Siirry pääsisältöön

William Shakespeare: Paljon melua tyhjästä

BENEDICK
Nainen minut kantoi, siitä häntä kiitän. Nainen kasvatti minut, ja siitä myös annan nöyrän kiitoksen. Mutta miekkaani en lykkää mihin tahansa huotraan, anteeksi vain, hyvät naiset.

William Shakespearen Paljon melua tyhjästä on yksi niistä Shakespeare-haasteeni suomennoksista, joita eniten odotin. Alkuperäinen Much Ado About Nothing on muistikuvieni mukaan ensimmäinen Shakespearen näytelmä, jonka luin teini-iässä. Minä ja silloinen ystäväni fanitimme kyseistä näytelmää ja erityisesti vuoden 1993 elokuvaversiota, jonka on ohjannut Kenneth Branagh. Branagh itse esiintyi leffassa kukkoilevana Benedickinä, ja Emma Thompson oli upea sanavalmiina ja teräväkielisenä Beatricena. Meillä oli tapana siteerata vuorosanoja näytelmästä tai elokuvasta sopivissa tilanteissa, mikä aiheutti meille tietenkin valtavasti hupia (ja muille epäilemättä myötähäpeää/hämmennystä). ;)

Odotukset Kersti Juvan uutta suomennosta kohtaan olivat siis korkealla, varsinkin suomentajan kirjoittaman saatetekstin lukemisen jälkeen. Juva nimittäin kertoo päättäneensä yrittää mahdotonta: hän haluaa säilyttää suomennoksessakin näytelmän alkuperäisen runomitan. Tämä ei ole kovin helppoa, koska Shakespearen käyttämä ns. "viisipolvinen jambi" ei istu täysin luontevasti suomen kieleen. Kukaan muu WSOY:n Shakespeare-sarjan suomentajista ei ole edes yrittänyt säilyttää sitä. Juva päättää kuitenkin ottaa haasteen vastaan, ja tuloksena on Paljon melua tyhjästä, jossa on nouseva, jambinen runomitta!

"Siis ei voisi vähempää kiinnostaa...".
Mistä Paljon melua tyhjästä sitten kertoo? Pääpari, Beatrice ja Benedick, ovat kumpikin vannoutuneita sinkkuja, jotka vihaavat ja rakastavat toisiaan. Näytelmän kohokohdat koostuvat parivaljakon nokkelasta sanasodasta, jossa he loukkaavat ja pilkkaavat toisiaan kilpaa. Beatrice on kuin mikä tahansa entisaikojen feministi, joka kieltäytyy alistumasta miesten vallan alle:

LEONATO
Minä toivon että teille löytyy jonakin päivänä aviomies.

BEATRICE
Ei ennen kuin Jumala tekee ne maata arvokkaammasta aineesta. Eikö teitä muka sureta, jos nainen joutuu alamaiseksi komealle tomulle ja saa tehdä tiliä tekemisistään pahatapaiselle paakulle? Ei, minä en mokomaa huoli. 

Benedickin ja Beatricen ystävät kehittävät kuitenkin ovelan juonen riitaisan parin saattamiseksi yhteen. Sillä välin näytelmän toinen pariskunta, Claudio ja Hero, suunnittelee jo häitä. Eräs ilkeämielinen henkilö on kuitenkin päättänyt tuhota Heron maineen ja pilata kaiken. Mukaan mahtuu tietenkin ovela munkki, epäpäteviä poliiseja, moraalittomia kamarineitoja ja valekuolemia. Shakespearea parhaimmillaan!

Mutta rehellisyyden nimissä on nyt sanottava, että suomennos jätti minut vähän kylmäksi. En tiedä, oliko kyse siitä, että odotukset olivat turhan korkealla vai ajoiko runomitan noudattaminen toisinaan komedian ja nokkelien sanavalintojen edelle. Välillä teksti nimittäin kuulosti jotenkin pakotetulta, jopa kömpelöltä. Vai oliko lukemisen ajankohta vain väärä (luin tätä pienissä pätkissä työkiireiden lomassa)? Vai kävikö vain niin, että se, mikä nuorempana oli niin hauskaa ja nokkelaa, ei enää myöhemmällä iällä vaikuta samalla tavalla? En osaa sanoa.

Vaikka tämä suomennos ei nyt täysin lumonnut, niin voin edelleen suositella lämpimästi tuota vuoden 1993 elokuvaversiota, joka on minun mielestäni edelleen yksi parhaista Shakespearen näytelmien elokuvasovituksista. Traileri löytyy esimerkiksi täältä.

Bloggaajista uuden suomennoksen ovat lukeneet ainakin Elina ja saman blogin Hanna sekä Haltiamieli.

William Shakespeare: Paljon melua tyhjästä. WSOY. 2009. 165 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: Much Ado About Nothing
Suomennos: Kersti Juva

Maailmankirjat: Paljon melua tyhjästä

Kommentit

  1. Tätä minä en tiennytkään! Pitääkin tutustua mahdollisimman pian siihen kuinka jambi on saatu pidettyä. Olen pitkään yrittänyt pohtia kyseistä aihetta ja harmitellut kun kukaan ei ole urakkaan ryhtynyt. Kun muutaman viikon sisällä postilaatikkooni pitäisi tulla The complete works of William Shakespeare, saa tästä aiheesta varmasti kiinnostavat pohdinnat. Ennen kuin tartun tähän uuteen suomennokseen, luen kuitenkin Cajanderin. Mielestäni vanhemmat ovat paljon parempia. Shakespeare-haasteesi on mielenkiintoinen ja olenkin sitä seuraillut innostuneesti.

    - Lukumato, Klassikkojen / Shakespearen lumoissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tosiaan tutustua tähän! Kersti Juva selittää saatteessaan yksityiskohtaisesti, kuinka jambi sopii (ja ei sovi) suomen kieleen. Lopputulos jätti minut vähän kylmäksi, mutta nostan silti hattua Juvalle siitä, että hän ylipäänsä uskalsi ryhtyä moiseen runoilu-urakkaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude