Kirjanurkkaus

Kansi: Tommi Tukiainen Runen tuijotus sai Markon hermostumaan. - Okei sitten, hän puuskahti tuohtuneena. - Mitä tässä enää venaillaan? Ota ja ammu! Pistä nappi rehellisesti keskelle otsaa, äläkä tarjoa naaman laminointia niin kuin tuolle edelliselle surkimukselle, Pippurinen mesosi harppoen pientä ympyrää Runen edessä. Kuten edellisen matkakirjankin kohdalla, päätin taas piipahtaa kirjallisen mukavuusalueeni ulkopuolella ja lukea - ihme ja kumma - dekkarin! Hakaan minut innosti tarttumaan kirjailijan kotipaikkakunta ja kirjan tapahtumapaikat, jotka ovat osittain samat kuin oma asuinpaikkani. Vaikka dekkaritietämykseni on aloittelijan asteella, uskallan silti väittää, että Haka on monessa mielessä ihan peruskauraa ja kierrättää monia genrelle tyypillisiä aineksia. Sympaattinen, akuankkamainen päähenkilö, Marko Pippurinen, joutuu tahtomattaan keskelle tapahtumien vyyhtiä, josta ei toimintaa ja tiukkoja käänteitä puutu. Miehen aisaparina hääräilee vahva nainen, taistelulajit ta

Sain Kirjainten virrassa -blogin Hannalta 11 kysymystä sisältävän haasteen, joten tässäpä vastauksia: 1. Minkä kirjan maailmaan haluaisit uppoutua niin, että olisit siellä mukana "oikeastikin"? Lapsena kuvittelin itseni joskus seikkailemassa Viisikon matkassa, mutta aikuisiältä ei nyt tule mieleen mitään tiettyä kirjaa, jonka maailmassa haluaisin "oikeasti" elää. Tietysti monien kirjojen maailmaan eläytyy ja uppoutuu hetkellisesti. 2. Koska ja miten opit lukemaan? Kuulemma joskus 5-vuotiaana aloin eräällä automatkalla lukea tienvarsikylttejä. Ensimmäiset lukukokemukseni eivät siis välttämättä olleet kovin jännittäviä tai mieltä järisyttäviä, mutta lukuintoa se ei ilmeisesti lannistanut. ;) 3. Minkä elokuvavinkin antaisit sateiseen kevätiltaan? In Bruges on loistava! Älkää antako kökön suomenkielisen nimen "Kukkoilijat" hämätä. 4. Mikä on ollut paras tänä vuonna lukemasi kirja? Haruki Murakamin 1Q84 5. Minkä elokuvan, joka pohjautuu

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Olin ladannut Suureen Matkaani enemmän odotuksia kuin hindukerjäläinen sielunvaellukseen sillä erotuksella, että halusin antaa sieluni jatkaa vaellustaan loputtomiin. Minä halusin seikkailuja. Juhlia, jännitystä ja onnea. Rakkautta. Viisautta. Ja tietysti paljon hyviä valokuvia. Luen matkakertomuksia äärimmäisen harvoin. En jotenkin tajua niiden pointtia: jos olen itse tien päällä, haluan myös itse löytää ja kerätä omia matkakokemuksia sen sijaan, että lukisin jonkun toisen matkasta samassa kohteessa. Jos taas en ole edes suunnittelemassa lähtöä matkakertomuksen kuvailemaan paikkaan, se aiheuttaa lähinnä ärtymystä ja kärsimättömyyttä - eli matkakuumetta, jota ei välttämättä pysty parantamaan sillä hetkellä. Olen siis aika huono nojatuolimatkailija... :) Jostain syystä kiinnostuin kuitenkin Merja Mähkän kirjasta, kun luin Hesarista jutun erilaisista matkabudjeteista. Reppureissaaminen mahdollisimman halvalla on jostain syystä aina kiehtonut minua.

Kansi: Tuomo Parikka Ruotsalaista naapuria ei kutsuta mihinkään. Ruotsalainen liikuskelee rappukäytävässä ruskettuneiden naisten ja erikoisten ruoka-aineiden kanssa. Se tervehtii hilpeästi ja yrittää rupatella. Kesäiltoina iloinen puheensorina tunkee sisäpihan ikkunasta sisään, ruotsalainen se siellä istuu ystäväpiireineen ja kutsuu liittymään seuraan jos siitä ohi joutuu kulkemaan. Koskaan ei ruotsalaisen kädessä täysiä ruokakasseja näe, etkä sen kutsuille kyllä mene risti-istunnassa hillittyjä puhumaan. Turkka Hautalan Salo ja Paluu -romaaneista on vaikea löytää muita kuin positiivisia arvioita. Ne kuitenkin odottelevat vielä lukuvuoroaan, kun Kansalliskirja tarttui kirjastosta käteen erityisesti ohuen ulkonäkönsä (kaipasin "välipalakirjaa") ja kansikuvansa vuoksi. Siinähän on ilmetty pikkuveljeni 4-5-vuotiaana! Tosin täytyy sanoa, että noin 90% suomalaispojista on varmaankin näyttänyt jossain vaiheessa lapsuuttaan juuri tuolta kansikuvan pojalta. :) Kansikuva e

The sky seemed calmer and I could see light shining through with a surreptitious smile. My reflection stared up at me from the puddle around my ankles. My face looked pale. I thought of Holly Golightly, standing in the rain, her face crushed with tears. Didn't I look like her, just a little? I lifted my feet and walked. Written by an author with an impossible last name, In Beautiful Disguises is a novel about a 16-year-old girl, living in a small town in South India. Life isn't exactly easy for the un-named girl, who has a silent mother who carries a shadow of disappointment wherever she went ; a drunken, abusive father; a dutiful sister who has been forced to marry an older man; and a brother who is addicted to satellite TV. The situation is made more difficult by the fact that the main character/narrator has some big dreams of her own: she wants to become a movie star, a Bollywood actress, someone with a life like Holly Golightly in Breakfast at Tiffany's . When t

Tässä on muutamia asioita, joita tyttäreni Sophia ja Louisa eivät koskaan saaneet tehdä: - käydä yökylässä - kutsua leikkikavereita kotiin - osallistua koulunäytelmään - valittaa siitä, että jäivät koulunäytelmän ulkopuolelle - katsoa televisiota tai pelata tietokonepelejä - valita itse harrastuksiaan - tuoda koulusta kymppiä huonompia arvosanoja Amy Chuan omaelämäkerrallisen kohukirjan alussa oleva lista asioista, jotka olivat kiellettyjä hänen tyttäriltään, on karua luettavaa. Chua yrittää kirjansa avulla vastata ihmettelijöiden kysymykseen siitä, minkä vuoksi erityisesti aasialaisperäiset lapset menestyvät usein kaikista parhaiten koulussa ja miksi yhä useampi huippumuusikko on vaikkapa kiinalainen. Chua uskoo kivenkovaan ns. kiinalaiseen kasvatusmalliin, jonka jyrkkyydestä yllä oleva listakin kertoo. Chuan mielestä on esimerkiksi huvittavaa, että monet amerikkalaiset tai "länsimaiset" äidit yleensäkin uskovat, että vanhempien on osoitettava lapsille, että oppim

Teresa tried to imagine what it was like, believing yourself to be the only person in the world like yourself, knowing you are alone, dependent on chance kindness, used but then abandoned - but she couldn't imagine it, only a panic of emptiness and aloneness that gripped her, making her cold and sick. Ben, in the World is a sequel to Doris Lessing's The Fifth Child (first published in 1988), which I read in Finnish just over a year ago. TFC is clearly not a novel that you should read when you're pregnant (if you want to avoid nightmares about monstrous babies!), but the sequel sounded like a safer choice: Ben has grown up and left his family and childhood home. He tries to cope in the modern world as an outsider, a freak - somewhere between a Neanderthal, an animal and a child - violent and scared, only trusting his instincts. While TFC was more about the relationship between a mother and a difficult child - particularly from the mother's perspective, Ben, in

Onko mahdollista, että hän todella on Jumalan poika? Jos Jumala on olemassa, niin se on mahdollista. Jos ei ole, se ei ole mahdollista. Vai onko...? Jos Jumalaa ei ole olemassa, niin mikä on se Jumala, josta puhumme? Pelkkä käsite? Satuhahmo, jota monet pitävät totena. Voiko sellaisen poika olla? Näin pohdiskelee Julius Sariola, joka on pienenä poikana kokenut ihmepelastumisen: hän on pudonnut puusta, mutta selviytynyt hengissä oksaan tarttuvan kengän ansiosta. Syvästi uskonnollisessa perheessä kasvava Julius saa äidiltään kuulla, että suojelusenkeli pelasti hänet. Julius itse päättelee pelastuneensa, koska Jumalalla on hänen varalleen suuria suunnitelmia: ehkä hän on jopa Jeesuksen toinen tuleminen! Mike Pohjolan Ihmisen poika on hirmuinen tiiliskivieepos, jonka kuitenkin ahmaisin alle viikossa. Vaikka oma lapsuuteni ei sijoittunutkaan 1970-luvulle, kuka tahansa pari vuosikymmentä sitten nörttiteinivaiheen läpikäynyt löytää kirjasta paljon tuttua: ensimmäiset tietokonepelit, D