi pennuista, "Parka", on hieman erilainen kuin muut. Sillä ei ole karhumaisia käpäliä tai teräviä hampaita, mutta sitäkin enemmän kysymyksiä ja näyttämisen tarvetta. Emokarhun ja pennun myötä tutustutaan näsäviisaaseen, runoja laulavaan Sotkaan, metsän aavemaisiin varjohahmoihin sekä valtavaan Manaan (joka muistuttaa erehdyttävästi <i>Henkien kätkemän </i>Kasvoton-nimistä henkeä). Muinainen suomalainen mytologia sekoittuu karhumyytteihin, <i>Kalevalan </i>luomiskertomukseen ja laulun taikaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJawC8RWwShYySmUz4MQ0aY9FZrFpwbU0xEhBhmV7fv5TVlxi84omjROJlGFtOcR0YNJGZn2-hed5H_Q_IKlBS1xhNhauEiLdCO5lWsvjevf3FOJpUeV8CJDuM1tJWRPx-X4T144WzlsS5/s1600/DSC03218.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1468" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJawC8RWwShYySmUz4MQ0aY9FZrFpwbU0xEhBhmV7fv5TVlxi84omjROJlGFtOcR0YNJGZn2-hed5H_Q_IKlBS1xhNhauEiLdCO5lWsvjevf3FOJpUeV8CJDuM1tJWRPx-X4T144WzlsS5/s400/DSC03218.JPG" width="293" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Parka" ja Mana, <i>Oksi</i>, s. 94</td></tr>
</tbody></table>
Lumouduin jo heti alussa tunnelmallisesta, kauniista kuvitustyylistä. Värejä on käytetty säästeliäästi, mutta värikkäät revontulet, punainen veri ja kullankeltaiset laulut korostuvat sitäkin selvemmin muuten varsin tummista kuvista ja maisemista.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhg9-giSdHHT63-f28wBDrreLusSsniujLNUGBYGS1kIaGX-HMhfbsHJdsfTH5jHF1y-Et8n-ZFZKqQ1mI7VZxNseXz-JSPAVbvgPvDPHVF4s_N9d9g4g0i9TEZa8tHHwouSfjOWImfnCZ7/s1600/DSC03219.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1290" data-original-width="1028" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhg9-giSdHHT63-f28wBDrreLusSsniujLNUGBYGS1kIaGX-HMhfbsHJdsfTH5jHF1y-Et8n-ZFZKqQ1mI7VZxNseXz-JSPAVbvgPvDPHVF4s_N9d9g4g0i9TEZa8tHHwouSfjOWImfnCZ7/s400/DSC03219.JPG" width="318" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Revontulet ja karhunpesä, <i>Oksi</i>, s. 11</td></tr>
</tbody></table>
Yllätyin myös positiivisesti tarinan monitasoisuudesta. Takakannen lyhyt kuvaus "laulu äidistä ja tyttäristä" ei kerro vielä juuri mitään. Juoni yllätti raakuudellaan, julmuudellaan ja monitasoisuudellaan. Tarina ei tosiaankaan ollut mikään perinteinen 'karhuemo uhrautuu pentujensa puolesta ja äidinrakkaus voittaa kaiken'-kuvio, vaan jotain paljon synkempää ja monitulkintaisempaa. Yksilön tahto vastaan jumalat. Rakkauden julmat puolet. Luonto ja kaikkien otusten paikka maailmassa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNyckMI_Pu3Eq6YvwNAIvwdJZbq_meJoWaeGRQ3xdT6M5PJTUMwKy_XhBMDBqypGVgGwoSMavRo1rvBF3I0uM9G_XkYDOv1XnGgIexo5s7FhYYufXGeZNfOj-QCW0LZR1FFoUSiLXkOiOY/s1600/DSC03220.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1337" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNyckMI_Pu3Eq6YvwNAIvwdJZbq_meJoWaeGRQ3xdT6M5PJTUMwKy_XhBMDBqypGVgGwoSMavRo1rvBF3I0uM9G_XkYDOv1XnGgIexo5s7FhYYufXGeZNfOj-QCW0LZR1FFoUSiLXkOiOY/s400/DSC03220.JPG" width="322" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Oksi</i>, s. 225</td></tr>
</tbody></table>
<i>Oksi</i> on kaksikielinen; <b>Silja-Maaria Aronpuro</b> on kääntänyt teoksen tekstit englanniksi kunkin sivun alareunaan. Tämä olisi oiva lahja tai hankinta myös ei-suomalaisille lukijoille, joita kiinnostaa suomalainen mytologia ja/tai sarjakuvat. :)<br />
<br />
"Oksi" on muuten vanha suomalainen nimitys karhulle, kenties yksi vanhimmista karhua tarkoittavista sanoista.<br />
<br />
Vinkki sarjankuvan tekemisestä kiinnostuneille ja muillekin: Mari Ahokoivulla on <a href="https://mariahokoivu.com/tag/blog/">blogissaan</a> menossa kymmenosainen sarja sarjakuvaromaanin tekemisestä, jossa käydään läpi <i>Oksin </i>luomisprosessia. Postaussarjan <a href="https://mariahokoivu.com/viela-on-pitka-matka-osa-3/">kolmas osa</a> ilmestyi noin viikko sitten.<br />
<br />
Mari Ahokoivu: <i>Oksi</i>. Asema Kustannus. 2018. 368 sivua.<br />
Englanninkieliset käännökset: Silja-Maaria Aronpuro<br />
<br />
<a href="https://mariahokoivu.com/oksi/">MariAhokoivu.com: <i>Oksi</i></a><br />
<a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005795530.html">HS: <i>"Mari Ahokoivu teki sarjakuvan suomalaisesta karhumyytistä - lopputulos nostaa tekijänsä mestareiden joukkoon"</i></a>Zephyrhttp://www.blogger.com/profile/00162820777657025751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2258526928184553849.post-44746204996514220752018-11-20T21:07:00.002+02:002018-11-20T21:11:02.184+02:00Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYWFzF8TlLevYoMEK1qIVKfjCH8B6B25X0kbwRZtB8rvWsbaUAxsf6g_w94oE29hpSEEeWzfvCIezv9ABcW-NluI5nHkBfl9nGnIcgnQekMKJl-c-D66rjZBeXDo7FpMx4Tls-rUhEqYXw/s1600/naiset+joita+ajattelen+%25C3%25B6isin.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="342" data-original-width="235" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYWFzF8TlLevYoMEK1qIVKfjCH8B6B25X0kbwRZtB8rvWsbaUAxsf6g_w94oE29hpSEEeWzfvCIezv9ABcW-NluI5nHkBfl9nGnIcgnQekMKJl-c-D66rjZBeXDo7FpMx4Tls-rUhEqYXw/s200/naiset+joita+ajattelen+%25C3%25B6isin.jpg" width="136" /></a></div>
<i>Olen 42-vuotias. Olen miehetön, lapseton ja työtön. Olen myynyt asuntoni, olen saanut valmiiksi ensimmäisen kirjani ja irtisanoutunut entisestä työstäni lopullisesti. Olen astunut valkoiseen sumuun - olen vapaa ja täydellisen irti.</i><br />
<i>Mutta sumu vaikuttaa olevan pahinta mahdollista laatua, enkä todellakaan tiedä mitä seuraavaksi tekisin. Minne menisin? Ketä seuraisin? Mitä nelikymppinen, perheetön, työnsä ja kotinsa jättänyt nainen voi elämällään tehdä? </i> <br />
<br />
En ole vielä lukenut <b>Mia Kankimäen </b>hehkutettua esikoisteosta <i>Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin </i>(Otava, 2013), mutta nyt siihen on pakko tarttua, koska minusta taisi tulla Mia Kankimäki -fani. <i>Naiset joita ajattelen öisin </i>on yksi lumoavimmista ja inspiroivimmista ja kyllä, myös kliseisesti <i>ihanimmista</i> kirjoista, jonka olen tänä vuonna lukenut.<br />
<br />
Postauksen alun lainauksessa kuvaillun haahuiluvaiheen jälkeen Kankimäki saa hurjan idean: hän päättää tutustua 1800-luvun naistutkimusmatkailijoihin ja lähteä heidän jalanjäljissään matkustelemaan ympäri maailmaa. Tuloksena on tämä kirja, joka on kiehtova sekoitus henkilökohtaista matkapäiväkirjaa ja historiallista tietokirjaa. Teokseen on lopulta päätynyt kymmenen rajoja rikkovaa, inspiroivaa "yönaista", eli naista, joita ajattelemalla voi yön pimeinä hetkinä saada voimaa.<br />
<br />
<b>Karen Blixenin </b>tarina vie leijonanosan (pun intended) kirjasta. Suurelle yleisölle (myös minulle) Karen lienee tuttu lähinnä <i>Minun Afrikkani </i>-elokuvasta, jossa tätä näyttelee <b>Meryl Streep</b>. Kankimäki rakentaa Karenista huomattavasti monipuolisemman kuvan.<br />
<br />
Tanskalainen Karen Blixen alkoi viljellä paronimiehensä kanssa kahvia maatilalla nykyisessä Keniassa. Erottuaan miehestään Karen jäi yksin hoitamaan kituvaa tilaa, kamppailemaan rahahuolien kanssa ja kärsimään toistuvista masennusjaksoista. Karen sinnitteli lopulta Afrikassa lähes 18 vuotta, usein yksinäisenä, rahattomana ja sairaana, kunnes palasi Tanskaan vuonna 1931 kaiken menettäneenä. Hän saattoi olla sinnikäs, itsevarma, itsenäinen ja rohkea, mutta kenties myös itsekäs, epätasapainoinen, ylpeä ja jääräpäinen. Kankimäki siteeraa Karenin kirjettä sukulaistädille: <br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>"Olen päätynyt siihen, että kyse on valinnasta, ja ainakin niiden jotka suunnittelevat avioliittoa, pitäisi tehdä itselleen selväksi, valitsevatko he leijonat vai avioelämän. - - Suuri osa elämäni arvosta, jos sitä on, johtuu siitä että ammun leijonia. Ja siitä, että voin elää vapaasti ja tehdä elämälläni mitä haluan. Tällaisia ihmisiä on maailmassa paljon, ja mielestäni heillä on yhtä suuri oikeus elämäänsä ja paikkaansa kuin perheellisillä."</i></blockquote>
Mia Kankimäki lähtee Karenin hengessä safarille Afrikkaan. Kuvaukset Tansanian luonnonpuistojen väreistä, hajuista, eläimistä ja maisemista ovat aivan uskomattomia; Kankimäen teksti tekee kaikesta jotenkin elävää. Että jossain päin maailmaa on noin suurenmoista, ihmeellistä kauneutta!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFlFf_QONX0LO-Jjr0PiIZxaq1v5plRpJYOjVsR_BrSIjP-m9baNVbgg7vQ29UwWruTlbJ0AsvwPW1d5Xdfe5EukCncxVDFarY2hyphenhyphengCaLK-rABTwJ6plkQVpeXINl-IwRcqj3H8TZcGd_M/s1600/20181024_171350.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1275" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFlFf_QONX0LO-Jjr0PiIZxaq1v5plRpJYOjVsR_BrSIjP-m9baNVbgg7vQ29UwWruTlbJ0AsvwPW1d5Xdfe5EukCncxVDFarY2hyphenhyphengCaLK-rABTwJ6plkQVpeXINl-IwRcqj3H8TZcGd_M/s400/20181024_171350.jpg" width="317" /></a></div>
<br />
Pidin siitä, miten avoimesti ja rehellisesti Kankimäki pohtii myös omaa identiteettiään tarkkailijana, kertojana, kirjoittajana. Kuinka hän voi (vai voiko edes) tavoittaa enää 1800-luvun maailmanmatkaajanaisten hengen, kun maailma on nykyään niin kovin erilainen? Sitten on tietysti myös tämä:<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Olen koko ajan kiusallisen tietoinen kaikesta siitä, mikä minut paikallisista erottaa: ihonväristäni, vaatteistani, lompakostani, hygieniakäsityksistäni, safarihaaveistani, absurdista Karen Blixen -projektistani. Katson kaikkea kiinnostuneena, haluan nähdä kaiken ja ymmärtää kaiken, mutta miten voisin? Edes valokuvien ottaminen ei tunnu oikealta. Saanko ylipäätään kirjoittaa tästä, ja jos niin miten? Haluan kirjoittaa siitä, miltä keski-ikäisestä suomalaisesta naisesta tuntuu, kun hän saapuu ummikkona Karenin perässä Afrikkaan, mutten tiedä, voiko tehtävästä mitenkään suoriutua tyylipuhtain paperein, ilman pahamaineista </i>eksotisointia <i>(kaikki on minulle eksoottista) tai </i>kolonialisoivaa katsetta<i> (olen väistämättä valkoinen ja tulen länsimaisesta maailmasta, enkä voi mitenkään ymmärtää paikallista kulttuuria). Mutta jotenkinhan tästä on kirjoitettava, kun kerran olen tälle matkalle lähtenyt.</i></blockquote>
Karenista Kankimäki siirtyy muihin 1800-luvun naistutkimusmatkailijoihin, ja millaisia naisia arkistojen kätköistä löytyykään! Himalajan ylittäjiä, maailmanympärimatkaajia, suljettuun Japaniin uskaltautuvia, karttojen valkoisten alueiden värittäjiä, unohdettuja taitelijoita...<br />
<br />
En voi olla samastumatta myös Kankimäkeen, hiljaiseen, introverttiin tarkkailijaan, joka tunnollisesti kirjoittaa joka ilta muistiin päivän aikana näkemäänsä ja kokemaansa, perehtyy antaumuksella kirjoihin ja tutkimuksiin, yksityiskohtiin ja anekdootteihin. Lumoutuu, pelkää, väsyy, innostuu, turhautuu, ihmettelee. Ei viljele muka-hauskoja nokkeluuksia, ei turhaan kaunistele tai vähättele asioita, ei kuulosta tippaakaan teennäiseltä.<br />
<br />
On synti ja häpeä, että <i>Naiset joita ajattelen öisin </i>ei ollut tämän vuoden Tieto-Finlandia-palkintoehdokkaiden joukossa! Tämä on kuitenkin varma valinta esim. pukinkonttiin kaikille matkailijoille ja seikkailijoille, haaveilijoille ja feministeille. Jos kaipaatte lisävahvistusta, niin käykääpä lukemassa esim. <a href="https://kirjaluotsi.fi/mia-kankimaki-naiset-joita-ajattelen-oisin/">Kirjaluotsin</a> tai <a href="https://sateenkaarenmaalari.wordpress.com/2018/10/15/naiset-joita-ajattelen-oisin-tietokirja-hurmaa-ja-vie-matkustamaan-esikuvallisten-naisten-seurassa-ympari-maailmaa/">Sateenkaarenmaalarin</a> postaukset kirjasta. :)<br />
<br />
Yönaisten käännösoikeudet on jo myyty Alankomaihin, Saksaan ja Pohjois-Amerikkaan, joten nämä naiset herättävät pian matkakuumetta ympäri maailmaa! :) <br />
<br />
Mia Kankimäki: <i>Naiset joita ajattelen öisin</i>. Otava. 2018. 447 sivua.<i> </i><br />
<br />
<a href="https://otava.fi/kirjat/9789511303398/">Otava: </a><i><a href="https://otava.fi/kirjat/9789511303398/">Naiset joita ajattelen öisin</a> </i><br />
<a href="https://otava.fi/kirjailijat/mia-kankimaki/">Otava: Mia Kankimäki</a><br />
<a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005854977.html">HS: <i>"Esikuvallisten naisten jäljillä"</i></a> Zephyrhttp://www.blogger.com/profile/00162820777657025751noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2258526928184553849.post-61515344808120191852018-11-05T21:53:00.001+02:002018-11-05T22:09:22.078+02:00Kirjabloggaaja teatterissa: Suurenmoista!<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuF6cqdcFol2b5uZr56nJf3lackPUGtIu308Phu7G1i-u8irFpeOgUFVy8RUwx_ePecjvMCHE_WbO3VOkyWeiL2PVlKOCvTAwKYllezxgTduy8I6jO_uVF6R7IIHsfeTTEdOSDi7S4LcbR/s1600/suurenmoista3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1556" data-original-width="1600" height="388" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuF6cqdcFol2b5uZr56nJf3lackPUGtIu308Phu7G1i-u8irFpeOgUFVy8RUwx_ePecjvMCHE_WbO3VOkyWeiL2PVlKOCvTAwKYllezxgTduy8I6jO_uVF6R7IIHsfeTTEdOSDi7S4LcbR/s400/suurenmoista3.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Florence (Virpi Rautsiala) ja Cosmé McMoon (Tapio Nykänen). Kuva ja kuvankäsittely: Antti Karppinen</td></tr>
</tbody></table>
Yksi Kuopion kaupunginteatterin syksyn ohjelmiston uutuuksista on teatterinjohtaja <b>Pekka Laasosen </b>ohjaama <i>Suurenmoista!</i>, joka sai ensi-iltansa vajaa viikko sitten. Näytelmä kertoo <b>Florence Foster Jenkinsistä</b>, jonka tarina on monelle tuttu ainakin elokuvasta <a href="https://www.imdb.com/title/tt4136084/"><i>Florence</i></a>, jonka pääosassa on <b>Meryl Streep</b>.<i> </i>Itse en ole elokuvaa nähnyt, joten menin katsomaan näytelmän ilman sen kummempia ennakko-odotuksia tai mielikuvia Florencesta.<br />
<br />
Florence Foster Jenkins oli amerikkalainen seurapiirijulkkis ja amatöörisopraano, joka tuli tunnetuksi laulutaidostaan - tai siis lähinnä sen puutteesta. Armoton arvostelu ja pilkka ei estänyt Florencea pukeutumasta pröystäileviin esiintymisasuihin ja laulamasta oopperaa ja aarioita yleisön edessä. Omalaatuisesta ja itsevarmasta esiintyjästä tuli eräänlainen kulttihahmo, jonka laulajanuraa tukivat - joko vakavissaan tai vitsillä - monet silmäätekevät ja muusikot 1900-luvun alun New Yorkissa.<br />
<br />
Maria-näyttämön lavalle kepin kanssa kumarassa köpöttelevä Florence saattaa näyttää fyysisesti hauraalta, mutta naisen suusta pursuileva puhe on sellaista tykitystä, että sitä kuunnellessa ihan hengästyy.<i> Suurenmoista!</i>-näytelmässä Florencena nähdään <b>Virpi Rautsiala</b>, joka teki minuun ison vaikutuksen <i>Frida</i>-näytelmässä viime vuoden puolella. Joitain yhtäläisyyksiä olen huomaavinani Florencen ja Fridan rooleissa: kumpikin nainen suhtautuu intohimoisesti omaan taiteenlajiinsa, mutta on samalla kehonsa vanki. Toinen vain kenties taisi olla toista huomattavasti lahjakkaampi...<br />
<br />
Rautsialan Florence täyttää persoonallaan koko lavan. Hän on omahyväinen ja itsevarma, anteeksipyytelemättömän hävytön, impulsiivinen ja pitelemätön, dramaattinen ja tunteikas. Näytelmä alkaa siitä, kun Florencen luo saapuu tämän säestäjäksi pyrkivä pianisti, <b>Cosmé McMoon </b>(huikea <b>Tapio Nykänen</b>). Florence ihastuu kohteliaaseen nuoreen mieheen, joka ei alussa aavista, mihin on kroonisessa rahapulassaan lupautumassa.<br />
<br />
Yleisökin saa odottaa melko pitkään ennen kuin näytelmässä kuullaan Florencen surullisenkuuluisaa laulua. Kun tämä vihdoin päättää esitellä laulutaitojaan, tunnelma sähköistyy. Kaikki tuntuvat höristävän korviaan ja arvioivan, miten mikäkin nuotti osuu kohdalleen ja kuinka pielessä rytmi on. Ja onhan se. Yleisöstä kuuluu tukahtuneita naurunpyrskähdyksiä, kun hienostoleidi kiekuu lavalla ja piinaa pianistiparkaa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTnfabEyhcySzt02hzfNMk6Iw866LOi5rfVmn21AFw8nqEhUCmbdBjmwTuF6LSRfXy8533ilLzkSUblStIFcDK7dEyfHaaSkBvACZTUFjYTPOF70ByVEOvkEzTGKgCJ8UBbjBlTGbMFxz1/s1600/suurenmoista2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1068" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTnfabEyhcySzt02hzfNMk6Iw866LOi5rfVmn21AFw8nqEhUCmbdBjmwTuF6LSRfXy8533ilLzkSUblStIFcDK7dEyfHaaSkBvACZTUFjYTPOF70ByVEOvkEzTGKgCJ8UBbjBlTGbMFxz1/s400/suurenmoista2.jpg" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Cosmé McMoon (Tapio Nykänen) ja Florence (Virpi Rautsiala). Kuva: Sami Tirkkonen</td></tr>
</tbody></table>
Väliajalla juttelin muutaman muun katsojan kanssa ja totesimme, että vaatii melkoista taitoa myös laulaa juuri sopivasti väärin - ei liian räikeästi, mutta sopivasti niin, että tällainen sävelkorvaton taviskatsojakin kuulee, että nyt ei ole kaikki kohdallaan. Ja väärin laulaminen varmasti vaatii näyttelijältä taitoa erityisesti silloin, jos <i>oikeasti</i> osaa laulaa ja varsinkin jos säestäjänä on taitava pianisti, joka ei takuulla soita väärin. Toki pianistillekin on haaste yrittää säestää laulajaa, jonka sävelet ja rytmi heittelevät miten sattuu.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrCyqgfB2DtxYi6vfeqVM3Soixrh5sHlQTsmyRKpMX6VSGaOFGYP4rCmfaXlzkQ6Qx72Xo1khBCB3mUDtrg1aQITCayNhol6kNkzRHUvlT6QM2c5O9JFhLDa3FqlrktfRJhO-Kb5Lg4Fe9/s1600/20181031_202249.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1161" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrCyqgfB2DtxYi6vfeqVM3Soixrh5sHlQTsmyRKpMX6VSGaOFGYP4rCmfaXlzkQ6Qx72Xo1khBCB3mUDtrg1aQITCayNhol6kNkzRHUvlT6QM2c5O9JFhLDa3FqlrktfRJhO-Kb5Lg4Fe9/s400/20181031_202249.jpg" width="290" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näytelmän nimikkoleivoksissa on mustaherukkaa ja valkosuklaata. Suurenmoinen yhdistelmä. :)</td></tr>
</tbody></table>
<i>Suurenmoista!</i> sai hymyilemään ja myös nauramaan ääneen, mutta koomisen ulkokuoren alle Florencen hahmoon oli saatu myös syvyyttä. Yksi näytelmän koskettavimmista hetkistä on Florencen yritys soittaa pianoa; oikea Florence Foster Jenkins oli lapsena ja nuorena lahjakas pianisti, jonka lupaava ura päättyi käden vammautumiseen onnettomuudessa. Rakkaus musiikkiin kuitenkin säilyi. Kaikesta hillittömästä teatraalisuudesta huolimatta jokin Florencessa vetoaa; vaikka nainen on tavallaan koominen hahmo, niin hänessä on myös vakava, inhimillinen puoli. Hän suhtautui intohimoisesti musiikkiin ja halusi esiintyä, vaikkei ollut selvästikään kovin hyvä. Onko se nyt niin kamalaa? Pikemminkin rohkeaa - tai sitten tyhmänrohkeaa.<br />
<br />
<i>Suurenmoista!</i>-näytelmän yleisö värvätään nokkelalla tavalla osaksi esitystä. Kun Florencen unelma toteutuu ja hän pääsee laulamaan loppuunmyydylle Carnegie Hallille, me katsojat saamme tietenkin kuvitella olevamme tuon kuuluisan konserttisalin yleisö. Ja vaikka Florence astuu eteemme järkyttävän kokoisiin enkelinsiipiin sonnustautuneena ja laulaa ihan miten sattuu, niin silti huomaa kaiken huvittuneen hymyilyn lomassa tsemppaavansa häntä täysillä! <i>Go Florence!</i> Yleisö on mukana juonessa ja tuntuu solmivan keskenään sanattoman sopimuksen: <i>onhan tuo nainen naurettava, mutta sallitaan tuolle hurmaavalle hupsulle hullutuksensa ja tehdään hänelle mieliksi</i>. Laulun päätyttyä teatteriyleisö antaa Florencelle tietenkin raikuvat aplodit, ja liikuttunut laulaja heittelee meille ruusuja. Ihanaa!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwNkx-wMOuVmsqNjta2DZnVXKTCn68ji6AAcTgXKF0i5NXOSW5GLbyicExRttypwT9uHAhkm-w3j5SjhUwgSzgLdw2BuooFtY80AZRDdBEOnKMB9xfNhn1Qpi2YX44ivnab07c85r8_D6L/s1600/suurenmoista.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1398" data-original-width="1600" height="347" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwNkx-wMOuVmsqNjta2DZnVXKTCn68ji6AAcTgXKF0i5NXOSW5GLbyicExRttypwT9uHAhkm-w3j5SjhUwgSzgLdw2BuooFtY80AZRDdBEOnKMB9xfNhn1Qpi2YX44ivnab07c85r8_D6L/s400/suurenmoista.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Florence (Virpi Rautsiala) Carnegie Hallissa. Kuva: Sami Tirkkonen.</td></tr>
</tbody></table>
Alun perin <b>Peter Quilterin </b>kirjoittama <i>Glorious!</i>-näytelmä sai ensi-iltansa Lontoon West Endissä vuonna 2005 ja on sittemmin nähty yli 40 maassa 27 eri kielellä! Näytelmän on suomentanut <b>Pentti Järvinen</b>. Lavastuksen on luonut <b>Maija Louhio</b> ja upean puvustuksen takana on <b>Anu Ihatsu</b>. Äänisuunnittelusta vastaa <b>Timo Pönni </b>ja valosuunnittelusta <b>Juho Itkonen</b>. Muissa rooleissa nähdään <b>Ari-Kyösti Seppo</b>, <b>Seija Pitkänen</b>, <b>Johanna Kuuva</b> ja <b>Ritva Grönberg</b>. Näytelmän traileri löytyy YouTubesta: <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/Yk-PLMTnN5s/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/Yk-PLMTnN5s?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<a href="https://kuopionkaupunginteatteri.fi/suurenmoista"><i>Suurenmoista!</i></a><br />
Kuopion kaupunginteatteri 31.10 - 31.12.2018<br />
Ensi-ilta 31.10 Maria-näyttämöllä<br />
Blogiyhteistyö kaupunginteatterin kanssaZephyrhttp://www.blogger.com/profile/00162820777657025751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2258526928184553849.post-77533809518485837382018-11-02T21:35:00.000+02:002018-11-02T21:35:59.510+02:00Sarah Winman: Tin Man<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgg18CgvTJPsmWDUrvhmoF51310EwgKAmxGhUT5iYEzS2FOl6XnBsWhxgXRnpGr-4T9ht2EXjQUsn3SJ2kgP_tNH4kRsrznSV3tI1kfZYz7upFBUufk23HymgcIaOggCKmmNjpxtW6Qf9gw/s1600/tin+man.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="369" data-original-width="230" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgg18CgvTJPsmWDUrvhmoF51310EwgKAmxGhUT5iYEzS2FOl6XnBsWhxgXRnpGr-4T9ht2EXjQUsn3SJ2kgP_tNH4kRsrznSV3tI1kfZYz7upFBUufk23HymgcIaOggCKmmNjpxtW6Qf9gw/s200/tin+man.jpg" width="123" /></a><i>I'd never felt more myself. Or more in tune to what I was and what I was capable of. A moment of authenticity when fate and blueprint collide and everything is not only possible, but within arm's reach. And I fell in love.</i><br />
<br />
It's been almost six years since I read <b>Sarah Winman's </b>debut novel <i>When God Was a Rabbit </i>(<a href="http://kirjanurkkaus.blogspot.com/2013/01/sarah-winman-kani-nimelta-jumala.html"><i>Kani nimeltä jumala</i></a> in Finnish), just on the basis of the front cover and the description on the back. A year ago I read her second novel, <i>A Year of Marvellous Ways </i>(<i>Merenneidon vuosi</i>). Both were OK, but no more than OK, so I wasn't expecting much more from Winman's third novel, <i>Tin Man</i>.<br />
<br /><i></i>
In fact, I was so unexcited about the novel that, after borrowing it from the library with the intention of reading it, I kept moving it lower and lower down in my pile of TBR books until finally the inevitable day came when I had renewed the loan six times (the maximum!), i.e. selfishly kept the book - still unread - in my pile for more than half a year! So it was clearly time to read it, pronto, and then sheepishly return it to the library for others to enjoy. :)<br />
<br /><i></i>
And what a treasure had been waiting between the covers within arm's reach without me knowing about it! <i>Tin Man </i>reminded me of <b>David Nicholls' </b><i><a href="http://kirjanurkkaus.blogspot.com/2011/10/david-nicholls-one-day.html">One Day</a> </i>and <b>Hanya Yanagihara's </b><a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.fi/2018/02/hanya-yanagihara-pieni-elama.html"><i>A Little Life</i></a>, both of which I loved.<br />
<br /><i></i>
The novel tells the story of Ellis and Michael, two boys who meet at the age of 12 and become inseparable. Their friendship lasts through their teenage years and on into adulthood, gradually evolving into something that could be, might be, maybe. Then something happens on a nine-day trip to France and there is another version of the future up for grabs...<br />
<br />
Afterwards, the past becomes a secret that the men keep from everyone, even from one other <i>because we don't know what to do about the thing we were. So we stay away from it and don't touch it, in case it stings. Avoidance is a dock leaf.</i><br />
<i><br /></i>
(I had to google dock leaf - it's the leaf that is used to soothe nettle stings!)<br />
<br /><i></i>
Then along comes Annie and changes everything, because she is <i>the key to unlock</i> one of the men. This love and friendship triad forms of the heart of the novel, but is in no way a traditional love triangle of jealousy and bitterness. In a way, both men love Annie, but differently, and they love each other, but differently. And that is the beauty and tragedy of it all.<br />
<br /><i></i>
<blockquote class="tr_bq">
<i>Who were we, Ellis, me and Annie? I've tried to explain us many times but I've always failed. We were everything and then we broke.</i></blockquote>
<br />
I don't want to say much about the story itself, because I don't want to spoil anything. There is no chronological plotline; the narrative moves between the past and the present with various dates mentioned in the beginning of some chapters and major events (fall of the Berlin Wall, the AIDS epidemic) revealing the time.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHcxRd5ml1olrDmIK9CeNUdqck0ZHumaGhdBaApuB5rJEhu-UUySvSSo7w7qpJv3JQgZzvbPG_kDdqfsStlmJ7nAeHdhXlq5WivsfYrZv__a4lIkxkm54y5dpzO5XwDGdONQ8hpe5ppPY1/s1600/20181102_202016.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHcxRd5ml1olrDmIK9CeNUdqck0ZHumaGhdBaApuB5rJEhu-UUySvSSo7w7qpJv3JQgZzvbPG_kDdqfsStlmJ7nAeHdhXlq5WivsfYrZv__a4lIkxkm54y5dpzO5XwDGdONQ8hpe5ppPY1/s400/20181102_202016.jpg" width="300" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<i> </i><i>Tin Man </i>is a story about first love, which sounds cheesy and overly romantic, but despite its lyrical, achingly beautiful language, the book does not portray love or relationships as perfect, but realistic - with all the longing and sadness and loneliness that may be involved. And that's what makes it all the more touching.<br />
<br />
<i>Tin Man </i>is a story about love and loss, but also about <b>Vincent van Gogh's </b>"Sunflowers" and <b>Walt Whitman's </b>poem "O Captain! My Captain!" And also about <i>The Wizard of Oz</i>! Funny coincidence (or the author's intention?): when I reviewed <i>When God Was a Rabbit </i>in 2013, I mentioned that the ruby red slippers on the cover reminded me of <i>The Wizard of Oz</i>. Now, "Tin Man" is clearly a reference to <i>The Wizard of Oz</i> and the Tin Man, looking for a heart to make him whole! <br />
<br />
Sarah Winman: <i>Tin Man</i>. Tinder Press. 2017. 197 pages.<br />
<br />
<a href="https://www.goodreads.com/book/show/31117613-tin-man">Goodreads: </a><i><a href="https://www.goodreads.com/book/show/31117613-tin-man">Tin Man</a> </i>(P.S. The Goodreads community seems to agree that this is better than Winman's previous novels: the rating is currently 4.01, better than the ratings of her other two books!)<br />
<a href="https://tinderpress.co.uk/tp-title/tin-man/">Tinder Press: <i>Tin Man</i></a><br />
<a href="https://www.theguardian.com/books/2017/jul/30/tin-man-by-sarah-winman-review">The Guardian: <i>"Tin Man by Sarah Winman review - an exquisitely crafted tale of love and loss"</i></a>Zephyrhttp://www.blogger.com/profile/00162820777657025751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2258526928184553849.post-51723760554702058462018-10-22T21:23:00.003+03:002018-10-24T11:12:44.773+03:00Tärpit Helsingin kirjamessuille 2018<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg11-vZv-suwBuJPbjo0SBnP3_HIHGQuiMkGlcjQB-tQFGQ-H6iuaqorPl-nzwMNwqkDJcqfkx4_p3gGXdvQhbCcMCy2YpkfAS1k0kef3J_xerF2p9EBDuSeaWvtcYmLLELd-3XE7ZtZI-l/s1600/Kirja18_pvm.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="451" data-original-width="1600" height="112" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg11-vZv-suwBuJPbjo0SBnP3_HIHGQuiMkGlcjQB-tQFGQ-H6iuaqorPl-nzwMNwqkDJcqfkx4_p3gGXdvQhbCcMCy2YpkfAS1k0kef3J_xerF2p9EBDuSeaWvtcYmLLELd-3XE7ZtZI-l/s400/Kirja18_pvm.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<a href="https://kirjamessut.messukeskus.com/">Helsingin kirjamessuihin</a> on enää kolme yötä aikaa ja viimeistään nyt on aika nostaa blogissakin esille muutama tärppi tämän vuoden messuohjelmasta. Kirjamessut ovat uudistuneet jonkin verran uuden ohjelmajohtaja <b>Ronja Salmen </b>myötä ja mm. lavat on nimetty uusiksi. Katsotaan, miten paljon eksynyttä haahuilua tästä vielä aiheutuu. ;) Messujen teemamaa on <a href="https://kirjamessut.messukeskus.com/ohjelma/kirjamessujen-teemamaa/">Yhdysvallat</a>, ja Yhdysvaltain suurlähetystön messuosastolla aion ainakin vierailla: siellä on "50 States, 50 Books"-näyttely, johon on kerätty eri osavaltioista kertovia tai niitä ilmentäviä kirjoja. Kuulostaa kiinnostavalta! Messuilla on myös tuttuun tapaan <a href="https://kirjamessut.messukeskus.com/lukupiirit/">lukupiirejä</a> sekä samaan aikaan Messukeskuksessa järjestettävä <a href="https://viiniruoka.fi/">Viini ja Ruoka -tapahtuma</a>.<br />
<br />
Viikonloppu tuo mukanaan myös muuta juhlaa, koska <span style="color: blue;">Kirjanurkkaus täyttää lauantaina 27.10 pyöreitä vuosia!</span> Ensimmäisestä blogipostauksesta (<a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2008/10/johanna-sinisalo-linnunaivot.html"><b>Johanna Sinisalon </b><i>Linnunaivot</i></a>) tulee silloin kuluneeksi 10 vuotta. Katsotaan, jos kirjamessuhumun keskellä ehdin tehdä jonkin virallisen blogisynttäripostauksen... Lisäksi täytän itse sunnuntaina vuosia ja pääsen samana päivänä tutustumaan myös suvun uuteen tulokkaaseen: minusta tuli aivan äskettäin täti. :)<br />
<br />
Seikkailen tällä kertaa messuilla aina torstaista lauantaihin, ja osa ajasta mennään lapsen ehdoilla, joten minut voi hyvinkin todennäköisesti bongata ainakin uudistuneelta <a href="https://kirjamessut.messukeskus.com/ohjelma/lasten-ja-koululaisten-alue/">lasten alueelta</a> (Kumpula- ja Toukola-lavat).<br />
<br />
Tässä muutamia tärppejä messuille. <span style="color: orange;">Lasten ja lastenmielisten tärpit on koottu erilliseen listaan postauksen loppuun.</span><br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<b><span style="color: purple;"><u>Torstai 25.10</u></span></b></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>12.30 - 13.00, Hakaniemi</b></div>
