Siirry pääsisältöön

Tim Walker: Lost in Suomi

...samana iltana hän toi meille puhtaita lakanoita, jotka piti viikata. Se oli toinen suomalainen sisäurheilulaji, jota en ollut koskaan ennen kokenut. Ajan mittaan opin suorittamaan vaiheikkaan viikkausnäytöksen vaikka silmät kiinni. Tosin en vieläkään ole varma, pitäisikö tästä olla ylpeä.

En ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että lakananveto ja viikkaaminen on jokin suomalainen (tai pohjoiseurooppalainen) erikoisuus. Kuukausiliite teki keväällä aiheesta jutun, joka herätti keskustelua myös omassa perheessäni ja lähipiirissäni. Vaikutti siltä, että suomalaisille lakananveto on itsestäänselvyys, johon liittyy vahvoja mielipiteitä. Lakanoiden oikeaoppinen vetäminen ja viikkaaminen on kulttuurinen outous, joka herättää hämmentävän paljon tunteita.

Tällaisista kulttuurisista outouksista kertoo amerikkalaisen opettajan, bloggaajan, perheenisän ja esikoiskirjailijan Tim Walkerin teos Lost in Suomi, joka ilmestyi samaan aikaan myös englanniksi nimellä Lost in Finland. Helsingin kirjamessuilla Walker nauratti yleisöä kertomalla muutaman esimerkin kirjassaan kuvaamista tilanteista, joissa hän on tuntenut itsensä eksyneeksi suomalaisessa kulttuurissa.

Kirjailija Tim Walker Helsingin kirjamessuilla 30.10. Haastattelijana Mirjam Ilvas.
Kirjassa Walker ihmettelee muun muassa sitä, kuinka työtovereita saa/kuuluu tervehtiä Suomessa vain kerran saman päivän aikana (useampi tervehdys on liioittelua ja saatetaan tulkita suorastaan epäkohteliaaksi!), mikä on opettajainhuoneen kahvinjuontietiketti ja miksi entistä presidenttiä ei saa olla huomaavinaankaan, kun tämä kävelee kadulla vastaan (ei tietenkään!). Sauna, kaamos, marjastus, yletön jäätelönsyönti ja vanhempainvapaan ihme tulee kaikki käsiteltyä samaan lämpimään, arkiseen, humoristiseen tyyliin.

Anekdoottien taustalla kulkee tarina siitä, kuinka Walker tutustui suomalaiseen vaimoonsa, muutti Suomeen, ryhtyi opettajaksi huipputason koulutusjärjestelmästään tunnetussa maassa ja päätyi lopulta kuopiolaiseen leikkipuistoon ihmettelemään sitä, missä kaikki muut koti-isät olivat.

Lost in Suomi on hymyilyttävä hyvän mielen kirja täynnä osuvia huomioita Suomesta ja suomalaisuudesta. Lukiessa nauroin ääneen ja samalla minut valtasi jännä ylpeyden tunne: Suomi voi näyttäytyä muualta tulleen silmin hyvällä tavalla hassulta. Ja onhan se nyt aika siistiä, että suomalaiset juovat eniten kahvia maailmassa ja että pikkulapset passitetaan päiväkodissa ulos leikkimään niin rankkasateella kuin paukkupakkasellakin. Kirja tarjoaa erinomaisen katsauksen Suomen outouksiin muista kulttuureista tuleville ja se on oivallinen muistutus myös siitä, että asiat joita itse pitää usein itsestäänselvyytenä (mattotelineet! tuuletusparvekkeet!) voivat olla ulkomaalaisille käsittämättömiä, ihmeellisiä ja hämmennystä herättäviä. 

Tim Walker: Lost in Suomi. Kustantamo S&S. 2016. 207 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: Lost in Finland
Suomentaja: Maija Kauhanen 
Kustantamolle kiitos arvostelukappaleesta! 

Kustantamo S&S: Lost in Suomi
Kustantamo S&S: Tim Walker
Tim Walkerin blogi Taught by Finland

Kommentit

  1. Kuulostaa mainiolta! Erityisesti kiinnostaa mahdollisuus nähdä omaa arkea toisin silmin. On varmasti todella paljon asioita, joiden kulttuurisidonnaisuutta ei tule lainkaan ajatelleeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Tekee ihan hyvää välillä katsoa asioita toisesta näkökulmasta. :)

      Poista
  2. Ja vielä yksi lisä mattotelineisiin ja tuuletusparvekkeisiin: astiankuivatuskaappi. On kuulemma hyvin suomalainen keksintö ja kuinka kätevä. Tietenkin astianpesukoneiden aikana vähän menettänyt merkitystään.

    VastaaPoista
  3. Tämänhän voisi vaikka lukaista juuri siitä syystä kuin Jonna tuossa yllä mainitsee eli kurkistaa, miltä Suomen arki näyttää toisen silmin. Olen itsekin asunut jo sen verran kauan muualla, että minullekin Suomi näyttäytyy erilaisena kuin jos asuisin siellä.

    Tuo lakanahomma oli unohtunut, mutta nyt kun se tuli esille niin kyllä vain: minäkin osaisin vetää lakanan eli tiedän, miten toimia, jos joku tyrkkää käteeni lakanankulman. :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...