Siirry pääsisältöön

Ulla Appelsin: Titanicin tuntematon lapsi

Kansi: Jani Blommendahl
"Kun laiva alkoi upota, ihmiset laivalla alkoivat huutaa, kirkua ja valittaa. Kun laiva upposi yhä syvemmälle, huudot kovenivat ja kovenivat ja muuttuivat yhä hirveämmiksi. Sitten, kun laiva oli katoamaisillaan, huuto oli jotain kammottavan outoa. En pysty kuvailemaan sitä. En pysty sanomaan millaista se oli. Se oli vain kauheaa. Voin yhä kuulla sen."

Näin muistelee Anna Sjöblom, yksi Titanicilta selviytyneistä suomalaismatkustajista, onnettomuusyön ääniä. Titanicin uppoamisesta suurimmalle osalle tulee varmaan ensimmäisenä mieleen Titanic-elokuvan esittämä versio tapahtumista. Tänä vuonna tuli kuluneeksi sata vuotta onnettomuudesta ja kaupunginkirjastossamme oli sen kunniaksi nostettu esille Titaniciin liittyviä romaaneja ja tietokirjoja. Sieltä nappasin mukaani tämän teoksen, joka kertoo suomalaissiirtolaisten matkasta Titanicilla ja erityisesti yhden perheen tarinan.

Viisi päivää Titanicin turman jälkeen merestä löytyi reilun vuoden ikäisen pojan ruumis. Tuntematon lapsi haudattiin Kanadaan ja hänestä tuli eräänlainen Titanicin (lapsi)uhrien symboli, jonka haudalle käytiin (ja käydään edelleen) laskemassa kukkia ja pehmoleluja. Vuonna 2002 tehdyt DNA-tutkimukset paljastivat, että lapsi oli suomalainen Eino Panula. Ulla Appelsinin teos kertoo Panulan perheen vaiheista, Juhosta ja Mariasta sekä heidän lapsistaan, jotka kuuluivat niihin tuhansiin suomalaisiin, jotka läksivät Amerikkaan 1900-luvun alussa paremman elämän toivossa. Kirjassa kerrotaan seikkaperäisesti Panuloiden useammastakin laivamatkasta Yhdysvaltoihin ja takaisin koti-Suomeen, sekä suomalaissiirtolaisten oloista uudessa kotimaassa.

Marraskuussa 1911 Juho Panula läksi Ylihärmästä jo kolmatta kertaa Yhdysvaltoihin työn perässä. Vaimon ja viiden pojan oli määrä seurata jälleen kerran perässä, kunhan Juho löytäisi ensin töitä ja kodin perheelle. Huhtikuussa 1912 Maria Panula astui Titaniciin poikiensa kanssa. Kukaan heistä ei selvinnyt turmasta hengissä.

Kirjan mielenkiintoisinta antia oli erityisesti Titanicin turman jälkiselvittelyn kuvaus: kuinka kehno tiedonvälitys aiheutti sen, etteivät perheenjäsenet, sukulaiset ja ystävät saaneet pitkään aikaan tietää varmasti, oliko joku perheestä sittenkin jäänyt henkiin. Kuinka syyllisiä onnettomuuteen etsittiin vimmatusti ja kuinka laivayhtiöltä haettiin korvauksia. Ja kuinka unelmien romuttuminen ja kaiken menettäminen saattaa vaikuttaa ihmiseen, esimerkiksi juuri Juho Panulaan, loppuiäksi.

Vuonna 2003 julkaistulta kirjalta vie pohjaa se, että vuonna 2007 selvisi, ettei Kanadaan haudattu tuntematon lapsi ollutkaan Eino Panula. Tarkemmat tutkimukset paljastivat, että kyseessä olikin puolitoistavuotias englantilaispoika, Sidney Goodwin. Mutta eipä se tee Panuloiden tarinasta yhtään vähemmän kiinnostavaa luettavaa. :)

Ulla Appelsin: Titanicin tuntematon lapsi. Ajatus Kirjat. 2003. 223 sivua.

Gummerus: Titanicin tuntematon lapsi

Kommentit

  1. Kuulostaa kirjalta, joka aiheensa puolesta kiinnostaisi minuakin. Titanic-elokuva taitaa kuitenkin vieläkin olla liian lähellä, jotta voisin täysin heittäytyä muiden tarinoiden vietäväksi. Iltapäivälehden Titanic-liitteen luin kuitenkin kannesta kanteen ahmien, joten ehkä joku päivä olisi tietokirjankin aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Titanic kyllä kiinnostaa ja kiehtoo oudolla tavalla. Viime aikoina se onkin ollut taas paljon esillä, kun turmasta on kulunut tuo sata vuotta. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Tiiliskivifobia

Nyt kun blogeissa pohditaan kesä- ja lomalukemisia ja toisaalla mietitään tiiliskiven pohjimmaista merkitystä, niin minäkin ajattelin paljastaa kesäprojektini, joka on eräs tiiliskiveksikin kutsuttu teos. Teen tämän postauksen täysin itsekkäistä syistä; kuvittelen nimittäin, että jos olen uskotellut teille näin julkisesti täällä blogissani, että aion moiseen projektiin ryhtyä, niin en voi enää perääntyä siitä. Blogiyhteisön painostus rohkaiseva kannustus saa siis minut lukemaan tämän ja ehkä jopa erehdyn nauttimaan siitä! :) Kyseessä on siis Leo Tolstoin Anna Karenina . Tuo suuri maailmankirjallisuuden klassikko, yleissivistykseen kuuluva teos, jokaisen itseään kunnioittavan, sivistyneen lukutoukan hyllyssä jököttävä järkäle. Miksi, oi miksi, en käynyt katsomassa tätä Turun kaupunginteatterissa viime vuonna? Miksi en ylipäätään ole nähnyt tästä yhtäkään näytelmä-, tv- tai elokuvasovitusta, vaikka luulisi, että niitä on pilvin pimein? Miten ihmeessä kirja on tietämättömyydestäni ...