<div style="text-align: center;">
Anthony Beevor: <i>Kohtalokas silta </i></div>
<div style="text-align: center;">
Toinen maailmansota ja varsinkin Normandian maihinnousuun liittyvät tapahtumat ovat jostain syystä aina kiehtoneet minua ja Beevor on kirjoittanut aiheesta monta kirjaa. Tätä viimeisintä en tosin ole (vielä) lukenut.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>13.30 - 14.00, Hakaniemi</b></div>
<div style="text-align: center;">
Livepodcast: Mitä Simone sanoisi?</div>
<div style="text-align: center;">
Ihanan <a href="https://soundcloud.com/sivumennen">Sivumennen-kirjapodcastin</a> livelähetys, jossa pohditaan sitä, mitä <i>Toisen sukupuolen </i>kirjoittaja <b>Simone de Beauvoir </b>sanoisi nykyajan feminismistä ja #metoo-liikkeestä. Mukana myös <b>Laura Gustafsson </b>ja <b>Eveliina Talvitie</b>.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>15.30 - 16.00, Töölö</b></div>
<div style="text-align: center;">
Suomennos-slam</div>
<div style="text-align: center;">
Yksi <a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2017/11/paluu-kirjamessuille-ja-salainen.html">viime vuoden kirjamessujen</a> kohokohdista oli suomennos-slam, jossa kääntäjälegendat olivat suomentaneet etukäteen saman tekstin ja ottivat sitten mittaa toisistaan pohtien eri käännösratkaisuja ja merkityksiä. Tänä vuonna mukana ovat kääntäjät <b>Heikki Karjalainen </b>ja <b>Tuomas Nevanlinna</b>. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>16.30 - 17.00, Punavuori</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b>Risto Isomäki</b>: <i>Viiden meren kansa </i></div>
<div style="text-align: center;">
Isomäen faktaa ja fiktiota sekoittava tarinakokoelma suomalaisten alkuperästä on lukulistallani.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdOLNydS3HgH1vuDmlDCULQFx_-aFULQ3Vui3E5CclV6-tAMPWucm1U5C_nlZ1KHofWbNmWT1fqETU4Oj_umOsrXmn7Sdh5Bh2Ig-wO9GADZhQSMCTHVJld6_ft9D2zQdRF-jKSwiL1Q82/s1600/viiden+meren+kansa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1002" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdOLNydS3HgH1vuDmlDCULQFx_-aFULQ3Vui3E5CclV6-tAMPWucm1U5C_nlZ1KHofWbNmWT1fqETU4Oj_umOsrXmn7Sdh5Bh2Ig-wO9GADZhQSMCTHVJld6_ft9D2zQdRF-jKSwiL1Q82/s200/viiden+meren+kansa.jpg" width="125" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>18.00 - 18.30, Punavuori</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b>Esko Valtaoja</b>: <i>Maailmanloppu peruttu </i></div>
<div style="text-align: center;">
Satuin kävelemään muutama viikko sitten Turun kirjamessuilla lavan ohi juuri, kun Valtaoja oli puhumassa kirjastaan, ja oli aivan pakko jäädä kuuntelemaan. Kiehtova puhuja, kiinnostava kirja.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="color: purple;"><u><span style="background-color: white;">Perjantai 26.10</span></u></span></b></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>11.30 - 12.00, Kallio</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b>Jenni Holma </b>ym. tekijät: <i>Näkymätön sukupuoli - ei-binäärisiä ihmisiä </i></div>
<div style="text-align: center;">
Yksi vuoden tärkeimmistä ja ajankohtaisimmista tietokirjoista muunsukupuolisuudesta. Arvioni kirjasta löytyy <a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2018/04/jenni-holma-veera-jarvenpaa-kaisu.html">täältä</a>. <b> </b></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>12.00 - 12.30, Hakaniemi</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b>Aki Ollikainen</b>: <i>Pastoraali </i></div>
<div style="text-align: center;">
Ollikaisen symbolinen pienoisromaani<i> </i>hämmensi ja lumosi. Arvio <a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2018/09/aki-ollikainen-pastoraali.html">täällä</a>. <b> </b></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>13.00 - 13.30, Senaatintori</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b>Minna Rytisalo</b>: <i>Rouva C. </i></div>
<div style="text-align: center;">
Rytisalo veti lavan edustan täpötäyteen jo Turun kirjamessuilla ja ennustan samaa Helsinkiin. Luin <i>Rouva C</i>:n loppuun ihan äskettäin ja veikkaisin, että se nousee ehkä vuoden parhaaksi kotimaiseksi romaaniksi ainakin omilla listoillani. :) </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>15.00 - 15.30, Senaatintori</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b>Jennifer Clement</b>: <i>Rakkaudesta aseisiin</i></div>
<div style="text-align: center;">
Clement on minulle ennestään tuntematon tuttavuus, mutta <i>Rakkaudesta aseisiin</i> olisi tarkoitus lukea vielä ennen messuja. Viimeistään siis junassa matkalla Helsinkiin. ;)</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>16.30 - 17.00, Esplanadi</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b>Mia Kankimäki</b>: <i>Naiset joita ajattelen öisin </i></div>
<div style="text-align: center;">
Kankimäen 1800-luvun naistutkimusmatkailijoista kertova teos on minulla juuri kesken. Uskomaton määrä kiehtovia historiallisia yksityiskohtia, pohdintaa elämästä ja naisen roolista sekä matkakuumetta herättäviä kuvauksia eri puolilta maailmaa!</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5i8Pf99zjoYCR9ZkzyCC5Hu_7fpeHmSx8eNMfBUmnAZGu-BRf16V4GTakJr6AaMgDF25PkIFV9prgweZkYrHcM0REbbeSgQD6sxjAADf1UekkQqDDyfTCmR6cy3lTHkWEyQdd5g5SxgdS/s1600/naiset+joita+ajattelen+%25C3%25B6isin.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="367" data-original-width="253" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5i8Pf99zjoYCR9ZkzyCC5Hu_7fpeHmSx8eNMfBUmnAZGu-BRf16V4GTakJr6AaMgDF25PkIFV9prgweZkYrHcM0REbbeSgQD6sxjAADf1UekkQqDDyfTCmR6cy3lTHkWEyQdd5g5SxgdS/s200/naiset+joita+ajattelen+%25C3%25B6isin.jpg" width="137" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>17.30 - 18.00, Kallio</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b>Maiju Ristkari</b>: <i>Sukupuolena ihminen </i></div>
<div style="text-align: center;">
Tietokirjakilpailun voittajateos on ensimmäinen nuorille suunnattu tietopaketti sukupuolen moninaisuudesta.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="color: purple;"><u>Lauantai 27.10<i> </i></u></span> </b></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>13.30 - 14.00, Kallio</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b>Essi Ihonen</b>: <i>Ainoa taivas </i></div>
<div style="text-align: center;">
Kirja, josta olen kuullut ja lukenut paljon kehuja ja joka kiinnostaa jo aiheensakin perusteella: romaani on uskonnollisessa yhteisössä kasvavan nuoren kasvutarina.</div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b>15.30 - 16.00, Senaatintori</b></div>
<div style="text-align: center;">
HS-Tähtihetki: <i>Westerosin kirjeenvaihtaja. Salaisuuksia & spekulaatiota. </i><b> </b></div>
<div style="text-align: center;">
Game of Thrones -sarjan ympärillä pyörii hurja spekulaatiomylly (totta kai! se on osa koko GoTin lumousta!), ja aiheesta on nyt tehty kirjakin. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsJ4ppLn3kUIeD1qpQHC0M3IpKX9sC-Yxm-dK2TMhGYlPbbDjCWHwF_kvVnjAE1zDpMrDPVUHfigsIWdJOiDtosOJcCN0VWZeOXBeLw14BFyv5aRCyYo7Ix3ryjNgV5BxYh-TeeZZiLyPI/s1600/westerosin+kirjeenvaihtaja.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="790" data-original-width="533" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsJ4ppLn3kUIeD1qpQHC0M3IpKX9sC-Yxm-dK2TMhGYlPbbDjCWHwF_kvVnjAE1zDpMrDPVUHfigsIWdJOiDtosOJcCN0VWZeOXBeLw14BFyv5aRCyYo7Ix3ryjNgV5BxYh-TeeZZiLyPI/s200/westerosin+kirjeenvaihtaja.jpg" width="134" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>16.00 - 16.30, Senaatintori</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b>Tommi Kinnunen</b>: <i>Pintti </i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2018/10/tommi-kinnunen-pintti.html">Pintti</a> </i>ei tehnyt minuun samanlaista vaikutusta kuin Kinnusen aiemmat romaanit, mutta kirjan taustoista ja kirjoittamisesta olisi mukava kuulla lisää.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>18.30 - 19.00, Hakaniemi</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b>Ina Westman</b>: <i>Henkien saari </i></div>
