Kirjanurkkaus

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun luonani ei käy koskaan kukaan. Vielä enemmän pahoitin mieleni, kun Kolehmainen koputti oveen ja sanoi tulevansa kylään. Kyllä pidetään etäisyydet. Alle metrin päähän ei tule kuin seitsemän ihmistä ja Tepon Jaakko, jos sen jossain tapaisin. Tankilla tai kahvipakettia ostamassa. Kyllä osaa Tuomas Kyrö kirjoittaa. Kyllä ei ole lukijalla valittamista. Näiden tarinoiden parissa viihtyy varmasti hetken jos toisenkin. Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike ei varmastikaan tuota pettymystä niille tuhansille ihmisille, jotka ovat jo tutustuneet Mielensäpahoittajaan kirjana tai äänikirjana. Jälkimmäinen on pojottanut Suomen myydyimpien kirjojen listalla kuukausikaupalla. Viime kuukausina Mielensäpahoittaja on ollut toiseksi myydyin kirja ja sen edelle on kivunnut vain tämä uusin "jatko-osa". Kyllä kutkuttelee hämmentävän monen suomalaisen nauruhermoa tällainen leppoisa, vanhan miehen jurnuttaminen ja purnaaminen. Siinä missä ensimmäisessä ...

Mutta koska kaiken saa nyt kaupasta, talkoot on unohdettu. Siksi ihmiset ei tutustu naapureihinsa, vaan pelkäävät ja epäilevät ja panettelevat. Kyllä minä sanon, että se on väärin. Kyllä pitäisi tietää, mikä on talkoo, mikä on talikko ja mikä on talkkuna. Talkoissa autetaan niitäkin keistä ei tykätä, koska seuraavana päivänä se toinen voi auttaa minua. Mielensäpahoittaja on ihana välipalakirja, täynnä jäyhää Suomi-huumoria ja maalaisjärjestä kumpuavaa syvää viisautta. Alun perin viisiminuuttisista lyhytkuunnelmista koostuva kirja sisältää pieniä arjen epäoikeudenmukaisuuksia, nykyajan menon päivittelyä 80-vuotiaan suomalaisukon monologina. Mielensä kaikesta pahoittava kertoja on vanha jäärä, perusnegatiivinen urputtajaukko, jossa on kuitenkin jotain sympaattista. Hänen suosikki-inhokkejaan ovat mm. joulukalkkuna, ystävänpäivä, kaupan light-tuotteet sekä metro, mutta tarkkanäköinen kritiikki onnistuu vain ilahduttamaan lukijan mieltä. Mielipaha ei siis savolaisittain siirry loputtoma...