Siirry pääsisältöön

Julian Fellowes: Belgravia

Usein kuulee väitettävän, että menneisyys on vieras maa, jossa asiat tehdään toisin. Väitteessä saattaa olla perää – ainakin se pitää ehdottomasti paikkansa, kun ajatellaan tapoja ja tottumuksia, naisten asemaa, aristokraattien valtaa ja lukemattomia muita arkipäiväisyyksiä. Toisaalta on paljon samankaltaistakin. Kunnianhimo, kateus, viha, ahneus, hyväntahtoisuus, epäitsekkyys ja ennen kaikkea rakkaus ovat vaikuttaneet inhimillisiin valintoihin aina yhtä vahvasti kuin nykyäänkin.

Olen viime aikoina erinäisistä syistä johtuen kaivannut kevyttä, koukuttavaa lukemista ja tämä paksu, viihteellinen historiallinen romaani vastasi siihen tarpeeseen erinomaisesti.

Kirjailija Julian Fellowes on yksi Downton Abbey -tv-sarjan luojista ja käsikirjoittajista ja se näkyy tässäkin romaanissa. Fellowesilla on taito kuljettaa tarinaa tasaisen varmasti eteenpäin eikä suvantovaiheita juuri ole. Lukijaa ei piinata pitkittämällä jännitystä turhaan vaan jokainen kirjan luku on kuin tv-sarjan jakso: harkittu kokonaisuus, jossa on sopivasti uusia juonenkäänteitä. Mainio tv-sarja tästä varmasti tulisikin. Alun perin Belgravia ilmestyikin poikkeuksellisesti luku kerrallaan, vähän niin kuin tv-sarja: lukijat saivat ensin ostaa kaksi ensimmäistä lukua ja pääsivät sitten lukemaan yhden uuden luvun kerrallaan joka viikko, kunnes koko kirja oli ilmestynyt.

Romaanissa eletään 1800-lukua. Sosiaalisesta noususta haaveileva James Trenchard perheineen sekä kreivitär Brockenhurst alkavat yhtäkkiä suosia nuorta Charles Popea, maalaispapin poikaa. Pope omistaa puuvillatehtaan ja luo uraa Lontoossa, kun epäilykset tämän menneisyyttä kohtaan heräävät. Lontoon seurapiirielämässä kuohuu eikä juonittelusta tule loppua. Romaanissa seurataan kahden suvun vaiheita ja sitä, miten ne kietoutuvat toisiinsa.

En ole katsonut Downton Abbey'a, mutta olen ymmärtänyt, että osa sen lumosta liittyy tapaan kuvailla ylhäisön lisäksi myös palveluskuntaa - kahden maailman vuorovaikutusta ja yhteentörmäyksiä. Belgraviassa palvelijat ovat lähinnä statisteja, toki aina paikalla ja korvat höröllä, mutta eivät tapahtumien ytimessä. Veikkaisin silti, että Downton Abbeyn fanit ja muutkin viktoriaanisen Lontoon ystävät viihtyisivät kirjan parissa, vaikka kovin paljon uutta se ei genreen tuokaan.

Belgravian henkilöt eivät ole kovin moniulotteisia ja loppuratkaisu on ennalta-arvattava, mutta sen antaa anteeksi, kun kirja on muuten niin koukuttava ja miellyttävä lukea. Fellowes on selvästi tuon aikakauden asiantuntija; sen verran huolella ja yksityiskohtaisesti miljöötä ja tapakulttuuria on kuvattu. Suomentaja Markku Päkkilä on saanut tehdä ahkerasti taustatyötä saadakseen moareesilkkileningit ja hevosenjouhikrinoliinit kohdilleen käännöksessäkin. Ja muutenkin suomennos on todella sujuvaa tekstiä.

Muutkin kirjabloggaajat ovat seikkailleet Belgraviassa. Kannattaa lukea ainakin Katjan, Tuijatan, Kristan ja Susan arviot.

Julian Fellowes: Belgravia. Otava. 2016. 477 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: Belgravia
Suomentaja: Markku Päkkilä
Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta!

Otava: Belgravia
Lukulamppu: Belgravia
Wikipedia: Julian Fellowes
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Amma01 huhtikuuta, 2017 21:38

    Minulla on tämä äänikirjana menossa, ihan alussa tosin vasta. Tykkään, juuri sopivan kevyttä äänikirjalle.
    Downton Abbeyta katsoin pari ensimmäistä kautta, mutta sitten kyllästyin. Tässä on kyllä samanlaisia elementtejä tunnistettavissa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

Hassan Blasim: Allah99

Minua taas riivaa kirjoittamisen pakkomielle: se nostaa päätään päivin ja öin. Saneleva, käskevä pakkomielle, josta en pysty pyristelemään eroon. Ja se vain paisuu entisestään aina kun hauraaseen tomumajaani iskee milloin mikäkin kuume, joka jälleen lähettää kirjoituskärpäsen lentoon.  Allah99 on Suomessa asuvan irakilaislähtöisen Hassan Blasimin ensimmäinen romaani palkittujen novellikokoelmien ( Vapaudenaukion mielipuoli ja Irakin Purkkajeesus ) jälkeen. Vaikka teos onkin luokiteltu romaaniksi, se on oikeastaan eräänlainen tarinakokoelma, joka viis veisaa perinteisen romaanin muodosta ja säännöistä. Suomentaja Sampsa Peltonen kuvailee teosta esipuheessaan näin: Teosta on tituleerattu romaaniksi, mutta oikeastaan sen genre on yhtä holtiton kuin sisältökin. Kirjassa on kehysjuoni, mutta sisäkkäiset kertomukset huitelevat reippaasti kehyksen ulkopuolella, kun maailmanpoliittiset olosuhteet kietoutuvat henkilöhahmojen yksityiselämään usein absurdilla tavalla. Pelkäsin etukät...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tiiliskivifobia

Nyt kun blogeissa pohditaan kesä- ja lomalukemisia ja toisaalla mietitään tiiliskiven pohjimmaista merkitystä, niin minäkin ajattelin paljastaa kesäprojektini, joka on eräs tiiliskiveksikin kutsuttu teos. Teen tämän postauksen täysin itsekkäistä syistä; kuvittelen nimittäin, että jos olen uskotellut teille näin julkisesti täällä blogissani, että aion moiseen projektiin ryhtyä, niin en voi enää perääntyä siitä. Blogiyhteisön painostus rohkaiseva kannustus saa siis minut lukemaan tämän ja ehkä jopa erehdyn nauttimaan siitä! :) Kyseessä on siis Leo Tolstoin Anna Karenina . Tuo suuri maailmankirjallisuuden klassikko, yleissivistykseen kuuluva teos, jokaisen itseään kunnioittavan, sivistyneen lukutoukan hyllyssä jököttävä järkäle. Miksi, oi miksi, en käynyt katsomassa tätä Turun kaupunginteatterissa viime vuonna? Miksi en ylipäätään ole nähnyt tästä yhtäkään näytelmä-, tv- tai elokuvasovitusta, vaikka luulisi, että niitä on pilvin pimein? Miten ihmeessä kirja on tietämättömyydestäni ...
31 kommenttia
Lue lisää