<div style="text-align: center;">
Tämäkin kirja on päätynyt lukulistalle suositusten perusteella. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><b><u>Sunnuntai 28.10<i> </i></u></b></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="color: purple;"><span style="color: black;">12.30 - 13.30, Senaatintori</span></span></b></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;">#Metoo - mitä nyt? </span><i> </i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;">Seksuaalisesta väkivallasta suomalaisessa kulttuurissa on ilmestynyt pari tuoretta tietokirjaa. <b>Sofi Oksasen </b>johdolla keskustelemassa <b>Emma Kari, Maaret Launis </b>ja <b>Heidi Lindén</b>.</span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><b>14.00 - 15.00, Senaatintori</b></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;">HS Esikoiset<b> </b> </span><i> </i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;">Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaat esittelyssä.</span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><b>16.00 - 16.30, Töölö</b></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;">Valeuutisia vai vihapuhetta?</span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><b>Johanna Vehkoon </b>ja<b> Emmi Niemisen</b> <i><a href="https://kirjanurkkaus.blogspot.com/2018/01/emmi-nieminen-johanna-venhoo-vihan-ja.html">Vihan ja inhon internet</a> </i>on silmät avaava sarjakuvateos vihapuheesta. Keskustelemassa myös <b>Tuija Välipakka</b>. </span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinhud5ehXxFDU1DHqxKSEPA4wdzmyOBNq7MCYuWBotiYwsWnw5-HSgZ9hYTo86E79bNZEzSLCG6mtbOnA7SRks5ngo_CqHnRPvOBSwgJhMgkj_6EGgmvMoFHAyUjsN8WZ8h52wfcjZh7Od/s1600/vihan+ja+inhon+internet.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1060" data-original-width="750" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinhud5ehXxFDU1DHqxKSEPA4wdzmyOBNq7MCYuWBotiYwsWnw5-HSgZ9hYTo86E79bNZEzSLCG6mtbOnA7SRks5ngo_CqHnRPvOBSwgJhMgkj_6EGgmvMoFHAyUjsN8WZ8h52wfcjZh7Od/s200/vihan+ja+inhon+internet.jpg" width="141" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br />
<span style="color: purple;"></span><span style="color: purple;"></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><u><b>TÄRPIT LAPSILLE</b></u></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><u>Torstai 25.10</u></span></span></span></b></div>
<div style="text-align: center;">
<u><span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><br /></span></span></span></u></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;">12.00 - 12.30, Kumpula</span></span></span></b></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;">Pikkulin laululeikkishow</span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b>14.30 - 15.00, Toukola</b></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b>Sanna Mander</b>: <i>Prinsessakirja </i></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;">Todellisia prinsessoja ja prinsessojen askartelusalonki. :)</span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxr9la56Gzq8hS5ELfDv-3Z7ILnRG-Ey-d0Dln33BQtULFK9VcXzkvYL5I86flz9i7SavaJEZgOFuaNKHELszSF-RV6hee4hhARnA14mEDPrWdWUnl-O0jQx-bpaAgpEUgzW5Z7uSFiFkm/s1600/prinsessakirja.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1293" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxr9la56Gzq8hS5ELfDv-3Z7ILnRG-Ey-d0Dln33BQtULFK9VcXzkvYL5I86flz9i7SavaJEZgOFuaNKHELszSF-RV6hee4hhARnA14mEDPrWdWUnl-O0jQx-bpaAgpEUgzW5Z7uSFiFkm/s200/prinsessakirja.jpg" width="161" /></a><span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"> </span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b>15.00 - 15.30, Toukola</b></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b>Karoliina Suoniemi: </b><i>Ihan oikeat prinsessat ja prinssit</i></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;">Prinsessa-teema jatkuu.</span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b>15.30 - 16.00, Toukola</b></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b>Hannele Lampela</b>: <i>Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat iltasadut</i></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;">Hieman erilainen prinsessa ja astetta paremmat prinsessasadut. Näille on naurettu meidän iltasatuhetkissä kyyneleet silmissä. :)</span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b>16.30 - 17.00, Toukola</b></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b>Marjatta Levanto & Julia Vuori</b>: <i>Pelottelun (ja pelon voittamisen) käsikirja</i><b> </b></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;">Jos prinsessat alkavat tässä vaiheessa tulla korvista ulos, niin tässä on vastapainoksi kirja hirviöistä, paholaisista ja muista pelottelijoista kautta aikojen. </span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b><u>Perjantai 26.10</u></b></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b> 11.30 - 12.00, Toukola</b></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b>Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni</b>: <i>Minna!</i></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;">Luin <b>Rytisalon </b><i>Rouva C</i>:n ja siitä inspiroituneena heti perään 6-vuotiaalle tämän <b>Minna Canthista </b>kertovan lasten tietokirjan. Minna heräsi eloon kummassakin teoksessa ihan uudella tavalla.</span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ5GqE-2ESkasc9UaznjVwxjOybt1mgnTWXWypRIB3vPnWOohCim4oxgehq0vJzQG55QFJLliSmXL1GdjxN2128ocXgV_k78ZNY_F19txvvDZKRIQ1jF5TXw8nk4c8w0lmuqG0hFpCnP1S/s1600/minna.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="278" data-original-width="201" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ5GqE-2ESkasc9UaznjVwxjOybt1mgnTWXWypRIB3vPnWOohCim4oxgehq0vJzQG55QFJLliSmXL1GdjxN2128ocXgV_k78ZNY_F19txvvDZKRIQ1jF5TXw8nk4c8w0lmuqG0hFpCnP1S/s200/minna.jpg" width="144" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"> </span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b>16.00 - 16.30, Kumpula</b></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b>Paula Noronen</b>: <i>Supermarsu</i></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;">Supermarsu ja kirjailija esiintyvät lavalla.</span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;">Lisäksi perjantaina ja lauantaina <b>Kumpula-lavalla</b> on Pikku Kakkosen satuhetkiä aina parin tunnin välein klo 10.30 alkaen. Myös <b>Lukukoira Börje</b> on tavattavissa <b>Toukolassa </b>perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina klo 12 ja 14.</span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="color: orange;"><u>Lauantai 27.10</u></span></b></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b>10.30 - 11.00, Toukola</b></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b>Sanna Mander</b>: <i>Toivoisin että asuisin kuussa</i><b> </b></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;">Työpaja lapsille, jossa piirretään kuvittaja Sanna Manderin kanssa <b>Marjatta Kurenniemen </b>satujen inspiroimia kuvia.