Siirry pääsisältöön

Lukutoukkien ryntäys

Joensuun kirjastossa on tänään Joen Yö -tapahtuman kunniaksi poistokirjojen myynti klo 16-19. Tämänkertainen systeemi poikkesi hieman aiemmista poistokirjamyynneistä: kirjaston henkilökunta nimittäin jakoi aluksi kaikille muovipussin tai pari, jotka sai sitten pakata niin täyteen kirjoja kuin vain mahtui. Muovipussillinen luettavaa maksoi yhteensä 3 euroa. Jos joku välttämättä halusi ostaa yksittäisiä kirjoja, ne olivat euron kappale.

Olin tietysti jo ennen tapahtuman alkua paikan päällä kärkkymässä kirjalöytöjä. Kirjaston aulaan olikin muodostunut jo hyvissä ajoin ennen neljää odottavan oloinen sekalainen seurakunta, joka sitten rynni piskuiseen Muikku-saliin ovien avautuessa. Tungos oli huimaava ja kirjalaatikoiden välissä pääsi tuskin liikkumaan. Lukutoukkien, humanistiopiskelijoiden, sitä-tiettyä-talvisotakirjaa etsivien vanhempien miesten ja pitihän-se-tulla-kun-halpaa-on-saatavilla -mummojen muodostama ihmismassa rynni, tyrkki ja käytti sumeilematta kyynärpäätaktiikkaa päästäkseen kirjalaarilta toiselle. Tiukin kilpailu nähtiin lasten kuvakirjojen äärellä, missä kaikki myynnissä oleva kirjat hävisivätkin perheenäitien ja -isien kasseihin liioittelematta vain muutamassa kymmenessä minuutissa.

Itse pyörin (= tungeksin, kurottelin, pyytelin anteeksi) kaunokirjallisuutta sisältävien laatikoiden ympärillä. Muovikassiin mahtuu muuten yllättävän paljon romaaneja jos sen pakkaa huolellisesti. :P Mukaan lähtivät seuraavat 16 löytöä:

Simone de Beauvoir: Mandariinit 2 (ykkösosa vietiin kirjaimellisesti silmieni edestä)
Marguerite Duras: Hiroshima, rakastettuni
Torgrim Eggen: Pärstäkerroin
Per Olov Enquist: Henkilääkäri
William Faulkner: Absalom, Absalom!
Gabriel García Márquez: Uutinen ihmisryöstöstä
William Golding: Darkness Visible
William Golding: Paperimiehet
William Golding: The Pyramid
Nadine Gordimer: Palvelija ja herra
Ernest Hemingway: Nick Adamsin tarina
Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta
David Leavitt: Kiintymyksiä
Doris Lessing: Eloonjääneen muistelmat
Andreï Makine: Venäläisiä unelmia
Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus

Eli lisää täytettä kirjahyllyyn ja jatkoa luettavien listalle! Kirjastossa saisi olla poistokirjamyyntejä useamminkin, mutta mieluiten hieman väljemmässä tilassa, jos saa pyytää...

Kommentit

  1. Wau! Näen jo tilanteen elävästi. Olisinpa ollut läsnä. Oi,oi. Kirjatoukan unelma. Sinä teit selvästi hyviä löytöjä. Ishiguro oli listasta minulle tutuin. Pitkän päivän ilta on hieno kirja. Sopii mielestäni hyvin syksyyn...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude