Menin olohuoneeseen. Kun siristi silmiään oli siistiä. Likinäköisen puhtautta. Tyydyin yleiskuvaan, en tarkastanut huonekalujen pintoja. Sohvassa ei ollut enää minusta syntynyttä kuoppaa vasemmalla puolella hyllystön vieressä. Laura oli taputellut sen pois, silittänyt kangasta kämmenellään. Siinä seistessäni havaitsin pölyä yhdellä lampulla. Kyse ei ollut pahasta tahdosta, tunsin sen. Vain osaamattomuudesta. Christian Osterin pikku romaani Siivooja osui sattumalta silmiini paikalliskirjaston hyllyssä, jossa esiteltiin ranskalaisia nykykirjailijoita. Omalaatuisen romaanin päähenkilö on keski-ikäinen Jacques, jonka vaimo Constance on juuri jättänyt hänet. Kun Jacquesin kotinurkkiin alkaa pesiytyä pölykoiria, hän päättää palkata siivoojan ja löytää rahapulassa siivouspalveluja myyvän Lauran. Laura ei ole erityisen vakuuttava siivooja. Hän ei esimerkiksi käytä imuria eikä uskalla nostella esineitä paikoiltaan siivouksen aikana. Jacques panee nämä asiat hiljaa merkille, mutta ei jaksa...