Siirry pääsisältöön

Tahar Ben Jelloun: Lähtö

Unelma numero kolme on juna joka kulkee Gibraltarin salmen yli. Tarifaa ja Tangeria yhdistää silta, joka on yhtä kaunis kuin se jonka Malika näki eräässä matkailulehdessä. Ylitys kestää viisi minuuttia. Malika istuu ensimmäisessä vaunussa ja seuraa tarkkaavaisesti matkan edistymistä. Kun he saapuvat Espanjan rannikolle, heitä odottaa vastaanottokomitea, joka ojentaa heille kukkia, tarjoilee taateleita ja maitoa. Malika rakastaa taateleita. Hän ottaa kolme ja hotkaisee ne hetkessä.

Marokon ja Espanjan välillä on vain vaivaiset viisitoista kilometriä. Tämä lyhyt pätkä merta paitsi erottaa hyvin erilaiset maat ja kulttuurit toisistaan myös toimii eräänlaisena symbolisena rajana Euroopan hyvinvointivaltioiden ja köyhän Afrikan välillä. Gibraltarin salmen aallot ovat kannatelleet kaikenlaisia venekuntia laittomista maahanmuuttajista kalliisiin huumelasteihin. Marokon pohjoisimmassa kolkassa, maagisen salmen rannalla sijaitseva Tanger on täynnä ympäri maanosaa paikalle matkanneita ihmisiä, jotka odottavat sopivaa tilaisuutta päästä salmen yli paremman elämän toivossa. Moni käyttää matkaan koko omaisuutensa. Moni täyteen ahdettu venelastillinen myös uppoaa salmen arvaamattomassa merenkäynnissä.

Marokkolainen kirjailija Tahar Ben Jelloun käsittelee tätä ilmiötä romaanissaan Lähtö. Nimensä mukaisesti jonkinlainen lähtö häilyy kaikkien romaanin henkilöiden mielessä. Tangerin teehuoneissa poltellaan hasispiippuja, juodaan minttuteetä ja tuijotellaan kaukana veden toisella puolella häämöttäviä Espanjan rannikon valoja. Teini-ikäinen Malika kuorii sormet kohmeisina katkarapuja päivät pitkät voidakseen joku päivä lähteä, sama se minne. Kenza yrittää elättää perhettään sairaanhoitajan vaatimattomalla palkalla, mutta haaveilee salaa samanlaisesta rakkaudesta kuin Tuulen viemää -elokuvassa.

Kenzan veli ja romaanin päähenkilö Azel, uskonnosta piittaamaton muslimimies, myy itsensä ja oman seksuaalisuutensa lähtiessään eurooppalaisen Miguelin matkaan Barcelonaan. Tämä homoseksuaalinen alistus- ja hyväksikäyttösuhde varakkaan eurooppalaisen miehen ja epätoivoisen, köyhän arabimiehen välillä symboloi omalla tavallaan romaanin laajempaa kokonaisuutta: Euroopan ja Pohjois-Afrikan tulehtuneita suhteita ja hyväksikäyttöä.

Rankka ja riipaiseva romaani ajankohtaisesta aiheesta.

Tahar Ben Jelloun: Lähtö. Gummerus. 2007.
Ranskankielinen alkuteos: Partir
Suomentaja: Annikki Suni

Gummerus: Lähtö
Gummerus: Tahar Ben Jelloun
Kiiltomato: "15 kilometriä toiseen universumiin"
HS kirjat: "Rahan ja pahan maailmaa pakoon"
Kirjavinkit: Lähtö

Katso myös nämä:

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude