Siirry pääsisältöön

Magdalena Hai: Kurnivamahainen kissa

Hopeanhohtoinen kyynel putosi kissan silmäkulmasta ja läiskähti maahan vuoren vierellä. Tyttö silitti kissan suurta käpälää ja sanoi: "Voi kissa. Olet antanut kurnivan vatsasi päättää elämäsi suunnan, etkä ole missään vaiheessa pysähtynyt miettimään, onko se, mitä teet, oikein."
"Eivät kissat ajattele sitä, mikä on oikein ja mikä väärin", kissa naukaisi. "Ei meidän tarvitse. Me olemme erilaisia kuin muut."
"Mutta te elätte maailmassa", tyttö sanoi. "Ette siitä erossa."

Magdalena Hain Kurnivamahainen kissa kertoo maasta, joka kärsii kovasta kuivuudesta ja köyhyydestä. Maassa asuu pieni tyttö, kaikista tytöistä pienin, joka tapaa eräänä päivänä suuren, mustan ja takkuisen kissan, jolla on kurniva maha. Kissaa vaivaa ikuinen nälkä, ja jos se ei syö, sen vatsa kurnii ja mouruaa, kunnes se kurnii minut kuoliaaksi. Kissa aikoo pistää tytönkin suihinsa, mutta tyttö pyytää sitä odottamaan vielä yhden päivän ja lupaa etsiä sille muuta ruokaa.

Tosielämän kurnivamahaisia kissoja. :)
Kylän ihmisillä ei kuitenkaan ole ollut ruokaa vuosiin vaan he ovat syöneet omia ajatuksiaan ja unelmiaan ja eläneet niillä. Merenrannan hiekasta törröttää lukuisia miekkoja ja peitsiä muistona kauheasta taistelusta. Metsä on eloton ja musta eivätkä linnut laula enää.

"Se olin minä", kissa myönsi viimein. "Minä join lähteestä vedet. Minä söin kaikki metsän eläimet, meren kalat ja kylien viljat. Minun kurniva vatsani käski minun tehdä niin."

Lopulta kissa syö myös tytön, mutta nielaisee tämän kuitenkin kokonaisena, ja tyttö laskeutuu kissan ruokatorvea pitkin alas. Vatsalaukkuun päästyään tyttö näkee, että kissa oli syönyt koko sen maailman, jossa he olivat eläneet. Vatsassa on lintuja ja puita, maitovalaita ja kartanoita asukkaineen.

Kurnivamahainen kissa, s. 28 - 29
Mahalaukun pohjalta löytyy pieni mökki, jonka sisällä istuu Kaikenherra A. Hneus, syy kissan loputtomaan nälkään. Tyttö ei kuitenkaan yksin mahda Hneukselle mitään vaan tästä eroon pääsemiseksi tarvitaan kissan omaa tahtoa.

Kurnivamahaisesta kissasta tuli heti yksi sekä minun että 5-vuotiaan tyttäreni suosikkilastenkirjoista. Se luettiin saman tien kannesta kanteen ja kumpaakin jännitti, miten tytön ja kissan lopulta käy. Sen jälkeen kirja on luettu lukuisia kertoja lapsen pyynnöstä yhä uudelleen. Suosikkikohta taitaa olla aukeama, jolla on kuva Kaikenherra Hneuksen ruokapöydästä: Vadeittain hedelmiä ja kakkuja, lautasilla Fiat Unoja ja hevoskärryjä, heinäkuormia ja postikuljetuksia. Keskellä oli pata, jossa porisi kokonainen kaupunki kiinalaisia.

Kurnivamahainen kissa, s. 32 - 33
Lapseen vetoaa romaanin absurdi tarina, joka ruokkii mielikuvitusta ja on sopivan jännittävä ja yllätyksellinen. Aikuislukija arvostaa myös allegorista puolta: millainen maailma olisikaan, jos vain muutamat harvat sen asukkaat ahnehtisivat lähes kaiken ruuan, juoman ja luonnonvarat itselleen? Ai niin, sehän on jo sellainen... Kirjan avulla on helppo keskustella lapsenkin kanssa ahneudesta, vastuusta ja oikeudenmukaisuudesta maailmassa; siitä, miksi joillakin on enemmän materiaa ja mammonaa kuin muilla ja onko se oikein; sekä siitä, miten omilla valinnoilla voi vaikuttaa tähän asiaan. Tärkeitä ja vaikeita kysymyksiä, joita lastenkirjallisuudessa käsitellään liian vähän!

Magdalena Hai luki kirjaa Helsingin kirjamessuilla viime vuoden lokakuussa. Osa yleisön edustajista halusi tutkia kuvia lähempää. :)
Teemu Juhanin mustavalkoiset kuvat ovat tyylikkäitä ja sopivat minusta kirjan tunnelmaan. Monissa kuvissa on paljon yksityiskohtia ja niissä riittää tutkittavaa. Musta kissa on todella musta ja niin massiivinen, ettei se edes mahdu kokonaisena kirjan sivuille. Tyttö on sen rinnalla pieni, mutta silti rohkea, päättäväinen ja avulias.

"Oi, mikä pieni tyttö! Pienempi kuin orava, pienempi kuin minun tassuni vaaleanpunainen varvas." Kurnivamahainen kissa, s. 4 - 5
Kurnivamahainen kissa on kaikkea sitä, mitä sadun kuuluukin olla: mielikuvituksellinen, jännittävä ja lumoava, mutta myös ajatuksia herättävä ja sopivan opettavainen. Lisäksi se on ihanan voimaannuttava tarina pienen tytön suuresta voimasta ja siitä, kuinka epäitsekkyys voittaa itsekkyyden.

Myös Kirjahilla, Kirjapöllö, Lastenkirjahyllyn Rouva Huu ja Evaria ovat lukeneet tämän.

Magdalena Hai: Kurnivamahainen kissa. Karisto. 2017. 46 sivua.
Kuvitus ja graafinen suunnittelu: Teemu Juhani

Karisto: Kurnivamahainen kissa
MagdalenaHai.com: Kurnivamahainen kissa

Kommentit

  1. Voi että, ihana kuulla viisivuotiaan kommentteja kirjasta! Minustakin tämä oli ihana ja hieno. Kuvitus on upea ja tarina ihan näin aikuisellekin todella kiinnostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin arvostan sellaisia lastenkirjoja, joista aikuislukijakin saa jotain irti. :)

      Poista
  2. Kuvailit kirjaa ja ajatuksiasi siitä niin innostavasti, että lisäsin sen heti lukulistalleni. Ja olisi mahtavaa lukea tämä lapsille! Nähdä ja kuulla minkälaisia reaktioita ja ajatuksia kirja herättää. Olen uusi seuraaja blogillesi, aion palata tänne jatkossakin. Lukulistaani on tarttunut jo monta kirjaa! Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa ja kiitos itsellesi! Mukavaa kuulla, että lukuvinkkejä on löytynyt. :)
      Kurnivamahainen kissa sai muuten Tulenkantaja-palkinnon muutama päivä sitten!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi