Siirry pääsisältöön

Nnedi Okorafor: Who Fears Death

According to my mother, all things are fixed. To her there was a reason for everything from the massacres in the West to the love she found in the East. But the mind behind all things, I call it Fate, is harsh and cold. It's so logical that no one could call him or herself a better person if he or she bowed down to it. Fate is fixed like brittle crystal in the dark.

Nnedi Okorafor's novel Who Fears Death is almost impossible to categorize. On the one hand, it could easily fall under the genre of speculative fiction, but it also contains elements from a variety of other genres: fantasy, science fiction, alternative history, post-apocalyptic dystopia... It is realistic, but also contains magical and supernatural elements. The characters are all young people on the verge of adulthood, which would also imply that the novel is for young readers, but there is so much violence and sex in the novel that it's probably not for a very young audience...

The novel is set in Africa, some time in the future. Computers and modern technology have been replaced by a simpler way of life in the desert, but conflicts and wars between tribes are part of everyday life. In particular, the Nuru people are trying to exterminate the Okeke. An Okeke woman is raped by a Nuru man and gives birth to a baby girl whom she names Onyesonwu, meaning "Who Fears Death". Onyesonwu is Ewu, a child of mixed race who is rejected by both tribes. However, she grows up with magical powers - the ability to change shape, bring dead things back to life and travel across great distances with speed, among other skills. Onyesonwu and a group of others are forced to leave their home village on a quest to find her biological father and ultimately discover the meaning behind her strange name.

The basic plot of the novel is a bit too conventional and predictable, in my opinion: a group of friends go on a quest to solve the mystery of a missing father and, at the same time, "save the world". But one of the best things about the novel is the way that Okorafor has included elements from African (especially Nigerian) legends and settings. The desert is always in the background: its heat and dust, sandstorms and cactuses, camel milk and hare meat roasted over a bonfire. Okorafor has certainly succeeded in imagining a complex and believable fantasy world. But it would have been nice to read more about the desert and the life of the tribes - and less about the relationship drama and sex life of the main characters. :)

One thing is for sure: Who Fears Death is totally unlike any novel I have ever read before. But is it a good novel? I'm not sure. I enjoyed reading it, although sometimes it felt like there was a bit too much packed into the pages. There's a typical sorcerer-apprentice relationship and a group of friends with magical powers on an adventure full of dangers - like in a fantasy story. There are computers and digital maps - like in science fiction. There are shape-shifters and magicians, flying monsters and supernatural healing powers... And alongside all this magic and fantasy are other big themes: genocide between tribes, violence and rape, power struggles arising from racial prejudice, the inequality of men and women. It feels like Okorafor has tried to squeeze in way too many themes in her novel.

Nnedi Okorafor: Who Fears Death. Daw Books. 2010. 386 pages.

Wikipedia: Nnedi Okorafor

** So American -haasteen kategorioihin Immigrant Background (2/3 suoritettu) ja Modern Women Writers (5/5 suoritettu) **

Kommentit

  1. This sounds very interesting! My knowledge and experience of African novels are very limited: I think I've only read Chimamanda Ngozi Adichie's Half of a Yellow Sun.

    This particular novel sounds to be a bit different: usually all the famous African novels seem to be somehow political or dealing with contemporary issues or injustice within the continent. This, while incorporating these elements also has the fantasy component, which, I think, would make it an interesting read!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ...