Kirjanurkkaus

Minun voimani oli parantaa ja parantaa aina vain uudelleen, korjata ja eheyttää. Minä olin siis vahva, vahva omassa itsessäni. Areth - hän oli vahva, mutta eri tavalla kuin minä, jumalansa tavalla. Vaikka hän aiheutti minulle suurta surua, niin suurta, että mieleni lähes sortui, en lopulta saattanut syyttää häntä, sillä tuolloin minun olisi pitänyt syyttää häntä siitä, mitä hän oli. Anni Nupposen alun perin omakustanteena ilmestynyt Nainen ja kuningas voitti vuonna 2009 Kuvastaja-palkinnon, joka myönnetään parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle. Sittemmin romaanin korjatun painoksen on julkaissut Vaskikirjat. Rakeinen ja kökkö kansi ei nosta odotuksia kovin korkealle ja kirja on jotenkin onnistuttu sitomaan niin kehnosti, että sivut uhkaavat irrota, jos niitä kääntelee liian rivakasti. Tarina on kuitenkin sen verran vetävä, että melko rivakasti niitä tuli välillä käänneltyä. :) Eelis on parannuksen salin ylin nainen ja taitava parantaja. Työssään hän kohtaa kuningas Arethin...

Miksi joku sallii itseään ohjailtavan ulkoa ja auliisti kahlitsee itsensä, ennen kuin kukaan ehtii sitä häneltä edes vaatia? Miksi ihminen on niin sokea, ettei osaa katsoa, mitä löytyy hänelle valmiiksi pedatun polun vierestä? Ja sekin on kumma, että monesti itsensä löytää vain koettelemusten kautta. Todellisen minän etsimistä, itsensä hyväksymistä sellaisenaan - tällaisia teemoja käsittelee Jyrki Vainosen Perintö . Lainasin Perinnön kirjastosta kotimaisia spefi-romaaneja suosittelevasta hyllystä (näistä Anne Leinosen Viivamaalari tuotti jo aiemmin pettymyksen). Tämänkin romaanin alun unenomainen harhailu sai melkein jättämään kirjan kesken, mutta kun tapahtumat pian alkoivat rullata, olin nopeasti koukussa. Perinnössä oli juuri sitä vinksahtaneisuutta, jota spefiltä kaipaan. Työhönsä leipiintynyt Mikael Silokäsi perii kaukaiselta sukulaiseltaan, edesmenneeltä rouva Bráthilta, Muistolan huvilan. Perinnön hän saa vain sillä ehdolla, että hän perustaa samaiseen huvilaan täysih...

Kansi: Ea Söderberg Ehkä se olenkin minä, joka on menettämässä järkensä. Koko tuntemani maailma ei ole voinut keikahtaa sijoiltaan, vaan se on minun mieleni, joka näyttää tavalliset tapahtumat aivan järjettömässä valossa. Niin sen täytyy olla. Tältäkö hulluksi tuleminen tuntuu? Tämän kirjasuosituksen sain eräältä ystävältäni. Helena Waris (jonka sukunimen meinaan jatkuvasti kirjoittaa "Wuori" kirjan nimen takia) ei ollut ennestään tuttu kirjailija, vaikka häneltä on ennen tätä ilmestynyt Pohjankontu -niminen fantasiatrilogia. Saarnikaupungissa elävä Lif tutustuu sähkökatkoksen aikana naapuriinsa Arriin. He ajautuvat yhdessä seikkailuun, johon liittyy olennaisesti keskellä kaupunkia kohoava salaperäinen Vuori. Kaupungin alla risteäviä katakombeja valvova Heli käskee Lifin seurata oravaa, joka näyttää tien vuorelle. Kaupunki määrätään evakuoitavaksi tappavan viruksen takia, ja Lif liittyy Vuorelle pyrkivien joukkoihin. Vähitellen selviää, että seikkailussa on kyse ra...

Kansi: Keto/Susanna Raunio Lukija ensin hämmästyi ja sitten loukkaantui, kun rikollinen nimeltä Raskolnikov äkkiä surmattiin hänen silmiensä edessä keskelle katua. Sonja, hyväsydäminen prostituoitu, ampui Raskolnikovia sydämeen. Se tapahtui Dostojevskin klassikkoa käsittelevän kirjallisuusesseen puolivälissä.  Lukijan nimi oli Ella Amanda Milana. Hän oli 26-vuotias nainen ja hän koostui muun muassa kauniisti kaartuvista huulista ja viallisista munasarjoista. Mikä täydellinen aloitus romaanille! En ollut lukenut vielä muuta kuin nämä kaksi ensimmäistä kappaletta, kun tiesin jo, että tulen pitämään tästä kirjasta. Tessan suosituksesta päätin lukea tämän ennen Harjukaupungin salakäytäviä , joka siis odottelee edelleen kiltisti vuoroaan. Moni on sanonut , ettei tämä vetänyt vertoja Harjukaupungille , mutta kun tämä oli jo mielestäni lähes täydellinen romaani , ihmettelen miten hyvä se toinen sitten voi olla... Tunnustan: minulla on jokin outo heikkous maagiseen realismiin/r...