lauantai 13. helmikuuta 2021

Blogistanian palkintoehdokkaani 2020


Blogini on ollut viime aikoina lähestulkoon tauolla, mutta halusin kuitenkin osallistua taas Blogistanian parhaiden kirjojen äänestykseen. Blogistanian Finlandia ja Globalia jaetaan tänä vuonna kymmenettä kertaa ja olen osallistunut äänestykseen joka vuosi, joten perinnettä ei saa rikkoa, vaikka postaustahti olisi miten surkea. ;)

Tällä kertaa äänestän kuitenkin vain kahdessa kategoriassa. Tässä siis Kirjanurkkauksen ehdokkaat vuoden parhaaksi kotimaiseksi kaunokirjaksi sekä tietokirjaksi. Arviot löytyvät linkkien takaa.

 

Blogistanian Finlandia 

3 pistettä: Tiitu Takalo: Memento mori (WSOY)

 


Blogistanian Tieto

3 pistettä: Caroline Criado Perez: Näkymättömät naiset: näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille (WSOY)

perjantai 12. helmikuuta 2021

Caroline Criado Perez: Näkymättömät naiset

Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana jo viime kesänä, mutta en silloin saanut postausta aikaiseksi. Kirja kuitenkin herätti paljon ajatuksia ja tunteita ja paasasin siitä jo lukemisen aikana monille tutuilleni ja vähän tuntemattomillekin. :) 

Se, että miestä on kautta historian pidetty ihmisen oletusarvona, näkyy maailmassa ja yhteiskunnassa niin monella eri osa-alueella, että sitä ei oikein edes käsitä. Ei, ennen kuin joku niin sanotusti nostaa kissan pöydälle, kuten brittiläinen toimittaja Caroline Criado Perez.

Ehkä miesoletusta ei usein tiedosta tai huomaa osittain siksi, koska se on ilmeisesti iskostettu meihin pienestä pitäen. Siis todella pienestä.

Tämän kirjan inspiroimana selvitin muun muassa seuraavaa: Taaperon, silloisen vauvan, kirjakokoelmasta löytyy peräti yhdeksän kirjaa, joissa esiintyy leijona. Ja kahdeksan kertaa yhdeksästä kyseessä on urosleijona. Yhdessä kirjassa esiintyy sekä uros- että naarasleijona samalla sivulla.

Jo lapsikin tietää, että leijona on leijona vain, jos sillä on harja.
 

Onpas hassu, triviaali löydös, joku voisi ajatella. Sitä paitsi oletusleijona on uros yksinkertaisesti siksi, että uroksella on harja, joka helpottaa sen tunnistamista. Lapsen aliarvioimista tuollainen selitys, sanon minä. Leijonista puhumattakaan! Aivan kuin harjaton naaras olisi jotenkin vähemmän leijonamainen ja siksi toissijainen. Mutta ainakin tämän pienen kuvakirjaotannan perusteella oletus miehestä (tai uroksesta!) ensisijaisena representaationa elää vahvana.

Perezin teos todistaa, että vastaava "oletusurosleijonuus" on juurtunut syvälle myös ihmisten pariin. Ja nyt ei siis puhuta enää eläimistä eikä edes taaperoista vaan mukamas sivistyneistä ja järkevistä aikuisista ihmisistä, vaikka Pérezin teoksen esimerkkien perusteella sitä on välillä vaikea uskoa!

Miehet ovat yliedustettuina tutkimuksissa ja tilastoissa, joiden perusteella on suunniteltu esimerkiksi liikennettä, autoja, älypuhelimia ja lääkkeitä. Sen vuoksi moni asia maailmassa on rakennettu ja kehitetty sukupuolittuneen, puolueellisen tiedon pohjalta. Tämä sekä hankaloittaa tarpeettoman paljon naisten arkea (esim. naisten vs. miesten vessajonot ravintoloissa) että aiheuttaa myös aidosti hengenvaarallisia tilanteita (lääkkeiden kehittäminen sopiviksi ensisijaisesti miehen elimistölle).

Vaikka teos on paikoin karua, suorastaan järkyttävää ja silmiä avaavaa luettavaa, olen sikäli optimisti, että uskon maailman olevan menossa koko ajan parempaan suuntaan näiden asioiden suhteen. Nykyään puhutaan yhä useammissa yhteyksissä sukupuolitietoisuudesta ja sukupuolivaikutusten arvioinnista. Tärkeintä olisi kuitenkin se, että asioiden muuttuminen ei jäisi vain sanahelinän tasolle vaan jokainen voisi omassa elämässään pyrkiä tietoisesti ottamaan naisten näkökulman huomioon ja kyseenalaistamaan ääneen sen, jos jossain universaali oletus onkin mies. Kuten vaikkapa nyt lastenkirjojen leijonakuvissa. Triviaalia, ehkä, mutta jotenkin niin kuvaavaa.

