Gustave Flaubert: Bibliomania

Intohimo oli kaapannut hänet kokonaan valtoihinsa. Hän tuskin söi, ei nukkunut enää, vaan uneksi vain päivät pitkät, yötkin läpeensä kirjoista. Kirjat olivat hänen ainoa ajatuksensa. Hän haaveili kaikesta siitä jumalallisesta, ylevästä ja kauniista, mitä ruhtinaallisen kirjaston uumeniin voisi kätkeytyä.

Muutimme tässä jokin aika sitten uuteen kotiin uudessa kaupungissa, ja pakkomielteisestä kirjojen hamstraamisesta kertovan tarinan lukeminen sopi muuton kanssa yhteen paremmin kuin hyvin. :) Koska muutto tapahtui sukulaisten ja tuttavien ystävällisellä avustuksella, pohdimme pitkään ja hartaasti, kuinka tekisimme järjettömien kirjapinojemme roudaamisesta uuteen asuntoon mahdollisimman helppoa ja vaivatonta. Muuttajakaartin toiveena oli pieniä, mahdollisimman kevyitä laatikoita. Mutta kun pakattavia kirjoja on lähemmäs 20 hyllymetriä (!), niin niitä pieniä laatikoita tuli sitten melkoinen pino: yli 30 boksia, joissa oli alun perin A4-paperia (olivat kyllä kestäviä!). Mutta kirjat saatiin onnellisesti muutettua eikä kukaan nurissut niiden määrästä tai painosta, vaikka laatikkovuori herättikin hilpeyttä. Että tätä(kin) se bibliomania teettää... :)

Ranskalainen Gustave Flaubert tunnetaan varmasti parhaiten klassikkoromaanista Rouva Bovary, enkä minäkään ollut edes kuullut Bibliomaniasta ennen tätä. Kyseessä ei olekaan mikään suuri merkkiteos tai edes kokonainen romaani, vaan Bibliomania on Flaubert'n 15-vuotiaana kirjoittama kertomus, jonka taustalla on kirjailijan lehdestä lukema tarina hullun munkin pakkomielteisestä rakkaudesta kirjoihin.

Flaubert'n kertomuksessa bibliomaniasta kärsii espanjalainen kirjakauppias Giacomo. Kilpaileva kirjafiili Baptisto tuntuu nappaavan Giacomon nenän edestä kaiken harvinaisen, vanhan ja arvokkaan. Kun eräs arvokas käsikirjoitus jälleen päätyy huutokaupassa Baptiston käsiin, Giacomo menettää malttinsa. Outo rikosaalto pyyhkäisee yli Barcelonan, ja lopulta Baptiston kirjakaupassa syttyy mystinen tulipalo. Kun Giacomon hallusta löytyy palosta pelastettu käsikirjoitus, epäilykset kohdistuvat luonnollisesti häneen.

Bibliomania on hauska ja mestarillisen sujuvasti kirjoitettu jännitystarina pakkomielteisestä kirjojen hamstraamisesta, johon uskon, että moni kirjabloggaaja ja himolukija voisi hyvin samastua. :P

Flaubert'n kertomuksen lisäksi teos sisältää kulttuurihistorioitsija Hannu Salmen esseen Flaubert'n tarinan tosipohjaisesta taustasta sekä suomentaja Antti Nylénin esseen bibliofiliasta. Jotkut kohdat alkoivat kuulostaa jo pelottavan tutuilta:

Vähitellen nuoren bibliofiilin mielenkiinto kohdistuu yhä oudompiin niteisiin, joiden näkeminen antikvariaatin hyllyssä todella saa hänen sydämensä hypähtämään. Samalla hän alkaa ihannoida kirjojen määrää. Hän haalii kirjoja nurkkiinsa juovuksissa siitä, että hänellä on niihin varaa. Kirjan mystiikkaanhan kuuluu, että ne ovat arvokkaita, vaikka ne olisivat halpoja.

Mielenkiintoista luettavaa on erityisesti Nylénin kommentti ajankohtaiseen keskusteluun kirjojen sähköistymisestä. Nylén pohtii erityisesti sitä, miten bibliofiilit ja kirjoja ahmivat lukutoukat suhtautuvat e-kirjoihin ja muuhun sähköisessä muodossa olevaan sisältöön. Tästähän on ollut puhetta kirjablogeissa aiemminkin (esim. Ahmun ja äskettäin myös Sallan blogissa).

Voisi kuvitella, että todellisten bibliofiilien ja keräilijöiden mielestä kirjan kuuluu olla konkreettinen, kosketettava, paperista tehty keräilyesine. Toisaalta luulisi, että himolukija arvostaisi sitä, että lukulaitteiden myötä hän voi halutessaan kuljettaa mukanaan satoja, ellei tuhansia teoksia, ja lukea niitä milloin vain. Kirjallisuus ei ole koskaan ollut näin helposti suurten massojen saatavilla (ainakaan länsimaissa), eikä lukeminen ole koskaan ollut näin vaivatonta. Ja sitten on tietenkin meitä, jotka jostain syystä haluavat hamstrata metrikaupalla kirjoja hyllyihinsä, mutta nauttivat myös siitä ajatuksesta, että junamatkalla taskusta voi periaatteessa löytyä kymmeniä klassikoita luettavaksi. :) Aineettomat ja aineelliset kirjat voivat elää myös sulassa sovussa; uskon ja toivon, että niin on jatkossakin.

