Siirry pääsisältöön

Colm Tóibín: The Blackwater Lightship

When Declan went to bed, the three women sat in the kitchen eating sandwiches. There was an uneasy peace between them; they chose topics with care and then moved cautiously, alert to the friction which even a stray word could cause.

I've read many good things about this novel, including the fact that it was shortlisted for the Booker Prize in 1999. For some reason I was also fascinated by the name The Blackwater Lightship, it just sounded so strange and poetic. I didn't actually realize what the name referred to until about halfway through the novel: Blackwater is a town in Ireland and, in the novel, it has a lightship - a vessel with a light to guide ships, similar to a lighthouse. And, of course, an important symbol in the novel.

The novel is set in Ireland in the early 1990s. Helen O'Doherty bids farewell to her husband and two children as they go on a trip to visit relatives. She is planning to follow them a few days later, but her plans change abruptly when a stranger comes to her house with the news that her brother, Declan, is in hospital, dying of AIDS, and it is her task to tell her mother and grandmother the news. The problem is that Helen has not been in good terms with her mother for years: she did not invite her mother to her wedding and her two sons have never met their grandmother or great-grandmother.

Declan's illness forces the three generations of women to come together in their grandmother's decaying old house on the seaside in Cush. As they take care of him, their complex, unresolved disagreements also come to the surface.

The overall story is incredibly lyrical and emotional. The characters are not predictable or shallow, but fascinatingly complex and realistic. Helen's mother, Lily, is a successful business woman who feels guilty about not being a good-enough mother, while Helen fears that she is repeating her mother's mistakes with her own children. Declan's illness and his gay friends bring another perspective to the otherwise somewhat introvert family. Colm Tóibín has written a beautiful, sad book.

Colm Tóibín: The Blackwater Lightship. Picador. 1999.

ColmTóibín.com
Ask about Ireland: The Blackwater Lightship
Wikipedia: The Blackwater Lightship
Wikipedia: Colm Tóibín

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...