</span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd-Q4_XbN8TuqHEUEtQ3x6CMycvtFgKxzBhv4EctSqaUrA8srbDivvV2AqjRbmZBsIXW-SiRyiqnzmXYrhLeQaGHpEhCWpBu_5uchiJac51l6fffWOme_JSQQEjve-nrwOxCHMPnlwVBQY/s1600/toivoisin+ett%25C3%25A4+asuisin+kuussa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="259" data-original-width="195" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd-Q4_XbN8TuqHEUEtQ3x6CMycvtFgKxzBhv4EctSqaUrA8srbDivvV2AqjRbmZBsIXW-SiRyiqnzmXYrhLeQaGHpEhCWpBu_5uchiJac51l6fffWOme_JSQQEjve-nrwOxCHMPnlwVBQY/s200/toivoisin+ett%25C3%25A4+asuisin+kuussa.jpg" width="150" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"> </span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b>11.30 - 12.00, Kumpula</b></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><i>Iltasatuja kapinallisille tytöille 2</i></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;">Näyttelijä <b>Minna Mustakallio </b>lukee ääneen satuja suositun kirjan jatko-osasta.</span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b>13.30 - 14.00, Kumpula</b></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;">Millaisia otuksia on maassa ja merellä?</span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b>Lena Frölander-Ulfin</b> <i>Isä, minä ja meri </i>sekä <b>Linda Bondestamin </b>ja <b>Sanna Sofia Vuoren </b><i>Muna </i>ovat ainakin kuvituksensa puolesta kiehtovimpia vuoden lastenkirjauutuuksia. Kirjojen tekijät ovat paikalla piirtämässä otuksia.</span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b>16.00 - 16.30, Kumpula</b></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;">Muumimamman yllätysjuhlat</span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;">Muumihahmojen esitys Kumpula-lavalla.</span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;">16.00 - 16.30, Toukola</span></span></span></b></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b>Maija Hurme</b>: <i>Varjostajat</i></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;">Kirjailija pitää lapsille olio-vastaanoton, jossa saa kertoa<i> </i>kuvittajalle, miltä oma olio näyttäisi. </span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b>16.30 - 17.00, Toukola </b> </span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b> Siri Kolu</b>: <i>Me Rosvolat - tarinataistelu</i></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;">Kuulijat saavat osallistua rosvotarinan luomiseen kirjailijan kanssa.</span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><i> </i><br /><b></b></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><i> </i><b><u>Sunnuntai 28.10</u></b></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b>11.30 - 12.00, Kumpula</b></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b>Juhani Känkänen</b>: <i>Aurinko paistaa, Apo Apponen</i></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;">Apo Apposesta kertovat kirjat ovat olleet meillä suosittuja. Kirjailija kuvittaa paikan päällä tarinahetkeä.<i> </i></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiE1XxlHK8n08STkccNHWJpLKWaHTglTE1nIiYKn0FbSvvOQsHFE54AUeFKzNMgZF-Ma3HrOyuUhjPSpYLe38vlWeqXtmbKKjtr2bUcR36MmO6s-0z8Ldx3ncKscfBdiySatjr6c6Ms3Zw8/s1600/aurinko+paistaa+apo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1293" data-original-width="945" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiE1XxlHK8n08STkccNHWJpLKWaHTglTE1nIiYKn0FbSvvOQsHFE54AUeFKzNMgZF-Ma3HrOyuUhjPSpYLe38vlWeqXtmbKKjtr2bUcR36MmO6s-0z8Ldx3ncKscfBdiySatjr6c6Ms3Zw8/s200/aurinko+paistaa+apo.jpg" width="145" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><i> </i></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b>13.00 - 13.30, Kumpula</b></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;">Tatu ja Patu</span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;">Outolalainen kaksikko vierailee lasten alueella<i>. </i></span></span></span><span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b> </b></span></span></span><span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b> </b><i> </i><b> </b></span></span></span><span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><i> </i></span></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"><b><span style="color: black;">Nähdään messuilla! :)</span></b><i> </i><b></b><b></b></span></span></span><span style="color: purple;"></span><b> </b></div>
<span style="color: purple;"><span style="color: black;"><span style="color: orange;"></span></span></span>Zephyrhttp://www.blogger.com/profile/00162820777657025751noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2258526928184553849.post-68036594647917920922018-10-09T22:07:00.000+03:002018-10-09T22:09:38.719+03:00Tommi Kinnunen: Pintti<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfe_cFqonJWM1f-97pF6Yd_Bb96BYdDeFHKz1OZiuL526vrIPz6V28LP7WUnCUDcHdShgrksIKY-H9E-m4d5vwX4m_RUMKXahDTdvI72tzlb0HV9WGZefc0qNA1nB2-Jc-Wy83mQe8evUb/s1600/pintti.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="986" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfe_cFqonJWM1f-97pF6Yd_Bb96BYdDeFHKz1OZiuL526vrIPz6V28LP7WUnCUDcHdShgrksIKY-H9E-m4d5vwX4m_RUMKXahDTdvI72tzlb0HV9WGZefc0qNA1nB2-Jc-Wy83mQe8evUb/s200/pintti.jpg" width="123" /></a></div>
<i>On lasinteräviä hetkiä, jotka viiltävät menneet ajat irti nykyisistä. Ne karkottavat varmuuden ja havahduttavat huomaamaan, että sellainen on mahdollista, mitä ennen ei osannut todeksi kuvitella. Maailmassa syttyy sotia ja sattuu onnettomuuksia, tapahtuu vallankumouksia ja kruunajaisia, joiden mukaan aikaa jaksotetaan, mutta tavallisen ihmisen elämässä mullistukset ovat sellaisia, joita ei koulukirjoihin merkitä. Silti juuri ne toimivat käännekohtina loppuelämän ajan.</i><b> </b><br />
<br />
<b>Tommi Kinnusen </b>kolmas romaani <i>Pintti</i> on tietenkin yksi kirjasyksyn suurista tapauksista, ja minäkin liityin kiltisti hyvissä ajoin kirjaston ylipitkään varausjonoon. Sekä esikoisteos <i><a href="http://kirjanurkkaus.blogspot.com/2016/02/tommi-kinnunen-neljantienristeys.html">Neljäntienristeys</a> </i>(2014) että <i>Lopotti </i>(2016) tekivät ison vaikutuksen.<br />
<br />
Täytyy myöntää, että <i>Pintti </i>ei aivan täyttänyt odotuksia.<br />
<br />
<i>Pintti </i>on kolmenpäivänromaani, johon mahtuu muistojen ja takaumien kautta paljon muutakin kuin vain nuo kolme päivää. Keskiössä on kylä, joka elää ja hengittää lasitehtaan tahdissa. Romaanin kolme päivää sijoittuvat kesäkuuhun 1949, tammikuuhun 1950 ja syyskuuhun 1951. Kinnusen aiempien romaanien tavoin tapahtumat on kerrottu saman perheen eri jäsenten näkökulmia vaihdellen.<br />
<br />
Kirja ei imaissut heti alusta asti mukaansa samalla tavalla kuin Kinnusen aiemmat romaanit. Jo ennen puoltaväliä keskittymiseni herpaantui täysin, ja luin välissä <b>Kamila Shamsien </b><i>Joka veljeään vihaa </i>-romaanin (täysin erilainen, mutta paljon koukuttavampi!).<br />
<br />
Jälkimakukin on lievästi pettynyt, ja yritin pohtia, mistä tämä johtui. Jokin jännite kirjasta puuttuu; puolessavälissä en ollut vielä täysin vakuuttunut siitä, että romaanissa on mitään varsinaista tarinaa. Kinnunen kuvaa kylän arkea ja lasinvalmistusta toki hienosti. Lasitehtaan työvaiheiden kuvauksista näkee, että taustatyötä on tehty runsaasti, ja oli kiinnostavaa lukea esim. miten ikkunalasia puhalletaan (kuulostaa edelleen käsittämättömältä). Mutta jotenkin henkilöt jäivät tehtaan varjoon.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5rHIhjhFyaOc6NGAQK1F_d9M92J2J8fBumEN4PBPUrZPeBvkhLawh96L21dajBWkYH7ZGASBzwUxw7bzevnM_7YFO82qid4d3Hfh9O9EaSzigBBN3XHM3gHv6TJS7hy2Yyi1_9GMrEdpf/s1600/20181008_162057.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5rHIhjhFyaOc6NGAQK1F_d9M92J2J8fBumEN4PBPUrZPeBvkhLawh96L21dajBWkYH7ZGASBzwUxw7bzevnM_7YFO82qid4d3Hfh9O9EaSzigBBN3XHM3gHv6TJS7hy2Yyi1_9GMrEdpf/s400/20181008_162057.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
