Kirjanurkkaus

Jokin hallitsematon voima on vallannut maan, jotain historiallista tapahtuu samanaikaisesti Reykjavíkissa ja suuressa maailmassa. Valkokangas on revennyt, maailmojen välillä tuulee.  Islantilaisen Sjónin Poika nimeltä Kuukivi on ollut lukulistallani siitä lähtien, kun se tuli kolmanneksi Blogistanian Globalia -kilpailussa vuosi sitten. Pienoisromaani valittiin myös parhaaksi islantilaiseksi kirjaksi ilmestymisvuonnaan. Ohut teos tuntui heppoiselta kädessä, mutta kansien välistä paljastui hurja, kiihkeä, mielikuvituksellinen ja synkkä tarina. Heti ensimmäiset sivut hätkähdyttävät. Teini-ikäinen poika nimeltä Máni Steinn (nimi muistuttaa englannin kielen sanoja "Moonstone", kuukivi) ansaitsee taskurahaa myymällä seksiä miesasiakkaille. Alun suuseksikohtaus on kuvattu kaunistelematta, lähes kylmänviileästi.  On loppuvuosi 1918. Katla-tulivuori purkautuu, ja reykjavíkilaisten talojen ikkunoita peittää aamuisin ohut tuhkakerros. Orpopoika asuu kaksin vanhan naisen kanssa...

Katsokaa minua, tällainen minä olen. Olen Iiris Lempivaara. Aina minä kaipaan jonnekin, usein olen levoton. Minun sydämeni painaa 300 grammaa. Minulla on reikä sukassa ja aina uusia suunnitelmia, työ neuvojen antajana ja uusia kenkiä joka viikko. Kaipasin jotain "kevyempää" lukemista ja sitä Riikka Pulkkisen tuorein tuotos tarjosi. Alun perin Kauneus & Terveys -lehdessä ilmestynyt, chick litiä edustava tarina muistuttaa edelleen naistenlehden jatkokertomusta, vaikka nyt se onkin nidottu kovien kansien väliin. Luvut muodostavat siistejä, yhtenäisiä episodeja, mutta tarina soljuu samalla sujuvasti ja kepeästi eteenpäin. Minäkertoja Iiris Lempivaara on jotain Bridget Jonesin ja Carrie Bradshawn'n välillä. Kun pitkäaikainen poikaystävä Aleksi yllättäen jättää Iiriksen, hän hukuttaa surunsa suklaaseen ja uusiin kenkiin, kunnes päättää ryhdistäytyä ja alkaa elää elämäänsä itse keksimänsä self help -elämänohjeen mukaisesti: itsevarmuutta, korkeita korkoja ja carpe di...

Minua ärsyttivät ja melkein inhottivat kaikki ne ihmiset ja heidän väsymättä toistuva toimintansa. He näyttäytyivät monta kertaa kukkulalla. Keinotekoisten aaveiden asuttama saari oli elämäni sietämättömin painajainen, ja rakastuminen yhteen näistä kuvajaisista oli pahempaa kuin rakastuminen aaveeseen [...] . Brasiliassa potkitaan palloa ja sen kunniaksi ajattelin lukea jonkin eteläamerikkalaisen kirjailijan teoksen - tuo maanosa kun on ainakin minun blogissani se kaikista syrjityin. Koko blogihistoriani aikana olen tainnut käydä vain kerran Chilessä Hernán Rivera Letelierin kanssa ja toisen kerran Perussa Mario Vargas Llosan seurassa. Brasiliaan asti en kuitenkaan tällä kertaa päässyt vaan jämähdin Argentiinaan. Tai itse asiassa autiolle saarelle, minne kirja sijoittuu... Morelin keksintö on oikea herätelaina. Joskus sitä tarttuu johonkin kirjaan kirjastossa vailla minkäänlaisia ennakkotietoja tai -odotuksia siihen liittyen. Hankin tässä viikko sitten pitkän viikonlopun (mini...

