Siirry pääsisältöön

Doris Lessing: Kissoista

"Varjojen kissa! Manalan kissa! Alkemistin kissa! Keskiyön kissa!" Mutta mustaa kissaa eivät mairittelut tänään kiinnosta, se haluaa olla rauhassa. Silitän sen selkää, se köyristää sitä. Se kehrää puolittain, kohteliaana eleenä vieraalle ja katsoo sitten suoraan keltaisten silmiensä takaiseen salattuun maailmaan.

Päätin aloittaa Doris Lessingiin tutustumisen jostain kevyemmästä ja helpommasta teoksesta, nimittäin Lessingin kissakirjasta. Kissoista kertoo nimensä mukaisesti Lessingin kissoista, mm. villiintyvistä ja huimaavalla vauhdilla lisääntyvistä kateista Lessingin lapsuudenmaisemissa Etelä-Rhodesiassa. Afrikan villikissoista siirrytään kuvailemaan nirsoja ja neuroottisia kotikissoja Lontoossa (yksi niistä ei suostu syömään muuta kuin kevyesti paistettua vasikanmaksaa ja nopeasti ryöpättyä valkoturskaa). :)
(kuvan kissa ei liity tapaukseen)

Kaikki kissanomistajat saavat varmasti kirjasta paljon irti. Lessingin kissojen päähänpistot ja oikut kuulostavat kovin tutuilta. Omista kissoistanikin toinen herättää aina aamuisin taputtelemalla "hellästi" tassulla naamaa... Ja vanhempieni maalaiskissa tuo kesällä lähes päivittäin pyydystämiään hiiriä ihmisille lahjaksi ja loukkaantuu, kun sen saaliiseen suhtaudutaan inhoten.

Lessingin tarpeen inhimillistää kissojaan jotenkin ymmärtää: kissoissa on helppo nähdä ihmismäisiä piirteitä, jos niitä etsii. Välillä Lessingin kissat naurattavat, mutta välillä säälittävät: Lessing oli jostain syystä kissojensa leikkaamista vastaan ja ei-toivottuja pentuja syntyy kissoille tyypilliseen tapaan aina parin kuukauden välein. Ja niistä eroon pääseminen onkin sitten toinen juttu...

Doris Lessing: Kissoista. Otava. 2009.
Englanninkielinen alkuteos: On Cats
Suomentaja: Kristiina Rikman

Otava: Doris Lessing
HS Kirjat: "Ylellinen, suloinen, saalistava kissa"
Savon Sanomat: Kissoista
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Unknown16 syyskuuta, 2010 13:45

    Mä luin aika äskettäin viidennen lapsen ja sitä kyllä suosittelen. Itse en taitaisi kissoista innostua. Kiitos myös noista tununstuksista, oli mukava tutustua paremmin. Ja iloa häävalmisteluihin!

    VastaaPoista
  2. Jenni 17 syyskuuta, 2010 09:27

    Mä suosittelen sekä kissakirjaa (olenkin suositellut sitä aika monta kertaa blogissani ;)) että Viidettä lasta. Aivan erilaisia, mutta kumpikin on jäänyt voimakkaasti mieleen. Viides lapsi vähän liikaakin, muistan missä luin sitä ja miltä se tuntui, kauhea kiinnostava kirja...

    VastaaPoista
  3. Zephyr17 syyskuuta, 2010 15:42

    Ehkäpä Viides lapsi on sitten seuraava Lessingini, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...
20 kommenttia
Lue lisää

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

Tiiliskivifobia

Nyt kun blogeissa pohditaan kesä- ja lomalukemisia ja toisaalla mietitään tiiliskiven pohjimmaista merkitystä, niin minäkin ajattelin paljastaa kesäprojektini, joka on eräs tiiliskiveksikin kutsuttu teos. Teen tämän postauksen täysin itsekkäistä syistä; kuvittelen nimittäin, että jos olen uskotellut teille näin julkisesti täällä blogissani, että aion moiseen projektiin ryhtyä, niin en voi enää perääntyä siitä. Blogiyhteisön painostus rohkaiseva kannustus saa siis minut lukemaan tämän ja ehkä jopa erehdyn nauttimaan siitä! :) Kyseessä on siis Leo Tolstoin Anna Karenina . Tuo suuri maailmankirjallisuuden klassikko, yleissivistykseen kuuluva teos, jokaisen itseään kunnioittavan, sivistyneen lukutoukan hyllyssä jököttävä järkäle. Miksi, oi miksi, en käynyt katsomassa tätä Turun kaupunginteatterissa viime vuonna? Miksi en ylipäätään ole nähnyt tästä yhtäkään näytelmä-, tv- tai elokuvasovitusta, vaikka luulisi, että niitä on pilvin pimein? Miten ihmeessä kirja on tietämättömyydestäni ...
31 kommenttia
Lue lisää