Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2008.

Jhumpa Lahiri: The Namesake

"What is the reason you wish to change your name, Mr. Ganguli?" the judge asks. The question catches him off-guard, and for several seconds he has no idea what to say. "Personal reasons," he says eventually. The judge looks at him, leaning forward, her chin cupped in her hand. "Would you care to be more specific?" A Bengali couple, Ashoke and Ashima Ganguli, immigrate from India to the United States in the 1960s. A son is born and, after some confusion, he is named Gogol after his father's favourite author, Nikolai Gogol , whose short story, The Overcoat, quite literally saves his father's life in a train accident. Gogol Ganguli does not know the story behind his name and grows up hating it, attempting to reject and deny everything it represents - his family's past culture in India and all the traditions his parents would like to pass on to him. Eventually, he goes on to officially change his name in an attempt to cast off his inherited

Atiq Rahimi: Unen ja kauhun labyrintti

Millä muulla sanalla kuin kauhu voi viitata tähän aikaan? Kauhu panee meidät epäilemään omaa olemassaoloamme, kauhu saa meidät pakenemaan mielikuvitusmaailmoihin, uskomaan dzinneihin, ylimaalliseen naiseen, kuoleman jälkeiseen elämään... Atiq Rahimin romaani osui käteeni kirjastossa ja tulikin luettua yhdeltä istumalta parissa tunnissa. Poliisien pahoinpitelemä kabulilainen Farhad herää vieraassa talossa siihen, että tuntematon lapsi kutsuu häntä isäksi ja outo nainen hoitaa hänen vammojaan. Farhad yrittää selvittää tapahtumaketjua, ja vähitellen lukijallekin selvenee, miten tilanteeseen on jouduttu. Keitä ovat salaperäinen, yksinäinen nainen, Mahnaz, sekä hänen lapsensa Yahya, joka näkee tuntemattomassa miehessä isänsä? Päähenkilön ajatuksissa sekoittuvat oma ja toisen perhe, uskonnon lait ja suvun perinteet, kuoleman unet ja todellisuuden kauhut. Pihaportin ulkopuolella odottavat väkivaltaiset viranomaiset ja ulkonaliikkumiskielto. Mahnazin talo on kaikkea muuta kuin turvalli

Johanna Sinisalo: Linnunaivot

Jokainen ihminen pitäisi laittaa säännöllisesti keräämään kaikki viikossa tuottamansa roska isoon kasaan olohuoneen lattialle. Sitä ei saisi viedä pois. Sen pitäisi olla siinä koko viikon, ja kas, kerrankin se ei olisi Jonkun Toisen Ongelma. Johanna Sinisalon romaaneissa on usein jotakin helppoa ja viihdyttävää sekoitettuna johonkin moderniin ja monitasoiseen. Linnunaivot ei ole poikkeus. Aihevalinta on yllättävä: kaksi suomalaista, Jyrki ja Heidi, matkaavat Tasmanian etelärannikolle Australiaan patikoimaan vaativalle reitille. Romaanin kerronnan näkökulma vaihtelee päähenkilöiden välillä. Juoni keskittyy yksityiskohtaisen kuvaukseen South Coast Trackin vaelluksesta, joka on samalla ekologisesti valveutunutta mukautumista luontoon sekä pyrkimystä olemaan mahdollisimman huomaamaton sen keskellä. Kesyttömässä luonnossa kuitenkin vaanii jokin paha, arvaamaton. Jokin, joka haluaa ajaa ihmiset pois. Metsän pahuus on tuttu aihe, mutta Sinisalon romaani ei missään vaiheessa tavoita a