Siirry pääsisältöön

Torey Hayden: Häkkipoika

Häkkipoika. Pöydänjalat olivat hänen kalterinsa. Hän piteli käsiään suojelevasti päänsä päällä ja keinahteli. Edestakaisin, edestakaisin. Apuhoitaja yritti saada hänet liikkumaan pois pöydän alta mutta ei onnistunut. Poika keinahteli edestakaisin, edestakaisin.

En ole aiemmin lukenut Torey Haydenin kirjoja, vaikka tiesin niiden aiheista etukäteen. Valtaosa Haydenin kirjoista kertoo ongelmalapsista ja -nuorista, joiden parissa hän työskentelee psykologina ja erityisopettajana. Haydenin erikoisalaa on valikoiva puhumattomuus, eli se, että lapsi puhuu vain harvoille ja valituille ihmisille tai vain tietyissä tilanteissa. Osittain tästä ongelmasta kertoo myös Häkkipoika.

Kirjan päähenkilö on 15-vuotias Kevin, joka ei ole sanonut sanaakaan vuosikausiin. Poika pelkää kaikkea mahdollista peseytymisestä kierrelehtiöihin (!). Hänen liikanimensä, "häkkipoika", tulee siitä, että hän piileskelee pöytien alla ja rakentaa itselleen sinne häkin tuolinjaloista. Torey päättää saada Kevinin puhumaan ja tajuaa pian, että poika onkin yllättävän älykäs ja sisukas tapaus. Vähitellen Kevin suostuu kertomaan myös lapsuutensa traumoista, puhumattomuuden syistä ja pohjattomasta vihastaan isäpuoltaan kohtaan.

Kevinin lohduton tarina kosketti, varsinkin kun ajattelee että tällaisia toivottomilta vaikuttavia tapauksia on varmasti tuhansia ympäri maailmaa. Välillä tosin tuntui kuin lukisi jotain Valittujen Palojen ylipitkää, sensaationhakuista, tunteisiin vetoavaa artikkelia - vaikka varmasti arki ongelmalasten parissa ei ole mitään tavanomaista puurtamista. Itseäni ihmetytti myös eräs kirjan sivujuonista: ilmeisesti kirjan tapahtuma-aikoihin 1970-luvulla Yhdysvaltoja vaivasivat vieläkin voimakkaammat ennakkoluulot kuin nykyään, koska eräs kirjan sivuhenkilöistä, korkeasti koulutettu lastenpsykiatri, pystytään noin vain irtisanomaan vain sen vuoksi että hän on homo.

Suosittelen Torey Haydenia satunnaisesti erilaisten säälintunteiden herättämiseen. :)

Torey Hayden: Häkkipoika. Otava. 2008. 366 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: Murphy's Boy
Suomentaja: Seppo Raudaskoski

Torey-Hayden.com [en]
Otava: Torey Hayden
Wikipedia: Torey Hayden

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...