Se olikin ehkä romaanin suurin ongelma minun silmissäni. <i>Neljäntienristeyksessä </i>ja <i>Lopotissa</i> oli niin koskettavia, ihon alle meneviä henkilöitä (ikimuistoinen Onni! ihailtavan rohkea Helena!), että odotin ilman muuta samaa <i>Pintiltä</i>. Romaanin sisarukset, Jussi, Helmi ja Raili, ovat kukin omalla tavallaan kiinnostavia, mutta eivät tulleet kovin läheisiksi.<br />
<br />
Jussilla on kenties jokin autismikirjon häiriö tai kehitysvamma, ja hän kokee maailman herkemmin kuin muut. Helmiä painaa raskas suru, ja hän kipuilee äitiytensä kanssa. Raili on palannut Helsingistä mukanaan huonon naisen maine sekä anteeksipyytelemätön elämänasenne, joka kelpaisi vaikka self help -kirjaan:<br />
<br />
<i>Hedelmättömintä maailmassa on pohtia sellaisia, mille ei mitään mahda. Kaikille ihmisille tapahtuu asioita, joista osa on hyviä ja loput eivät. On turha pohtia, mitkä syyt niihin johtivat, sillä ei niitä kukaan etukäteen tiedä saati jälkeenpäin voi muuttaa. Siksi on parempi ottaa elämä sellaisena kuin se tulee, nauttia pakkaspäivistäkin eikä kaivata sitä säätä, mitä muistelee lapsuuden kesinä olleen. Ei elämästä tule tämän enempää. Vain tämä on pysyvää, mikä on nyt tässä: tehdas ja kylä, pinttikerrokset jalkojen alla. Näiden ulkopuolella on vain sanoilla luotua maailmaa, jossa </i>kyllä<i> on täsmälleen yhtä mahdollinen kuin </i>ei<i>.</i><br />
<br />
Kinnusen kieltä oli ilo lukea, kuten ennenkin,<i> </i>ja muutama kaunis ja pakahduttava hetki romaanista jäi mieleen (Jussin isältä saamien kirjeiden alkuperä, romaanin loppukohtaus) ja eräälle Railin tempaukselle saunan lauteilla oli pakko nauraa ääneen. Silti jäin kaipaamaan jotain.<br />
<br />
Tommi Kinnunen: <i>Pintti</i>. WSOY. 2018. 291 sivua.<br />
<br />
<a href="https://www.wsoy.fi/kirja/tommi-kinnunen/pintti/9789510434130">WSOY: <i>Pintti</i></a><br />
<a href="http://kirsinbookclub.com/kirjat/tommi-kinnunen-pintti/">Kirsin Book Club: <i>Pintti </i>- kolme päivää lasitehtaan varjossa</a><br />
<a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/pintti/">Kirjavinkit: <i>Pintti</i></a><br />
<a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/kirja-arvostelu/art-2000005792042.html">HS: "Tommi Kinnunen kutsuu lukijan ymmärtämään"</a> <br />
<a href="https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/kun-heikoimmankin-piti-osallistua-lasitehtaan-ehdoilla-pyorivaan-elamaan-pintissa-tommi-kinnunen-kuvaa-tyoelaman-modernisoitumista-201140605">Aamulehti: "Kun heikoimmankin piti osallistua lasitehtaan ehdoilla pyörivään elämään"</a> Zephyrhttp://www.blogger.com/profile/00162820777657025751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2258526928184553849.post-68005368746566720232018-09-24T18:56:00.000+03:002018-09-24T18:56:16.007+03:00Aki Ollikainen: Pastoraali<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB64-_3j5L5xa_pTfuzPeU0efxelg2sxPjuU6arPpHKewbIsCYOmEWyX4EJF5B7yCgrAi7-GT20-xtJcnjHdS7bGNqw8UFLZgtV6HG5xW5KJo8xwFwn3hhAcahND_N3AtH19Ju369TtvjJ/s1600/pastoraali.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="486" data-original-width="306" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB64-_3j5L5xa_pTfuzPeU0efxelg2sxPjuU6arPpHKewbIsCYOmEWyX4EJF5B7yCgrAi7-GT20-xtJcnjHdS7bGNqw8UFLZgtV6HG5xW5KJo8xwFwn3hhAcahND_N3AtH19Ju369TtvjJ/s200/pastoraali.png" width="125" /></a></div>
<i>Niemenkärjen saunamökissä mykkä karitsa nuuski lattialla lojuvaa tyhjää jaloviinapulloa. Se haistoi saman hajun kamarin senkin päällä makaavan miehen hengityksessä. Mykkä luontokappale asteli ulos avoimesta ovesta. Portailla istui vanha nainen märkä villatakki yllään. Nainen kaivoi pusakkansa taskusta kullatun taskukellon ja sitoi kellon perät pienen eläimen kaulan ympärille.</i><br />
<i>"Karitsa", vanha nainen sanoi.</i><br />
<br />
<b>Aki Ollikaisen </b>esikoisteos <i>Nälkävuosi</i> sai Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon, Blogistanian Finlandia-palkinnon sekä Finlandia-palkintoehdokkuuden vuonna 2012. Se on jostain kumman syystä minulla edelleen lukematta. Ollikaisen toinen teos, <i>Musta satu</i> (2015) on myös lukulistalla. Niiden sijaan nappasin <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005837606.html">Hesarin hehkutuksen</a> innoittamana kirjastosta kirjailijan tuoreimman pienoisromaanin <i>Pastoraalin</i>.<br />
<i> </i><br />
<i>Pastoraali </i>kuvaa nimensä mukaisesti eräänlaista paimenidylliä, yhtä kesäpäivää siinä. Kirja alkaa aamuöisestä kohtaamisesta usvaisella pihatiellä miehen ja keltasilmäisen suden välillä ja loppuu vanhan naisen ja lempeän karitsan kohtaamiseen. Teos on läpikotaisin symboliikan kyllästämä, enkä minä ainakaan hoksannut kaikkia tasoja ja merkityksiä vielä ensimmäisellä lukukerralla.<br />
<br />
Kirjassa on kolme sukupolvea, pari talollista väkeä. Vanhoja asujia, kesävieraita ja maallemuuttajia. Kerronta on kiireetöntä kuin suvinen luonto. Kokonainen luku on omistettu nousevalle auringolle, toinen kaislikossa saalistavalle kymmenkiloiselle hauelle.<br />
<br />
Luontokuvauksesta minulle tuli mieleen <b>Pertti Lassilan </b>teokset, mutta ihan samanlaista viipyilevän runollista tunnelmaa Ollikaisen tekstissä ei ole.<br />
<br />
Mukana on mytologisia olentoja eläinhahmoissaan. Hurja hauki syö poikasiaan kuten esikuvansa Kronos kreikkalaisessa mytologiassa. Mykkä karitsa Pan on metsän, laidunten, paimenten ja hedelmällisyyden jumala, jota halutaan hoivata, mutta kenties myös uhrata. Odinin korpit Hugin ja Munin (Ajatus ja Muisti) skandinaavisesta mytologiasta esittävät oman roolinsa erään henkilön kohtalossa. On myös luonnon omia voimia: villi susi ja karhu, joka ei anna armoa.<br />
<br />
Romaanissa on melko vähän sivuja, mutta paljon kauniita, pieniä hetkiä ja merkityksiä. Yksi suosikeistani on kohta, jossa muistisairas Sirkka uittaa taskukelloa keitossa. <i>"Hämmensi aikaa kesäkurpitsakeitossa. Poltti pohjaan," </i>eräs henkilöistä selittää toiselle. Mikä mainio tapa kertoa ihmisen ajantajusta!<br />
<br />
<i>Pastoraalin </i>paimenidylli merkitsee ehkä kaikille kirjan henkilöille hieman eri asiaa. Osa on sitä paossa, osa siihen uppoutunut. Osa uhmaa, osa vasta tavoittelee. Nuoret Kaius ja Meri elävät elämänsä aamua, kun taas vanhan avioparin, Viljon ja Sirkan, kesäpäivä on jo edennyt linnunmaitoiseen iltaan. Yksi kirjan koskettavimmista kohdista on se, kun Viljo pesee hellästi vaimonsa saunassa, pukeutuu pyhäpukuunsa ja tanssii tämän kanssa tuvassa heidän häävalssinsa.<br />
<br />
Aki Ollikainen: <i>Pastoraali</i>. Siltala. 2018. 138 sivua.<br />
<br />
<a href="https://siltala.info/pastoraali-aki-ollikainen.html">Siltala: <i>Pastoraali</i></a><br />
<a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/pastoraali/">Kirjavinkit: <i>Pastoraali</i></a><br />
<a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005837606.html">HS: <i>Aki Ollikainen kerää HS:n kriitikolta ylistyksiä: "Hän kykenee kirjoittamaan ihan mitä tahansa"</i></a>Zephyrhttp://www.blogger.com/profile/00162820777657025751noreply@blogger.com0