Heitän tiskiharjan lavuaariin ja ryntään makuuhuoneen puolelle. Katson ikkunasta tontin rajalle. Naapurin Tuomo seisoo siellä pönäkkänä sinisissä haalareissaan, visiiri päässään. Hän on jurauttanut moottorisahan käyntiin ja yksi oksa letkottaa jo maassa.
Mutkanlukutaito (Stresa, 2017) on novellikokoelma ja esikoisteos. Sen lyhyet novellit kertovat erilaisissa elämäntilanteissa olevista ihmisistä, mutkikkaista ihmissuhteista ja yllättävistä mutkista elämän polulla.
Täytyy myöntää, etten lämmennyt kokoelmalle aivan alussa. Ensimmäisissä novelleissa ärsyynnyin sekä henkilöihin että loppuratkaisuihin. Kokoelman avaavassa "Kosto"-novellissa nainen yrittää kostaa ryyppyreissulla olleelle miehelleen häipymällä kotoa miehen syntymäpäivänä. Suunnitelma menee kuitenkin mönkään ja lopputulos on naisen kannalta nolo. Toisessa ja kolmannessakin novellissa on nainen, joka haluaa miestä, haikailee miehen perään tai muuten vain tuskailee miehen takia. Pelkäsin, että koko kokoelma pyörisi tämän teeman ympärillä.
Olin onneksi väärässä: alun jälkeen novelleihin tulee paljon enemmän sävyjä ja henkilöihin säröjä. Virkistävän erilainen ja hauska "Omenapuun oksat" kertookin hankalasta naapurista ja mehevästä naapuririidasta. Kokoelman niminovellikin on mainio ja sympaattinen: ikääntynyt mies ajaa vanhalla "Ooppelillaan" tieltä ulos ja kadottaa siinä rytäkässä ylähampaidensa osaproteesin. Hampaat pitää löytää tienpenkalta, sillä ilman niitä ei kehtaa mennä uuden ihastuksen kanssa treffeille!
"Sateisen kesän jälkeen" on voimakastunnelmainen romaani raskaudenkeskeytykseen menevästä Mirvasta. Suosikkinovellini on "Selkeät ohjeet", jossa huoliteltu, pedanttinen Irina elää täydellistä elämäänsä ja noudattaa säntillisesti päivärytmiään ja rutiinejaan, jotteivat ajatukset karkaisi entiseen aikaan. Menneisyys kuitenkin muistuttaa itsestään tekstiviestein eikä kaikkea elämässä voi hallita. Tässä novellissa oli niin koukuttavan tarkkaa arjen kuvausta, että olisin halunnut sen jatkuvan pidempäänkin!
Kolmeen osaan jaetun kokoelman viimeisen osan novelleissa ollaan ikääntymisen, muistojen ja nostalgian äärellä. Esimerkiksi "Viileyden vuoksi"-novellissa kaksi yhdeksänkymppistä leskirouvaa alkaa kokoontua säännöllisesti kesähelteillä kylmäkellarissa. Viilentymisen lomassa voi herkutella ja jakaa muistoja.
Muutamat kielelliset jutut kokoelmassa mietityttivät. Takakannessakin on ote "Kosto"-novellista, jossa kostoa suunnittelevan naisen aivot työskentelivät silppurin tavoin. Minusta taas kostoa yleensä punotaan ja kehitellään; silppurin yhdistän jonkin asian tuhoamiseen perin pohjin. Bongasin myös erikoisia tuplasanoja: aivojen poimuissa on sopukkalokero ja laaksossa lepää utusumu. En nyt tiedä, tuoko kahden synonyymin yhdistäminen yhdyssanaksi välttämättä mitään uutta sanaan... Toisaalta panin merkille myös monia osuvia, riemastuttavia kielikuvia: esimerkiksi basilikan tuoksu, joka nimenomaan on poutainen!
Pidin erityisesti Mutkanlukutaidon moniäänisyydestä. Kokoelman novelleissa on huikea kirjo minäkertojia ja elämäntilanteita: lapsia, aikuisia ja vanhuksia, miehiä ja naisia, perheitä, yksinäisiä ja sinkkuja. Kaikkiin en kyennyt samastumaan ja osa henkilöistä ei muutaman sivun aikana ehtinyt kehittyä kovin moniulotteiseksi, mutta monien ääriviivojenkin sisältä tunnistin jotain tuttua. Kokonaisuutena persoonallinen, monipuolinen ja tarkkanäköinen sikermä pienen ihmisen elämää kaikessa tragikoomisuudessaan.
Bloggaajista myös Suketus, riitta k, Mari, Mannilainen ja Maija ovat lukeneet kirjan.
Pirjo Puukko: Mutkanlukutaito. Stresa. 2017. 135 sivua.
Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta!
Helmet-lukuhaasteen kohtaan 25. Novellikokoelma.
Stresa: Mutkanlukutaito
Stresa: Pirjo Puukko
Kommentit
Lähetä kommentti