Perezin teoksessa on runsaasti tilastoja ja lukuja, mikä on toisaalta ymmärrettävää - onhan kyseessä tietokirja tilastotiedoista. Mutta äänikirjassa numerorimpsuja ja tilastoja oli hieman puuduttavaa kuunnella ja vaikea hahmottaa. Suosittelen siis lukemaan kirjan paperiversiona.

Caroline Criado Perez: Näkymättömät naiset: näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille. WSOY. 2020. 411 sivua.

Englanninkielinen alkuteos: Invisible Women: Exposing Data Bias in a World Designed for Men

Suomentaja: Arto Schroderus

äänikirja, 11 t 22 min, lukija: Satu Paavola

WSOY: Näkymättömät naiset

Kirjavinkit: Näkymättömät naiset 

CarolineCriadoPerez.com

Tiitu Takalo: Memento mori

4. joulukuuta 2015 sarjakuvataiteilija ja kaksinkertainen Sarjakuva-Finlandia-voittaja Tiitu Takalo menee leffaillan jälkeen nukkumaan, mutta herää yöllä äkilliseen päänsärkyyn. Kun särkylääkkeistä ei ole apua ja olo vain pahenee, Takalo viedään lopulta ambulanssilla ensiapuun, jossa hänellä todetaan aivoverenvuoto. Tästä alkaa Takalon omaelämäkerrallinen sarjakuvamuotoinen sairaus- tai oikeastaan toipumiskertomus.

Sairaalapäivät, lääkärien ja hoitajien puheet ja jopa huonetoverin liikkeet on kuvattu hämmästyttävällä tarkkuudella. Takalo piirtää avoimesti näkyviin omat mietteensä ja tunteensa, avuttomuutensa ja epätoivonsa, kehonsa arvet ja tuskan ilmeet. 

Aika käy pitkäksi, kun joutuu makaamaan voimattomana sängyssä, mutta lukeminenkaan ei onnistu. Voimattomuus on konkreettista ja olo on välillä kuin sätkynukella, joka ei pysty itse vaikuttamaan mihinkään. Huoneen televisiokin saattaa jäädä päälle, kun sitä ei voi itse sammuttaa.

"Hei... kuuleeko kukaan?" Memento mori, s. 77
 

Piirrostyyli vaihtelee hyvin pelkistetystä maalaukselliseen, ja värimaailma on kauttaaltaan tumma, punertava ja ruskea. Kirkkaanpunaiset verisuonet halkovat mustia pintoja dramaattisesti.

Memento mori, s. 52
 

Takalo kotiutuu sairaalasta, mutta kuntoutumisprosessi on pitkä ja hankala. Aivoverenvuodolle tyypillisesti väsymys ja keskittymisvaikeudet jatkuvat kuukausia, jopa yli vuoden. Vaikeinta on huomata, ettei työkyky heti palaudu ja piirtäminen onnistu entiseen tapaan. Ajatukset täpärästi väistetystä kuolemastakin pyörivät yhä päässä. Takalo kuvailee myös sitä, kuinka turhauttavan vaikeaa oikean diagnoosin ja sopivan hoidon saaminen voi olla, kun potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisten käsitykset oireista ja niiden syistä eivät kohtaa.

Teoksen aihe on synkkä, mutta mukaan mahtuu myös lämpöä ja yllättävää huumoria. Lääkeaineiden nimet kuulostavat dinosauruksilta (nimodipiini, deksametason, pantopratsoli!). Yhteisistä hetkistä puolison kanssa välittyy hellyys ja rakkaus. Takalo kuljettaa tarinaa eteenpäin sujuvasti ja ahmin koko 200-sivuisen kirjan yhdeltä istumalta.

Takalon sarjakuva on yksi parhaista viime vuonna lukemistani kirjoista ja olen suositellut sitä innokkaasti vähän kaikille. :) Varsinkin terveydenhuollon ammattilaisten kannattaa lukea tämä.

Veikkaan, että Memento mori on vahvoilla, kun Sarjakuva-Finlandia jälleen jaetaan ensi kuussa.

Tiitu Takalo: Memento mori. WSOY. 2020. 228 sivua.

WSOY: Memento mori

WSOY: Tiitu Takalo

Sarjakuvablogit: Ruudun takaa 

Kirjavinkit: Memento mori