Siirry pääsisältöön

Leila Aboulela: The Translator

'Loneliness is Europe's malaria,' Rae said. 'No one can really be immune. This is not so hygienic a place, don't be taken in by the idols it makes of itself. You might even feel sorry for it, just a little, not too much, for there is no injustice in this decay.'

I tried to approach this book with an open mind. Considering that the introduction in the beginning of the novel included major spoilers, revealing all but the ending of the novel, I was hoping to get a good reading experience from something besides the plot - perhaps the characters or the language. I did not.

It has to be said that I have never read anything quite like this before. Islam as a religion and way of life as well as the Sudanese culture is thoroughly and quite naturally immersed into the story through the main character, Sammar, a young Sudanese woman living in Scotland. In her job as a translator as well as in her everyday life, she tries to balance somewhere in between cultures and languages, the East and the West. An immigrant widow living alone with a son growing up with her mother-in-law back in Sudan, Sammar's only comforts are religion and her daily work. At the university she works in, she meets and becomes friends with Rae, a Scottish lecturer, orientalist and researcher of Islam. A strange affair ensues.

The story is told entirely from the perspective of Sammar, so much so that Rae's thoughts and motivations remain impossibly obscure. The men's world seems very far away from Sammar and her secretary friend and fellow immigrant Yasmin. They gossip together and share their frustration at the bleak, cold English weather, but they seem to truly exist only in relation to men. When it seems that Rae is taking a friendly interest in her, Sammar immediately jumps to conclusions and speculates as to whether he would consider converting to Islam in order to marry her. Although Sammar's faith is strong and she does not compromise her principles, she is otherwise frustratingly weak and submissive. Rae, on the other hand, remains too distant to be of much interest to the reader. The ending of the book ultimately transforms this implausible story into an unrealistic, soppy romance.

Leila Aboulela: The Translator. Polygon. 1999.

ComtemporaryWriters.com: Leila Aboulela
Al-Ahram Weekly: "Halal Fiction"
Wikipedia: Leila Aboulela

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi