Siirry pääsisältöön

Junichiro Tanizaki: Avain

Viime aikoina olen ollut poissa kotoa joka päivä. Mieheni on yleensä täällä, kun lähden. Hän on sulkeutuneena työhuoneeseensa, kyyristyneenä pöytänsä ääreen, kirja avoinna edessään, aivan kuin syventyneenä lukemaan. En kuitenkaan usko, että hän lukee. Kuvittelen, että hänellä on aivan liian paljon pohtimista siinä, mitä mahdan toimittaa niinä tunteina, jotka olen poissa kotoa. Ei tietenkään ole epäilystä siitä, että hän minun lähdettyäni tulee alas olohuoneeseen, ottaa lipastosta päiväkirjani ja lukee sitä.

Junichiro Tanizakin lyhyt romaani, Avain, sai 1950-luvulla ilmestyessään kulmakarvat (tai niskakarvat) nousemaan pystyyn kirjailijan kotimaassa aina parlamenttia myöten. Tanizaki kirjoitti kirjan vanhoilla päivillään ja oli jo aiemmilla teoksillaan aiheuttanut kohua ja saavuttanut julkisuutta suorasukaisen realistisilla tabujen, seksuaalisuuden ja yksityisen perhe-elämän kuvauksillaan. Kohutuista aiheistaan huolimatta (tai ehkä juuri niiden ansiosta) Tanizakia pidettiin yhtenä Japanin tärkeimmistä nykykirjailijoista.

Avain koostuu keski-iän ohittaneen avioparin vuorottelevista päiväkirjamerkinnöistä. Kumpikaan ei myönnä toiselle kirjoittavansa päiväkirjaa; eikä kumpikaan myönnä tietävänsä, että toinen sellaista kirjoittaa. Kumpikaan ei myöskään tunnusta lukevansa toisen päiväkirjaa ja, ennen kaikkea, kumpikaan ei paljasta kirjoittavansa ainakin osittain myös toisen luettavaksi tarkoitettuja asioita. Vaikenemisen, salailun ja manipulaation vyyhti on valmis.

On niin monia aiheita, joita ei uskalla sanoa ääneen. Niistä kirjoittaminen tuntuu olevan helpompaa. Päiväkirjat paljastavat vanhenevan ja potenssiongelmaisen aviomiehen epäilykset vaimonsa salasuhteesta toiseen mieheen. Vaimon päiväkirjat puolestaan yrittävät lietsoa miehen mustasukkaisuutta entisestään, jotta tämä katsoisi vaimoaan vielä kerran uusin silmin.

Päiväkirjoista tulee kirjoittajilleen avautumisväline, johon syvimpiä tunteita, epäilyksiä, kaunoja ja pettymyksiä voi purkaa.

Suomessa ei taida olla kovin montaa kääntäjää, jotka suomentaisivat kirjallisuutta suoraan japanin kielestä. Tämänkin teoksen Tuomas Anhava on suomentanut Howard Hibbettin englanninkielisestä käännöksestä.

Romaanin pohjalta tehtiin ensimmäinen elokuvasovitus jo vuonna 1959: Kagi - outo ahdistus (ohjaajana Kon Ichikawa). Vuonna 1983 Tinto Brass ohjasi romaanin pohjalta italialaisen elokuvasovituksen, La chiave.

Junichiro Tanizaki: Avain. Tammi. 1961. 140 sivua.
Japaninkielinen alkuteos: Kagi
Englanninkielisestä käännöksestä, The Key, suomentanut Tuomas Anhava

Wikipedia: Junichiro Tanizaki
Kirjasto.sci.fi: Junichiro Tanizaki [en]

Katso myös nämä:

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Hassan Blasim: Allah99

Minua taas riivaa kirjoittamisen pakkomielle: se nostaa päätään päivin ja öin. Saneleva, käskevä pakkomielle, josta en pysty pyristelemään eroon. Ja se vain paisuu entisestään aina kun hauraaseen tomumajaani iskee milloin mikäkin kuume, joka jälleen lähettää kirjoituskärpäsen lentoon.  Allah99 on Suomessa asuvan irakilaislähtöisen Hassan Blasimin ensimmäinen romaani palkittujen novellikokoelmien ( Vapaudenaukion mielipuoli ja Irakin Purkkajeesus ) jälkeen. Vaikka teos onkin luokiteltu romaaniksi, se on oikeastaan eräänlainen tarinakokoelma, joka viis veisaa perinteisen romaanin muodosta ja säännöistä. Suomentaja Sampsa Peltonen kuvailee teosta esipuheessaan näin: Teosta on tituleerattu romaaniksi, mutta oikeastaan sen genre on yhtä holtiton kuin sisältökin. Kirjassa on kehysjuoni, mutta sisäkkäiset kertomukset huitelevat reippaasti kehyksen ulkopuolella, kun maailmanpoliittiset olosuhteet kietoutuvat henkilöhahmojen yksityiselämään usein absurdilla tavalla. Pelkäsin etukät...

Tiiliskivifobia

Nyt kun blogeissa pohditaan kesä- ja lomalukemisia ja toisaalla mietitään tiiliskiven pohjimmaista merkitystä, niin minäkin ajattelin paljastaa kesäprojektini, joka on eräs tiiliskiveksikin kutsuttu teos. Teen tämän postauksen täysin itsekkäistä syistä; kuvittelen nimittäin, että jos olen uskotellut teille näin julkisesti täällä blogissani, että aion moiseen projektiin ryhtyä, niin en voi enää perääntyä siitä. Blogiyhteisön painostus rohkaiseva kannustus saa siis minut lukemaan tämän ja ehkä jopa erehdyn nauttimaan siitä! :) Kyseessä on siis Leo Tolstoin Anna Karenina . Tuo suuri maailmankirjallisuuden klassikko, yleissivistykseen kuuluva teos, jokaisen itseään kunnioittavan, sivistyneen lukutoukan hyllyssä jököttävä järkäle. Miksi, oi miksi, en käynyt katsomassa tätä Turun kaupunginteatterissa viime vuonna? Miksi en ylipäätään ole nähnyt tästä yhtäkään näytelmä-, tv- tai elokuvasovitusta, vaikka luulisi, että niitä on pilvin pimein? Miten ihmeessä kirja on tietämättömyydestäni ...