Siirry pääsisältöön

Marja Björk: Poika

Kansi: Tommi Tukiainen
En vastustanut balettikouluun menoa, koska ajattelin, että näkisin siellä Heidiä. Kaikkea sitä lähtee tekemään tytön takia, kuten vääntelemään itseään vaaleanpunaisessa tutussa, tyttöjen voimistelupuvussa, jossa on pistelevä tylliröyhelö.
En tiennyt, että en voi tykätä Heidistä, koska olen itsekin tyttö.

Iät ja ajat on ollut olemassa raisuja poikatyttöjä. Samoin iät ja ajat on ollut olemassa myös tyttöjä, jotka tuntevat olevansa oikeasti poikia. Marja Björkin romaanin päähenkilö, Marion eli Makke, on kuulunut tähän jälkimmäiseen ryhmään syntymästään saakka.

Tuntuu siltä, että kotimaisessa kaunokirjallisuudessa on suhteellisen vähän transsukupuolisuudesta kertovia teoksia ainakin verrattuna angloamerikkalaiseen kirjallisuuteen. Gerry Birgit Ilvesheimon Lykantropia (2009) tavallaan sivuaa aihetta, mutta siinä sukupuoli ja siihen liittyvät rajat eivät ole yhtä keskeisiä teemoja kuin Björkin romaanissa.

Maken näkökulmasta kerrotun romaanin tyyli ärsytti minua alussa, koska se kuulosti välillä niin teennäisen "nuorekkaalta", tiedättehän: kun aikuinen yrittää kirjoittaa teinikieltä uskottavasti, mutta saa kaiken kuulostamaan vain kömpelöltä ja epäaidolta. Mutta en tiedä, totuinko tyyliin vähitellen, vai alkoiko se sittenkin kuulostaa ihan järkevältä. Joka tapauksessa välillä piti jo lukea jonkin lause tai kappale useampaan kertaan, koska siihen kiteytyi niin yksinkertaisen koruttomasti jotakin tärkeää:

Se yritti vedota järkeeni, mutta ei perustellut mitenkään, miksi en voinut kirjoitella rakkauskirjeitä tytöille. Kyllä minä sen silti tajusin. En voinut tehdä niin, koska olin itse tyttö. Sellainen ei vain käynyt laatuun. Tajusin, että maailmassa on jokin järjestelmä, joka romahtaisi, jos niin voisi tehdä.

Romaanissa seurataan Maken elämää lapsuudesta aikuisuuteen, kiintopisteenä sukupuolen ja seksuaalisen identiteetin etsintä. Maken lapsuus on kaikkea muuta kuin helppo, koska väärä sukupuoli vaikuttaa elämään pienestä pitäen. Kun äiti leipoo Maken syntymäpäivänä prinsessalinnakakun ja mummi antaa lahjaksi barbin, juhlapäivä on lopullisesti pilalla. Äiti myös pakottaa Maken laittamaan hameen kouluun ensimmäisenä koulupäivänä, jotta tätä ei luultaisi jatkuvasti pojaksi.

Äiti yrittää parhaansa mukaan kasvattaa vastahakoisesta Makesta tyttöä: hän lahjoo, maanittelee, käskee, uhkailee ja myös raivostuu. Mutta vaikka äidin on vaikea hyväksyä tyttärensä poikamaisuutta, hän myös suojelee tarvittaessa lastaan kynsin hampain ulkopuolisten kyselyiltä ja arvostelulta. Opettajat, tuttavat, vaatekaupan myyjät ja - Maken teini-iässä - myös poliisit saavat kuulla äidiltä kovaa kritiikkiä Maken valinnanvapauden rajoittamisesta. Maken kasvaminen pojaksi tytön sijaan ottaa silti koville.

Jostain syystä jäin pohtimaan nimenomaan tuota äidin roolia Maken elämässä. Vaikka tilanne on tietenkin erilainen, peilasin silti joitakin Maken ja tämän äidin kohtaamia ennakkoluuloja omiin kokemuksiini äitinä. Vaikka minä tai vaimoni emme suhtaudu mitenkään fanaattisesti ns. sukupuolineutraaliin kasvatukseen, meistä ei ole mitenkään kummallista esim. ostaa tyttärellemme vaatteita myös poikien osastolta (miksi se tyttöjen osasto on niin yksipuolisen pinkki?!). Ja voin sanoa, että useammankin kerran on käynyt niin, että myyjä on huomauttanut - tai vielä kassalla erikseen maininnut - että "nämähän ovat sitten pojan housut", vilkaisten samalla arvioivasti tytärtämme. Hassua, miten tarkasti sukupuolirajoja halutaan vetää jo vauva- ja taaperoikäisille... :)

Romaanin takakannen mukaan Björkillä on myös omakohtaista kokemusta aiheesta, koska Poika perustuu hänen oman poikansa kokemuksiin. Maken kertojanääni on kieltämättä todentuntuinen ja persoonallinen, ja lukijan sympatiat ovat alusti asti hänen puolellaan. Romaanista jäi positiivinen jälkimaku: sokeeraavan kannen ja raflaavalta kuulostavan aiheen takaa paljastui selkeä, suorasanainen ja uskottava tarina.

Tämä on muuten Björkin neljäs "P-romaani": edelliset teokset, Posliini, Puuma ja Prole ovat myös käsitelleet kipeitä ja kiperän ajankohtaisia aiheita pedofiliasta ja puumanaisista työläisperheen karuun arkeen. Posliini on muuten yksi ensimmäisistä romaaneista, joita arvostelin blogissani - ja siitä on kohta viisi vuotta aikaa! :)

Useat bloggaajat ovat ehtineet jo lukea Pojan, mm. Jenni S., Mimu, Nanna, Linnea, Susa, Sanna, Booksy, Jori, Hanna ja Ahmu.

Marja Björk: Poika. Like. 2012. 215 sivua.

Like: Poika
Kiiltomato: "Marion, poikani"
Kirjavinkit: Poika

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude