Siirry pääsisältöön

Lukutoukkien ryntäys

Joensuun kirjastossa on tänään Joen Yö -tapahtuman kunniaksi poistokirjojen myynti klo 16-19. Tämänkertainen systeemi poikkesi hieman aiemmista poistokirjamyynneistä: kirjaston henkilökunta nimittäin jakoi aluksi kaikille muovipussin tai pari, jotka sai sitten pakata niin täyteen kirjoja kuin vain mahtui. Muovipussillinen luettavaa maksoi yhteensä 3 euroa. Jos joku välttämättä halusi ostaa yksittäisiä kirjoja, ne olivat euron kappale.

Olin tietysti jo ennen tapahtuman alkua paikan päällä kärkkymässä kirjalöytöjä. Kirjaston aulaan olikin muodostunut jo hyvissä ajoin ennen neljää odottavan oloinen sekalainen seurakunta, joka sitten rynni piskuiseen Muikku-saliin ovien avautuessa. Tungos oli huimaava ja kirjalaatikoiden välissä pääsi tuskin liikkumaan. Lukutoukkien, humanistiopiskelijoiden, sitä-tiettyä-talvisotakirjaa etsivien vanhempien miesten ja pitihän-se-tulla-kun-halpaa-on-saatavilla -mummojen muodostama ihmismassa rynni, tyrkki ja käytti sumeilematta kyynärpäätaktiikkaa päästäkseen kirjalaarilta toiselle. Tiukin kilpailu nähtiin lasten kuvakirjojen äärellä, missä kaikki myynnissä oleva kirjat hävisivätkin perheenäitien ja -isien kasseihin liioittelematta vain muutamassa kymmenessä minuutissa.

Itse pyörin (= tungeksin, kurottelin, pyytelin anteeksi) kaunokirjallisuutta sisältävien laatikoiden ympärillä. Muovikassiin mahtuu muuten yllättävän paljon romaaneja jos sen pakkaa huolellisesti. :P Mukaan lähtivät seuraavat 16 löytöä:

Simone de Beauvoir: Mandariinit 2 (ykkösosa vietiin kirjaimellisesti silmieni edestä)
Marguerite Duras: Hiroshima, rakastettuni
Torgrim Eggen: Pärstäkerroin
Per Olov Enquist: Henkilääkäri
William Faulkner: Absalom, Absalom!
Gabriel García Márquez: Uutinen ihmisryöstöstä
William Golding: Darkness Visible
William Golding: Paperimiehet
William Golding: The Pyramid
Nadine Gordimer: Palvelija ja herra
Ernest Hemingway: Nick Adamsin tarina
Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta
David Leavitt: Kiintymyksiä
Doris Lessing: Eloonjääneen muistelmat
Andreï Makine: Venäläisiä unelmia
Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus

Eli lisää täytettä kirjahyllyyn ja jatkoa luettavien listalle! Kirjastossa saisi olla poistokirjamyyntejä useamminkin, mutta mieluiten hieman väljemmässä tilassa, jos saa pyytää...

Kommentit

  1. Wau! Näen jo tilanteen elävästi. Olisinpa ollut läsnä. Oi,oi. Kirjatoukan unelma. Sinä teit selvästi hyviä löytöjä. Ishiguro oli listasta minulle tutuin. Pitkän päivän ilta on hieno kirja. Sopii mielestäni hyvin syksyyn...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Hassan Blasim: Allah99

Minua taas riivaa kirjoittamisen pakkomielle: se nostaa päätään päivin ja öin. Saneleva, käskevä pakkomielle, josta en pysty pyristelemään eroon. Ja se vain paisuu entisestään aina kun hauraaseen tomumajaani iskee milloin mikäkin kuume, joka jälleen lähettää kirjoituskärpäsen lentoon.  Allah99 on Suomessa asuvan irakilaislähtöisen Hassan Blasimin ensimmäinen romaani palkittujen novellikokoelmien ( Vapaudenaukion mielipuoli ja Irakin Purkkajeesus ) jälkeen. Vaikka teos onkin luokiteltu romaaniksi, se on oikeastaan eräänlainen tarinakokoelma, joka viis veisaa perinteisen romaanin muodosta ja säännöistä. Suomentaja Sampsa Peltonen kuvailee teosta esipuheessaan näin: Teosta on tituleerattu romaaniksi, mutta oikeastaan sen genre on yhtä holtiton kuin sisältökin. Kirjassa on kehysjuoni, mutta sisäkkäiset kertomukset huitelevat reippaasti kehyksen ulkopuolella, kun maailmanpoliittiset olosuhteet kietoutuvat henkilöhahmojen yksityiselämään usein absurdilla tavalla. Pelkäsin etukät...

Tiiliskivifobia

Nyt kun blogeissa pohditaan kesä- ja lomalukemisia ja toisaalla mietitään tiiliskiven pohjimmaista merkitystä, niin minäkin ajattelin paljastaa kesäprojektini, joka on eräs tiiliskiveksikin kutsuttu teos. Teen tämän postauksen täysin itsekkäistä syistä; kuvittelen nimittäin, että jos olen uskotellut teille näin julkisesti täällä blogissani, että aion moiseen projektiin ryhtyä, niin en voi enää perääntyä siitä. Blogiyhteisön painostus rohkaiseva kannustus saa siis minut lukemaan tämän ja ehkä jopa erehdyn nauttimaan siitä! :) Kyseessä on siis Leo Tolstoin Anna Karenina . Tuo suuri maailmankirjallisuuden klassikko, yleissivistykseen kuuluva teos, jokaisen itseään kunnioittavan, sivistyneen lukutoukan hyllyssä jököttävä järkäle. Miksi, oi miksi, en käynyt katsomassa tätä Turun kaupunginteatterissa viime vuonna? Miksi en ylipäätään ole nähnyt tästä yhtäkään näytelmä-, tv- tai elokuvasovitusta, vaikka luulisi, että niitä on pilvin pimein? Miten ihmeessä kirja on tietämättömyydestäni ...