"Niinpä minä olenkin päättänyt, että kahdeksas syntymä on oleva juhla, seremonioista suurin, ilo, jota kestää seitsemän päivää ja seitsemän yötä. Sinusta tulee äiti, oikea äiti, sinä olet valtiatar, sillä sinä olet synnyttänyt pojan. Lapsi jonka saatat maailmaan on oleva miespuolinen, on oleva mies, ja hänen nimekseen tulee Ahmed, vaikka hän olisikin tyttö!"Kirjaston poistomyynnistä mukaan lähtenyt Tahar Ben Jellounin varhaisin suomennettu romaani, Seitsemäs portti (1987), on varsinainen löytö. Romaani on mukaansatempaava ja aiheensa puolesta ainakin erikoinen. Kirja kertoo sukupuoli-identiteetin etsimisestä muslimimaassa.
Tarinankertoja marokkolaisessa katukahvilassa kertoo seuraavaa: olipa kerran harras muslimi, marokkolainen perheenisä Ahmed, joka tunsi olevansa kirottu. Hänen vaimonsa oli synnyttänyt peräti seitsemän tyttöä peräjälkeen, ja miehen veljet uhkasivat viedä hänen perintöosansa miespuolisen jälkeläisen puuttuessa. Niinpä Ahmed päätti, että seuraavaksi syntyvä lapsi kasvatetaan pojaksi, vaikka hän syntyisikin tytöksi. Ja näin myös käy: syntyvä tyttövauva nimetään Ahmediksi ja hänet esitellään suvulle poikana. Isä ottaa "pojan" kasvatuksen vastuulleen ja poikaa Ahmedista toden totta koulitaankin - aina ympärileikkausta, vaatetusta ja poikakoulua myöten. Isä ja kätilö vievät salaisuuden lapsen todellisesta sukupuolesta mukanaan hautaan; äiti tulee hulluksi.
Isän kuoltua Ahmedista (joka on toki tietoinen asioiden todellisesta laidasta, mutta ymmärtää myös miehenä esiintymisen hyödyt naisia alistavassa yhteiskunnassa) tulee perheen pää. Hän vie roolinsa jopa niin pitkälle, että ottaa itselleen vaimon. Mutta vähitellen Ahmedin identiteetinetsintä ja pakkomielle omasta ruumiista muuttuu vain sekavammaksi ja mielipuolisemmaksi. Onko hän nainen, koska hänellä on naisen biologinen ruumis? Vai onko hän pikemminkin mies, koska hänet on kasvatettu miehen rooliin?
Kysymys biologinen/sosiaalinen sukupuoli -jaosta on ainakin tutkijoiden mielestä edelleen ajankohtainen, mutta harvoin siihen törmää näin konkreettisesti kaunokirjallisuudessa.
Ahmed pakenee kotoaan ja hänestä tulee viihdyttäjä, vähän samaan tapaan kuin Jeffrey Eugenideksen Middlesex-romaanin intersukupuolisesta Calista. Ahmed esiintyy miehille (ja naisille), jotka maksavat siitä, että he saavat nähdä Ahmedin muodonmuutoksen miehestä naiseksi näyttämöllä. Hänestä tulee ensin mies, jolla on rinnat, ja sitten nainen, Lalla Zahra, jolla on huonosti ajeltu parta. Freudilaiset painajaisunet hirviöisästä ja hullusta äidistä kummittelevat kuitenkin Lalla Zahran mielessä öisin.
Ja sitten tapahtuu jotain odottamatonta: Ahmedin/Lalla Zahran tarinaa kertova vanha mies katukahvilassa katoaa ja tarina jää harmittavasti kesken! Kertojan uskollisimmat kuulijat kokoontuvat yhteen ja keksivät vuorollaan kertomukselle sopivan lopun. Missä Ahmed/Lalla Zahra ilmestyy seuraavan kerran ja onko hän silloin miehen vain naisen muodossa?
Seitsemännessä portissa on useita maagisen realismin elementtejä, joista tulee mieleen Gabriel García Márquezin romaanit. Toisaalta se on myös kertomus tarinankerronnasta. Sekä romaanin lukija että tarinan kuulijat katukahvilassa tietävät, että kyseessä on fiktiivinen kertomus. Kuulijoiden luomat vaihtoehtoiset loppuratkaisut vain korostavat tarinankerronnan merkitystä.
Todella mielenkiintoinen ja mukaansatempaava kirja, jota suosittelen kaikille taidokkaan tarinankerronnan ystäville!
Tahar Ben Jelloun: Seitsemäs portti. Gummerus. 1987. 186 sivua.
Ranskankielinen alkuteos: L'enfant de sable
Suomentaja: Annikki Suni
Gummerus: Tahar Ben Jelloun
Wikipedia: Tahar Ben Jelloun
Kommentit
Lähetä kommentti