En saanut silmiäni irti hänen valokuvastaan; koulun orkesterin soittaessa minä tuijotin kuvaa koko ajan, tuntui kuin me olisimme sopineet tapaavamme tällä hetkellä, jotta voisimme kertoa toisillemme jotain, mitä emme vielä tienneet toisistamme. Tutustuin viime vuoden loppupuolella muutamaan itselleni ennestään tuntemattomaan saksalaiskirjailijaan, osittain Helsingin kirjamessujen Saksa-teeman innoittamana. Siegfried Lenzin teos tarttui kirjastosta käteeni, ja arvio kirjasta on odottanut kirjoittamistaan jo jonkin aikaa. Hetken hiljaisuus alkaa siitä, kun kaikki päättyy: hautajaisista. Koulun kuoro laulaa, minkä jälkeen rehtori astelee juhlasalin eteen, kohti koroketta, jolle on asetettu Stellan kuva. Käy ilmi, että Stella on koulun englanninopettaja, ja kirjan minäkertoja, 18-vuotias Christian, on yksi hänen oppilaistaan. Jo teoksen toisella sivulla paljastetaan, että Christianin ja Stellan suhde oli aivan muuta kuin perinteinen oppilas-opettaja-suhde: Sinun lyhyt musta tukkasi...

"Ottakaa koko kansakunta opetuslapsiksenne. Maailmanloppu koittaa aprillipäivänä 1962." Niin Jumala minulle puhui ja jatkoi: "Valittu olet sinä. Kiirehdi vielä tänään. Me yhdessä tarvitsemme 800 uskollista opetuslasta, jotta kansanne välttyy kadotukselta ja pääsee minun valtakuntaani. Sinä olet heidät hankkiva." Kun Laina Heinonen, Oulun kaupungintalolla työskentelevä sihteeri, vastaa erään työpäivän päätteeksi puhelimeen, hän hämmästyy kuullessaan Jumalan äänen. Jumala käskee Lainan hankkia 800 opetuslasta tai muuten ihmiskunta tuhoutuu. Hanna Hauru on tarttunut uudessa romaanissaan kiehtovaan aiheeseen: heinoslaiseen herätysliikkeeseen, joka toimi Oulussa 1960-luvulla. Liikkeen perusti Laila (kirjassa siis Laina) Heinonen, joka kutsui itseään profeetaksi ja ennusti lopun aikoja. Pidän Haurun teoksista, koska ne poikkeavat täysin kaikesta muusta, mitä yleensä luen. Ne ovat synkän absurdeja, pieniä kummajaisia, kielellisiä mestariteoksia. Olen enemmän tai ...

Kansi: Päivi Puustinen Mies nimeltä Traumbach näyttää olevan hivenen lähempänä. Hänen elämänsä alkaa hahmottua, tai ainakin tuon kohtalaisen suppean elämän ääriviivat. Mies asuu Johannes-Dick-Strassella, numerossa 13. Mutta koska Traumbach ei viettänyt yötään kotona, hänen täytyy olla jossain toisaalla, ja nyt tuo toisaalla olo askarruttaa Jochenin mieltä. Traumbach ei lumonnut tai ihastuttanut samalla tavalla kuin ne pari muuta Haahtelan romaania, jotka olen lukenut. Vaikea sanoa miksi, mutta jälkimaku oli jotenkin pettynyt: tässäkö tämä nyt sitten oli? Nuori mies, Jochen, saapuu tuntemattomaan kaupunkiin haastattelemaan miestä nimeltä Traumbach. Jochen ei kuitenkaan pääse keskustelemaan Traumbachin kanssa, koska haastateltava tuntuu välttelevän tai pakenevan miestä. Moni kysymys askarruttaa lukijaa läpi kirjan: Kuka on Traumbach? Miksi hänet täytyy löytää? Mitä tapahtuu jos ja kun miehet tapaavat toisensa? Asetelma ei tietenkään ole niin yksinkertainen kuin miltä aluksi n...

Haluaisin puhua jostain muusta, mutta maailmassa ei mikään liiku. Päivät kuluvat ja kaikissa puissa on jo lehdet. Joka päivä on valoisampaa ja iltaisin täytyy sulkea verhot. Maanantaina Elena oli vaihtanut kevyemmän takin, tiistaina hän ei tullut lainkaan. Keskiviikkona sateenvarjo peitti hänen kasvonsa, mutta torstaina hän oli ajatuksissaan ja hänen ilmeensä poissaoleva. Seisoin kirjastossa jonkin aikaa H:n kohdalla, selailin Joel Haahtelan teoksia ja yritin päättää, minkä niistä lukisin seuraavaksi. Naiset katsovat vastavaloon oli niin hämmentävän vaikuttava kokemus, että oli pakko saada lisää. Lopulta taisin turvautua vanhaan kunnon entten-tentten-menetelmään, ja Elena tarttui mukaan. Elena on kaunis, pieni tarina yksinäisestä miehestä, joka seisoo päivittäin puistossa ja odottaa tummatukkaista naista. Useimmiten Elena tulee ja kulkee miehen ohi askeleet katukivetyksellä kaikuen. Joskus hän ei tule; silloin mies odottaa iltapäivään ja menee sitten kotiinsa viettämään hilja...

After she was gang-raped, kicked and beaten and left to die on the floor of the filthy boathouse at Rocky Point Park. After she was dragged into the boathouse by the five drunken guys - unless there were six, or seven - and her twelve-year-old daughter with her screaming Let us go! Don't hurt us! Please don't hurt us! [...] After she'd begged them to leave her daughter alone and they'd laughed at her. You don't need to read more than the first short chapter of this novella to find yourself amazed by the author's ability to construct a story. The first chapter begins with the quote above and slowly but surely leads the reader through the events around which the entire novella revolves: the rape of Teena Maguire, witnessed by her 12-year-old daughter, and the consequent court case and public disapproval - towards Teena, the victim. The first chapter sets the tone of the entire novel. At first, the story is told from a sympathetic point of view, but it soon ch...

Jos sinusta joskus tulee halkaistu - ja sitä kyllä toivon sinulle, poikaseni - ymmärrät asioita jotka ovat tavallisten kokonaisten aivojen käsityskyvyn ulkopuolella. Silloin olet menettänyt puolet itsestäsi ja maailmastasi, mutta jäljelle jäänyt puolikas on tuhat kertaa syvällisempi ja arvokkaampi. Ja silloin toivot itsekin että koko maailma olisi halkaistu ja piinattu sinun mallisi mukaan. En ole aiemmin lukenut Italo Calvinoa . Jos talviyönä matkamies on ilmeisesti jonkinasteinen klassikko, vaikka sillä on muistaakseni jotenkin vaikealukuinen maine. Halkaistu varakreivi sen sijaan ei ole vaikea ollenkaan, vaan nopeaa ja hauskaa luettavaa. Varakreivi Medardo on sodassa turkkilaisia vastaan, kun häneen osuu tykinkuula, joka halkaisee hänet kirjaimellisesti kahtia. Lääkärit saavat varakreivin puolikkaan kursittua kokoon, ja kotiin palaa halkaistu mies, jolla on vain yksi jalka, yksi käsi ja puolikas naama. Pian kyläläiset huomaavat, että jäljelle jäänyt puolikas onkin varakreivi...

Jun is walking out on the ten-meter board. He's wearing the rust-colored swimsuit I saw yesterday on the drying rack outside the window of his room. When he reaches the end of the board, he turns slowly; then, facing away from the water, he aligns his heels. Every muscle in his body is tensed, as if he were holding his breath. My previous experiences with Japanese short stories and novellas have mainly come from Haruki Murakami's fiction. Yoko Ogawa , another contemporary Japanese author, is a new acquaintance for me. The Diving Pool is a collection of three novellas, all set in Japan. In the title novella, a young girl, Aya, falls in love with her foster brother Jun as she spends her lonely afternoons watching him practice diving at a local pool. Her suppressed feelings force a darker side of her personality to the surface. In "Pregnancy Diary", a woman writes a diary about her sister's pregnancy and the strange effects that her sister's demands and cra...

Herra Hyde oli kalpea ja melkein kääpiö. Hän vaikutti rujolta ilman mitään näkyvää epämuodostumaa. Hänen hymynsä oli epämiellyttävä, hän oli käyttäytynyt lakimiestä kohtaan pelokkaasti, mutta samalla röyhkeästi, ja hänen äänensä oli käheä, kuiskaava ja särähtelevä - kaikki tämä puhui häntä vastaan. Mutta ne eivät silti riittäneet selittämään sitä ennen kokematonta vastenmielisyyttä, inhoa ja pelkoa, jota herra Utterson tunsi häntä kohtaan. Myös lastenkirjailijana tunnetun (mm. Aarresaari ) skotlantilaisen Robert Louis Stevensonin kauhuklassikko on nyt julkaistu uutena painoksena Otavan Keskiyön kirjasto -sarjassa. Vuonna 1886 englanniksi ilmestyneen pienoisromaanin henkilöt ovat muodostuneet käsitteeksi, hyvään ja pahaan jakautuneen persoonan symboliksi. VAROITUS: spoilereita luvassa Tarina pääpiirteissään on varmasti kaikille tuttu ainakin jostain sen monesta versioista, elokuvasovituksista, sarjakuvista tms. Lontoolainen tohtori Jekyll onnistuu kehittämään laboratoriossaan ai...