Uutta muuttoa ei (onneksi!) ole tiedossa lähitulevaisuudessa; saa nähdä, montako hyllymetriä kirjoja joudumme sitten pakkaamaan, vai helpottaako kirjojen sähköistyminen muuttopuuhia. ;)

Gustave Flaubert: Bibliomania. Faros-kustannus. 2012. 119 sivua.
Ranskankielinen alkuteos: Bibliomanie
Suomentaja: Antti Nylén 

Faros-kustannus: Bibliomania
Kiiltomato: "Hulluna kirjoihin"
Wikipedia: Gustave Flaubert

Jeanette Winterson: The Daylight Gate

She did not believe in witchcraft, but she had experience of her own that there was such a thing as magick. Magick is a method, John Dee had said, no more, no less than a means of bringing supernatural forces under human control.
She felt she was in danger. She would have to use what methods she could to save herself. It would not be the first time.

Jeanette Winterson + a gothic novella about witches in 17th century England = a combination I just couldn't resist.  :)

The Daylight Gate takes place during the reign of James I, a king obsessed with ridding his kingdom of two evils: Catholics and witches. The novella is based on the so-called Pendle witch trials.

Alice Nutter is a wealthy, independent and influential noblewoman who owns Malkin Tower on Pendle Hill, where witches are said to gather. On Good Friday, the local authorities interrupt a gathering of thirteen people. Twelve of them are poor peasants, led by Old Demdike, a woman who is said to have sold her soul to the devil. But Alice Nutter is also present and accusations are made against her. But what is her connection to Old Demdike and the others, and why does she choose to defend them against the magistrate?

This is a tale that doesn't question the existence of magic: the supernatural and paranormal are present throughout the story. People transform into animals, teeth rain from the sky, a severed head speaks... But it is not the supernatural elements of the book that the most gruesome and terrifying; it is the ordinary, everyday life of the poor, accused and doomed individuals in the story. Winterson describes extreme poverty, starvation, abuse and injustice in a cool, matter-of-fact tone. She takes time to illustrate the horrid, inhumane conditions in the jails that women and children accused of witchcraft were locked in: their grotesque and vile illnesses, lesions, blood, desperation, torture and madness. There is little joy, no humour and absolutely no happy ends in this world...

The Daylight Gate also makes an interesting feminist comment on the persecution of women in the name of witchcraft. It seems that, at the time, any woman could be accused. It didn't matter if you were a poor, old woman living in seclusion or a rich and influential widow: if you did anything suspicious or criticised the wrong people or if you were in any way linked to something or someone suspicious, you had little chance of defending yourself. Once you had been accused of any association with witchcraft, your reputation was forever spoiled.

Although I enjoyed reading the book, it didn't fulfill all my expectations. It wasn't amazing, it was just... ok. Perhaps I got an overdose of all the gristly, gothic descriptions; or perhaps the short sentences and staccato rhythm of the story just got tiring. Interesting idea, but not one of my favourites by Winterson.

Jeanette Winterson: The Daylight Gate. Hammer. 2012. 194 pages.

JeanetteWinterson.com
The Guardian: The Daylight Gate
Wikipedia: Jeanette Winterson

Michael Frayn: Skios

Good God, thought Oliver, as he saw her smile. She thinks I'm him!
And all at once he knew it was so. He was Dr Norman Wilfred. He saw his life as Dr Norman Wilfred stretching in front of him like a golden pathway into the rising sun. He had no choice but to walk along that pathway, towards the warmth, towards the light.
So he did, pulling his suitcase behind him.

Have you ever considered picking up a random suitcase off of the baggage carousel at an airport? Or thought of impersonating one of the people whose exotic and mysterious names are held up on the signs in the arrivals lounge? This novel just might inspire you to do so... :)

Oliver Fox, an impulsive young man who is always on the lookout for adventure, trouble or both, arrives on the Greek island of Skios, planning to stay at a villa with a girl he has met only once before ("for five minutes"). On the same flight arrives Dr Norman Wilfred, a distinguished scientist who has come to Skios to give a lecture on his field of expertise, scientometrics.

When Oliver accidentally picks up Dr Norman Wilfred's suitcase from the baggage carousel and sees the beautiful Nikki Hook in the arrivals lounge, holding up a sign that says "Dr Norman Wilfred", he suddenly decides that it might be interesting to see how long he can impersonate this mysterious doctor. So Oliver goes to stay at a fancy hotel, where he must prepare to give a lecture on a topic that is a complete mystery to him. And Dr Norman Wilfred (with Oliver's suitcase, of course) ends up in a villa in the middle of nowhere with Oliver's would-be girlfriend.

Skios and a scene from another Greek island about two years ago

I didn't know anything about this book beforehand, except that it was long-listed for the Booker Prize last year, so I had no idea what to expect. The first few pages of the novel were surprisingly boring to read and I was just about to give up on the entire book, but I decided to read at least to page 30 before doing so. :) And I'm pretty happy I did!

Skios is a comic novel, a traditional farce of mistaken identities, identical suitcases getting lost and mixed up, Greek taxi drivers constantly driving people to the wrong places, funny misunderstandings, crazy coincidences, chance encounters and so on. It has all the elements of a comedy where the rational life of (fairly) rational characters slowly but surely spins out of control and where the individual storylines eventually come together in the inevitable messy, hilarious culmination.

I'm reading P. G. Wodehouse's Hot Water at the moment, and it somehow reminds me of this novel. Wodehouse's style of writing is more complex, but the mistaken identities and other misunderstandings that eventually form a crazy, comical mess are similar.

I haven't read a book this entertaining and this funny in a long, long time! Yes, the characters are a bit one-sided. Yes, the humour is based largely on misunderstandings due to typical language problems and the characters' own delusions and assumptions about themselves and others. And yes, as the story unfolds, it becomes more and more incredible, implausible and ridiculous. But that's the beauty of a farce. :)

Michael Frayn: Skios. Faber & Faber. 2012. 278 pages.

Faber & Faber: Skios
The Guardian: Skios - review
Wikipedia: Skios
Wikipedia: Michael Frayn