Siirry pääsisältöön

Agatha Christie: By the Pricking of My Thumbs

Her eyes opened, she looked at Tuppence and said,
'I see you're looking at the fireplace.'
'Oh. Was I?' said Tuppence, slightly startled.
'Yes. I wondered-' she leant forward and lowered her voice. '-Excuse me, was it your poor child?'

I read By the Pricking of My Thumbs some time ago, but decided to write a review now during a week dedicated to detective fiction in this blog.

The novel is part of the "Tommy and Tuppence mystery" series. Shamefully I must admit that I thought that Tommy and Tuppence were both men, kind of like Sherlock and Holmes. I didn't realize that Christie (the woman created Miss Marple, for goodness sake!) obviously had a male-female pair of detectives.

Tommy and Tuppence are Thomas and Prudence Beresford, an ageing husband and wife with connections to the British intelligence services.

In the beginning of the novel, they visit elderly Aunt Ada at the Sunny Ridge nursing home. Tuppence encounters an old woman, Mrs Lancaster, who tells her about a dead child behind a fireplace. The matron of the home, Miss Packard, dismisses the story as an old woman's "fancies", but Tuppence is intrigued. Even more so when Mrs Lancaster disappears from the home only weeks later without a trace. Tuppence's only clue in the investigation is a painting that Mrs Lancaster gave to Aunt Ada before she disappeared.


The novel is surprisingly sinister and macabre with elements familiar from horror stories. When ragged dolls start falling down chimneys in abandoned houses, I certainly get chills down my spine.

The book also contains some elements of a thriller with hints of organised crime and gangs, criminal networks consisting of cells. But at the heart of the crime is still something personal, not a faceless evil, but a human one. The solutions is - as always with Christie - quite unexpected, but perfectly constructed.

There is also a sense of wistful nostalgia in the novel. Tuppence does the main detective work here while her husband tries to keep up with her, but both of them are getting old.

Some of the front covers of different editions of the novel are interesting:




A Finnish edition (WSOY, 1989)
Agatha Christie: By the Pricking of My Thumbs. Harper. 2015. 289 pages.

AgathaChristie.com: By the Pricking of My Thumbs
Wikipedia: By the Pricking of My Thumbs
Wikipedia: Agatha Christie 

Kommentit

  1. Oma Christie-kokemukseni perustuu "Eikä yksikään pelastunut" -klassikkoon. Se oli kieltämättä varsin luettava, vaikka en yleensä dekkareista innostukaan. Ehkä olisi taas aika palata tämän kirjailijalegendan pariin. :)

    Blogissani on sinulle haaste:
    http://minnasiikila.blogspot.fi/2016/06/blogger-recognition-award.html

    VastaaPoista
  2. Mahtavia nuo kannet! On kyllä hieman erilaista kansitaidetta kuin nykyään. :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude