Siirry pääsisältöön

Lokakuun luetut ja merkkipaalut


Lokakuun luetut:
Sami Hilvo: Rouva S.
Eve Hietamies: Yösyöttö (uusintaluku)

Kuten yllä olevasta "listasta" voi päätellä, lokakuu oli kirjojen osalta aika hiljainen kuukausi. Vaikka luettuja kirjoja kertyi vain kaksi kappaletta, sitäkin useampi on ollut luettavana ja on vielä kesken. Sarah Winmanin valloittava Kani nimeltä jumala on viimeistä lukua vaille luettu ja eilen luin loppuun Guy Delislen uusimman sarjakuvan, Merkintöjä Jerusalemista. Emma Donoghuen novellikokoelma, The Woman Who Gave Birth to Rabbits, on myös edelleen kesken ja lukujonossa odottavat Hassan Blasimin Vapaudenaukion mielipuoli ja Alan Hollinghurstin Vieraan lapsi.

Niin paljon hyvää luettavaa, niin vähän aikaa! ;)

Lokakuu oli, jos ei luettujen kirjojen osalta, niin muuten melko kirjapainotteinen kuukausi. Helsingin kirjamessut olivat tietenkin kuukauden kohokohta ja sieltä tarttui mukaan "pakollisina" hankintoina mm. Riikka Pulkkisen ja Sofi Oksasen uusimmat romaanit signeerattuina. Muiden bloggaajien tapaamiseen en tällä kertaa ehtinyt, mutta taisin bongata teistä muutamia siinä esikoiskirjailijahaastattelussa, jossa oli myös Kirjavan kammarin Karoliina. :) (Minä seisoin siellä takana, heijasin vihreitä lastenvaunuja ja jouduin lähtemään kesken pois, kun vaunuissa makoileva tyyppi esitti melko kovaäänisiä vastalauseita...)

27. lokakuuta Kirjanurkkaus täytti neljä vuotta! Kaikkien aikojen luetuin blogipäivitys on (yllätys, yllätys) Sofi Oksasen Stalinin lehmien arvostelu, ja kakkosena tulee Baby Jane. Kolmanneksi suosituin on ollut Andreï Makinen Ranskalainen testamentti.

Täytin myös itse vuosia lokakuussa ja puolisoni osti minulle ehkä yhden parhaista kirjalahjoista ikinä, Ian McEwanin signeeraaman Sweet Tooth -romaanin! Lukupino sen kuin kasvaa. :)

Kommentit

  1. Onnea nelivuotiaalle!

    Ja harmi, ettei ihan nähty Helsingin messuilla. Pienen kanssa on aina vähän tuollaista, mutta ilmeisesti teidän vauvanne antoi myös messurauhaa, koska sait tehtyä hyviä hankintoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Vauva käyttäytyi kyllä suurimman osan ajasta kuin rutinoitunut messukävijä ja antoi vanhempiensa kierrellä rauhassa. Ihmispaljous ja yleinen kakofonia taisivat nukuttaa kummasti. :D

      Poista
  2. Onnea nelivuotiaalle blogille ja sinulle itsellesi synttäreiden johddosta! :)

    VastaaPoista
  3. Ohhoh, neljä vuotta jo! Onnea blogille ja sinulle!

    Odotan lopullista mielipidettäsi Winmanin kirjasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Voin paljastaa jo nyt, että pidin Winmanin kirjasta ja paljon. ;)

      Poista
  4. Onnea 4-vuotiaalle!

    Lue ihmeessä se Vieraan lapsi ja vinkkaa sitten minulle: Olisi kiva kuulla mielipiteitä. Minä pidin paljon, paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Toivottavasti löydän Vieraan lapselle pian aikaa. Sen paksuus vähän jännittää, kun nyt pienen vauvan kanssa ehdin harmittavan huonosti paneutua kunnolla pidempiin romaaneihin... Mutta taidan mennä nyt lukemaan arviosi siitä - jospa se antaisi lisäpotkua lukemiselle. ;)

      Poista
  5. Onnea blogille ja sen pitäjälle :)

    Ah, Kani nimeltä jumala <3 Mikähän noissa "pupukirjoissa" on kun ne tuntuvat tulevan ryppäissä ;) Minulla oli Ruohometsän kansa ja sitten Kani nimeltä jumala, sinulla Winmanin ja Donoghuen pupuaiheiset kirjat :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...