Kirjanurkkaus

Tähän voisi vastata vaikkapa José Saramagon Luolan , koska se on jostain syystä ainoa Saramagon kirja, joka ei ole jäänyt minulta kesken vaativan kerrontatyylin takia ja josta olen jopa pitänyt! Tai Andreï Makinen romaanit, joihin suhtauduin jostain syystä etukäteen skeptisesti, mutta joista yhden päädyin jo nostamaan viime vuoden parhaimmaksi. Suurimman yllätyksen viime aikoina on ehkä kuitenkin tarjonnut Peter Franzénin Tumman veden päällä , johon suhtauduin etukäteen suurella varauksella Franzénin näyttelijänuran ja julkisuuskuvan takia (aika epäreilua, tiedän...). Pelkäsin kaikista positiivisista arvosteluista huolimatta, että kirja on vain itsesääliä tihkuva omaelämäkerrallinen tilitys julkkiksen vaikeasta lapsuudesta. No, omaelämäkerrallisuutta ja vaikeaa lapsuutta tästä löytyy, mutta millaista! Minusta Tumman veden päällä lyö helposti laudalta muut poikakuvaukset menneiltä vuosikymmeniltä ( Olli Jalosen ja Hannu Väisäsen romaanit ainakin).

Istumme keittiön pöydän ääressä. Minulla on paksut villahousut ja kuuma kaakao polttelee huuliani. Pekalla ja Annallakin on villahousut. Poikien ja tyttöjen värit. Pekan isä istuu olohuoneessa joulukuusen viereisellä tuolilla lukemassa. Hän polttaa piippua, joka tuoksuu ihan erilaiselta kuin isän tupakka. Minua jännittää vähän olla yksin vieraassa paikassa, joten enimmäkseen tuijotan villahousujeni polvissa olevia mummon ompelemia paikkoja, jotka tekevät polvistani paksun näköiset. Pidän niistä silti. Täytyy myöntää, että kuten moni muukin bloggaaja ja lukija on sanonut, minäkin suhtauduin tähän kirjaan etukäteen pienellä varauksella. Voisiko tosiaan olla niin, että Suomen kärkikaartiin kuuluva, kansainvälistäkin uraa luova näyttelijä ja julkkis olisi lisäksi lahjakas kirjailija? Vai onko kyseessä vain tekijän julkisuuden siivittämä kohukirja tai lapsuustilitys? Yllätyin. Positiivisesti. Romaanihan oli loistava, Peter Franzén osaa kirjoittaa! Samalla hämmennyin kun tajusin, että v...