Jokainen ihminen pitäisi laittaa säännöllisesti keräämään kaikki viikossa tuottamansa roska isoon kasaan olohuoneen lattialle. Sitä ei saisi viedä pois. Sen pitäisi olla siinä koko viikon, ja kas, kerrankin se ei olisi Jonkun Toisen Ongelma.Johanna Sinisalon romaaneissa on usein jotakin helppoa ja viihdyttävää sekoitettuna johonkin moderniin ja monitasoiseen. Linnunaivot ei ole poikkeus.
Aihevalinta on yllättävä: kaksi suomalaista, Jyrki ja Heidi, matkaavat Tasmanian etelärannikolle Australiaan patikoimaan vaativalle reitille. Romaanin kerronnan näkökulma vaihtelee päähenkilöiden välillä. Juoni keskittyy yksityiskohtaisen kuvaukseen South Coast Trackin vaelluksesta, joka on samalla ekologisesti valveutunutta mukautumista luontoon sekä pyrkimystä olemaan mahdollisimman huomaamaton sen keskellä.
Kesyttömässä luonnossa kuitenkin vaanii jokin paha, arvaamaton. Jokin, joka haluaa ajaa ihmiset pois. Metsän pahuus on tuttu aihe, mutta Sinisalon romaani ei missään vaiheessa tavoita aivan sitä äärimmäistä nimetöntä, stephenkingmäistä tuntemattoman olion kauhua, vaan ennemminkin pyrkii löytämään yhteyksiä hieman toisenlaiseen kauhuromaaniin, Joseph Conradin Pimeyden sydämeen.
Romaani ei tavoita samaa mielikuvituksellista syvyyttä kuin Sinisalon Finlandia-palkittu Ennen päivänlaskua ei voi. Tämä johtuu mielestäni henkilöhahmoista. Niin realistisia kuin Jyrki ja Heidi ovatkin, minusta he ovat melko yksiulotteisia. Heidissä on toki enemmän luonnetta kuin arvaisi ja Jyrkikin yllättää kirjan loppuhetkillä, mutta siihen henkilöiden kehitys sitten jääkin. Romaanin kolmas tärkeä, mutta valitettavasti kaikkein yksipuolisin henkilöhahmo on Heidin rötöstelyä ja pahoinpitelyä harrastava, saamaton veli, jonka edesottamukset Suomessa rinnastetaan pariskunnan matkailuun toisella puolen maailmaa.
Romaania lukiessa minulla oli myös ajoittain tunne, että olen lukemassa jotain Hesarin Kuukausiliitteen matka-artikkelia. Aivan kuin toimittaja olisi itse käynyt kävelemässä South Coast Trackin, eli "Soukkarin", kuten reittiä leikillisti romaanissa kutsutaan. Romaani varmasti viihdyttää ja ehkä myös inspiroi matkakuvauksista pitävää extreme-trekkaajaa. Jos kirjan kansiin liitetty Tasmanian etelärannikon kartta ei riitä, löytyy netistä lisää kuvia ja tietoa kyseisestä reitistä.
Johanna Sinisalo: Linnunaivot. Teos. 2008. 332 sivua.
HS kirjat: "Luonto ja ihminen extreme-solmussa"
Teos: Linnunaivot
Kirjavinkit.fi: Linnunaivot
Wikipedia: Johanna Sinisalo
Osta Linnunaivot Adlibrikseltä
Katso myös nämä:
Kommentit
Lähetä kommentti