Siirry pääsisältöön

Gita Mehta: Joen sutra

Naga Baba otti hänestä kiinni ja kantoi hänet pimeän halki joelle käheästi läähättäen ja talloen kasvien varsia jalkojensa alle. Naga Baba asetti hänet jokirannan märkään mutaan ja sitoi pitkät hiuksensa nutturaksi päälaelle. Äkkiä hän kaappasi lapsen syliinsä ja painoi hänet veteen. "Narmada määrää, että kaikki tyttölapset ovat hänen. Tänä yönä sinusta tulee Narmadan tytär."

Kuten suomentaja Virpi Hämeen-Anttila esipuheessaan kertoo, Joen sutra on hyvin "intialainen" kokonaisuus. Se kertoo intialaisesta mytologiasta, hindulaisuudesta, musiikista ja kulttuurista. Romaanin juoni ei ole lineaarinen, vaan se muodostuu intialaisten tarinasyklien tapaan kehystarinasta, jonka minäkertojalle, oravanpyörästä paenneelle hallituksen virkamiehelle, kerrotaan sarja yksittäisiä tarinoita.

Sanskritinkielinen sana sutra merkitsee lankaa ja myös opettavaista tarinaa. Joen sutran tarinoiden punainen lanka on pyhänä pidetty Narmadajoki, jonka varrella kulkevat munkit, askeetit, kiertävät laulajat ja kauniit, sariin pukeutuneet naiset. Rakkauden jokenakin tunnettu Narmada sekä yhdistää että erottaa. Sen varrella rakastutaan ja vietellään, murhataan ihmisiä ja luodaan musiikkia, eletään ankarassa askeesissa ja tehdään arkeologisia tutkimuksia. Tarinat soljuvat rauhallisesti eteenpäin samalla kun joki virtaa vääjäämättömästi ihmisten ohi kohti tuntematonta.

Romaanin kansikuva sopii muuten täydellisesti sen eksoottisen kauniiseen ja seesteisen runolliseen tunnelmaan.

Gita Mehta: Joen sutra. Basam Books. 2005.
Englanninkielinen alkuteos: A River Sutra
Suomentaja: Virpi Hämeen-Anttila

Basam Books: Joen sutra
Kiiltomato: "Joen laulun pauloissa"
Like: Gita Mehta
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...
20 kommenttia
Lue lisää

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...
6 kommenttia
Lue lisää