Ajan myötä lohikäärme ja kirin loivat rupensa ja veivät muodonmuutoksensa loppuun asti, ja niin niistä tuli osa ruumistani. Nyt ne olivat oikeasti omaisuuttani - sana, jota käytin mielelläni ajatellessani niitä. Mutta oli myös mahdollista, että niiden arvo alenisi uutuudenviehätyksen kadottua. Hitomi Kaneharan tapauksessa suuri yleisö taitaa olla enemmän kiinnostunut itse kirjailijasta kuin tämän teoksista. Japanilainen Kanehara lopetti koulunkäynnin eri lähteiden mukaan 11-15-vuotiaana ja asui jonkin aikaa kadulla ennen kuin alkoi kirjoittaa kokemuksistaan tarinoita, joita sitten lähetti sähköpostitse isälleen. Kirjallisuuden professori näki ilmeisesti tarinoissa jotain, koska hän toimitti tyttärensä tekstit julkaistavaan kuntoon. Tuloksena on bestseller, joka voitti arvostetun Akutagawa-palkinnon Japanissa ja joka on käännetty kymmenille kielille, nyt myös suomeksi.
Entä itse kirja sitten? Se on lyhyt romaanintapainen, jonka kansikuva saa sen näyttämään lähes lastenkirjalta, mitä se ei todellakaan ole. Kuvaukset teoksen päähenkilö Luin työstä rikkaiden bisnesmiesten "seuralaisena", sadomasokistisen seksin harrastaminen, itseinhon sävyttämä oman ruumiin rääkkääminen ja yksityiskohtaiset ohjeet kielilävistyksen suurentamisesta varmasti kauhistuttavat ja inhottavat monia lukijoita - nuoria tai aikuisempiakin.
Toisaalta kirjan ansiot eivät mielestäni ole sen shokeeraavuudessa tai alakulttuurin kuvauksessa vaan Luin inhimillisyydessä. Lui on kaikesta huolimatta vain haavoittuvainen teini-ikäinen tyttö - tätäkään puolta ei kirjassa yritetä kaunistella, vaan itkut ja surutkin kerrotaan rehellisesti ja avoimesti.
Hitomi Kanehara: Käärmeitä & lävistyksiä. Sammakko. 2009.
Japaninkielinen alkuteos: Hebi ni piasu
Englanninkielisestä käännöksestä, Snakes and Earrings, suomentanut Sami Heino
Sammakko: Hitomi Kanehara
HS Kirjat: "Barbista punkiksi"
Kommentit
Lähetä kommentti