Sinut tuomittiin elämään, seuraamaan elämän kulkua, näkemään vaimosi ja lapsesi kuolevan... Kätesi vapisevat. Sydämesi väräjää. Musta verho valuu silmillesi. Avaat auton ikkunan piristyäksesi. Raitista ilmaa ei ole. Ilma on raskasta, sakeaa. Väriltään ruskeaa. Ei sinun katseesi olekaan peittynyt verhoon, ilma vain on tummunut. Afganistanissa syntyneen ja sieltä Ranskaan paenneen Atiq Rahimin pienoisromaani käsittelee vaikeaa aihetta. Dastaguir, vanha afgaanimies, yrittää matkustaa kaivoksilla työskentelevän poikansa Muradin luo kertomaan hänelle, että pojan äiti sekä hänen vaimonsa ja veljensä ovat kaikki kuolleet Neuvostojoukkojen tekemässä pommi-iskussa. Dastaguirin mukana kulkee kuin ihmeen kaupalla eloon jäänyt pojanpoika Jassin, joka on menettänyt iskussa kuulonsa, mutta ei itse ymmärrä miksi hänen ympärillään on niin hiljaista. Rahimin kirja on murheellinen, hiljainen ja lohduton. Synkästä aiheestaan huolimatta se kuitenkin maalaa erilaisen kuvan Afganistanista kuin mitä...

Minua pidätteli Mirnojessa ehkä myös tunne, että sain ensimmäisen kerran kokea jotakin hyvin alkuperäistä. Siinä ajanjälkeisessä olotilassa, jossa kylä eli pohjoisen taivaan alla, asiat ja elävät olennot tuntuivat vapautuvan hyödyllisyyden vaatimuksista ja alkoivat olla pidettyjä silkan olemassaolonsa takia. Andreï Makinen pienoisromaani unohtuneesta Mirnojen kylästä Vienanmeren rannalla on tunnelmaltaan hyvin samanlainen kuin hänen aiempi romaaninsa Ranskalainen testamentti . Lukiessa katoaa välillä itsekin jonnekin ajattomaan, kadonneeseen paikkaan, jossa nykyhetkellä tai tulevaisuudella ei juuri ole merkitystä. Pysähtyneisyys ei kuitenkaan ole painostavaa vaan rauhallisen rentouttavaa. Suomentaja Annikki Sunin kieli kuvastaa erinomaisesti romaanin karua ja riisuttua, mutta samalla oudon kaunista maailmaa. Unohdettuun maailmaan lukijaa johdattelee myös romaanin päähenkilö, intoa ja moderneja ajatuksia pursuileva nuori kirjailija ja tutkija. Hänen tehtävänään on tutkia Mirnoje...

'They are hopelessly vulgar [...]. Whether or no being hopelessly vulgar is being "bad" is a question for the metaphysicians. They are bad enough to dislike, at any rate; and for this short life that is quite enough.' First published in 1878, Daisy Miller was the first truly popular work by Henry James , an American novelist and playwright who spent most of his years in Europe. The obvious differences and conflicts between American and European high society and culture near the end of the 19th century are evident in a number of his novels, and Daisy Miller is no exception. The novel, or novella, tells the story of a young American girl, Daisy Miller, who is travelling around Europe with her mother and younger brother in an attempt to become more civilized and "cultured" in the old-fashioned sense of the word. However, her nouveau riche family's vulgar, unorthodox manners and lack of propriety soon attract negative attention from the more tradition...

On keskipäivä, kun viimein herään. Äiti on antanut minun nukkua ja tehnyt kaikki työt. Nyt ne istuu Birgitan kanssa pihakeinussa ja juo Birgitan kotiviiniä hienoista kristallilaseista, jotka Birgitta on antanut äidille 40-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Käännyn takaisin sisälle ja vaihdan yöpaidan kesämekkoon. On taas hellepäivä. Mäkäräiset yrittävät ottaa minut heti omakseen kun palaan ulos, mutta en välitä. Hanna Haurun uusin pienoisromaani tavoittelee realistista otetta kurjuudesta unohdetun syrjäkylän alkoholisoituneiden asukkaiden muodossa. Hylätyn kylän viimeiset asukkaat, nelihenkinen perhe sekä naapurin Birgitta, ovat unohtuneet oman yksityiseen helvettiinsä, josta ei ole poispääsyä. Perheen isä ja poika ovat ahkeria saunanlämmittäjiä, viinanjuojia ja pornonlukijoita, jotka sammuvat tunnollisesti päivittäin milloin minnekin pitkin taloa, pihaa tai kylää. Äiti ja Birgitta innostuvat välillä humalapäissään haaveilemaan miehestä Birgitalle. Kertoja, perheen tytär, on eräänlainen ...