Siirry pääsisältöön

Hitomi Kanehara: Käärmeitä & lävistyksiä

Ajan myötä lohikäärme ja kirin loivat rupensa ja veivät muodonmuutoksensa loppuun asti, ja niin niistä tuli osa ruumistani. Nyt ne olivat oikeasti omaisuuttani - sana, jota käytin mielelläni ajatellessani niitä. Mutta oli myös mahdollista, että niiden arvo alenisi uutuudenviehätyksen kadottua.

Hitomi Kaneharan tapauksessa suuri yleisö taitaa olla enemmän kiinnostunut itse kirjailijasta kuin tämän teoksista. Japanilainen Kanehara lopetti koulunkäynnin eri lähteiden mukaan 11-15-vuotiaana ja asui jonkin aikaa kadulla ennen kuin alkoi kirjoittaa kokemuksistaan tarinoita, joita sitten lähetti sähköpostitse isälleen. Kirjallisuuden professori näki ilmeisesti tarinoissa jotain, koska hän toimitti tyttärensä tekstit julkaistavaan kuntoon. Tuloksena on bestseller, joka voitti arvostetun Akutagawa-palkinnon Japanissa ja joka on käännetty kymmenille kielille, nyt myös suomeksi.

Entä itse kirja sitten? Se on lyhyt romaanintapainen, jonka kansikuva saa sen näyttämään lähes lastenkirjalta, mitä se ei todellakaan ole. Kuvaukset teoksen päähenkilö Luin työstä rikkaiden bisnesmiesten "seuralaisena", sadomasokistisen seksin harrastaminen, itseinhon sävyttämä oman ruumiin rääkkääminen ja yksityiskohtaiset ohjeet kielilävistyksen suurentamisesta varmasti kauhistuttavat ja inhottavat monia lukijoita - nuoria tai aikuisempiakin.

Toisaalta kirjan ansiot eivät mielestäni ole sen shokeeraavuudessa tai alakulttuurin kuvauksessa vaan Luin inhimillisyydessä. Lui on kaikesta huolimatta vain haavoittuvainen teini-ikäinen tyttö - tätäkään puolta ei kirjassa yritetä kaunistella, vaan itkut ja surutkin kerrotaan rehellisesti ja avoimesti.

Hitomi Kanehara: Käärmeitä & lävistyksiä. Sammakko. 2009.
Japaninkielinen alkuteos: Hebi ni piasu
Englanninkielisestä käännöksestä, Snakes and Earrings, suomentanut Sami Heino

Sammakko: Hitomi Kanehara
HS Kirjat: "Barbista punkiksi"
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...
20 kommenttia
Lue lisää

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

Tiiliskivifobia

Nyt kun blogeissa pohditaan kesä- ja lomalukemisia ja toisaalla mietitään tiiliskiven pohjimmaista merkitystä, niin minäkin ajattelin paljastaa kesäprojektini, joka on eräs tiiliskiveksikin kutsuttu teos. Teen tämän postauksen täysin itsekkäistä syistä; kuvittelen nimittäin, että jos olen uskotellut teille näin julkisesti täällä blogissani, että aion moiseen projektiin ryhtyä, niin en voi enää perääntyä siitä. Blogiyhteisön painostus rohkaiseva kannustus saa siis minut lukemaan tämän ja ehkä jopa erehdyn nauttimaan siitä! :) Kyseessä on siis Leo Tolstoin Anna Karenina . Tuo suuri maailmankirjallisuuden klassikko, yleissivistykseen kuuluva teos, jokaisen itseään kunnioittavan, sivistyneen lukutoukan hyllyssä jököttävä järkäle. Miksi, oi miksi, en käynyt katsomassa tätä Turun kaupunginteatterissa viime vuonna? Miksi en ylipäätään ole nähnyt tästä yhtäkään näytelmä-, tv- tai elokuvasovitusta, vaikka luulisi, että niitä on pilvin pimein? Miten ihmeessä kirja on tietämättömyydestäni ...
31 kommenttia
Lue lisää