Kirjanurkkaus

Annamin järjestämä Vive la France! -haaste päättyy tänään. Saavutin tavoitteeni, eli sinisen raidan Ranskan lipusta vaatimattomalla kahdella kirjalla: Anne-Sophie Brasme : Henkäys Jean Echenoz : Pianossa Kumpikin kirja ja kirjailija oli ennestään minulle tuntematon, joten löysin haasteen kautta uusia kirjallisia tuttavuuksia. Brasmen synkkä nuortenkirja kertoo tuhoisasta ystävyyssuhteesta, ja Echenozin romaani pianistin kuolemanjälkeisestä elämästä. Brasmen kirjassa minua vaivasi töksähtelevä suomennos, Echenozin kirjassa taas tarinan imu heikkeni ja vauhti hiipui loppua kohden häiritsevän paljon. Kumpikaan ei siis jäänyt mieleen erityisen loistavana teoksena, mutta oli mukavaa laajentaa lukurepertuaaria uusiin nimiin. :)

Ympärilläni olevien ihmisten on turha suhtautua minuun epäluuloisesti, katsoa minua viha silmissään, sillä en kadu mitään. Kuuletteko, en kadu mitään niistä tapahtumista, jotka ovat tuhonneet elämäni. Hulluus ei ole pelkkää kohtaloa, vaan se voi olla myös valinta. Etsiskelin Vive la France! -haasteeseen liittyen ranskalaista kaunokirjallisuutta ja törmäsin itselleni ennestään tuntemattoman Anne-Sophie Brasmen esikoisromaaniin, jonka kirjailija on julkaissut ollessaan vasta 17-vuotias. Vankeustuomiota istuva nuori nainen, Charlène, alkaa muistella menneisyyttään ja sitä, miten on päätynyt kaltereiden taakse. Charlène on tuntenut itsensä ulkopuoliseksi muusta maailmasta koko lapsuutensa ja nuoruutensa ajan, ja suhtautuu välinpitämättömän kylmästi muihin ihmisiin. Hän ajautuu kuitenkin ystävyyssuhteeseen suositun ja itsevarman Sarahin kanssa. Sarahista muodostuu vähitellen Charlènelle pakkomielle, ja hän tekee kaikkensa pitääkseen ystävänsä tyytyväisenä. Sarah alkaa kuitenkin käyt...