Siirry pääsisältöön

Sabine Kuegler: Paluu viidakkoon

Kaipaan suuresti sisäistä ja ulkoista rauhaa. Voisin lähteä koska tahansa takaisin Länsi-Papuaan asumaan, mutta jos palaisin sinne, en saisi rauhaa tietäessäni, että ne ihmiset, joita kutsun omaksi kansakseni, elävät kuin vangit omassa maassaan. Enkä edes saisi puhua siitä. Länsi-Papuassa asuvilla ulkomaalaisilla on vain kaksi säällistä vaihtoehtoa: He voivat puhua siitä, mitä tietävät, ja joutua välittömästi karkotetuksi maasta. Niin on tapahtunut kaikille, jotka ovat puhuneet. Tai he voivat vaieta ja auttaa ihmisiä kaikessa hiljaisuudessa.

Saksalaisen Sabine Kueglerin Paluu viidakkoon on suoraa jatkoa hänen omaelämäkerralliselle Viidakkolapsi-romaanilleen. Jälkimmäinen kertoo Sabinen lapsuudesta ja hänen perheensä elämästä Länsi-Papuan viidakossa elävän fayu-heimon parissa. Tässä romaanissa Sabine palaa aikuistuneena ja jokseenkin länsimaalaistuneena lapsuutensa viidakkoon, jossa hänen ikääntyvä isänsä yhä asuu. Länsi-Papuassa ja Länsi-Uudella-Guinealla oleskellessaan Sabine ottaa myös osaa papualaisten itsenäisyysliikkeeseen.

Kirjassa valotetaan hieman maan poliittista historiaa: Länsi-Uusi-Guinea oli Alankomaiden siirtomaa, ennen kuin se liitettiin Indonesiaan vuonna 1962. Osana YK:n valvomaa siirtymisprosessia järjestettiin vuonna 1969 nk. Act of Free Choice -vaalit, joissa Indonesian armeija "demokraattisesti" nimitti 1025 miestä (!) edustamaan kaikkia Länsi-Uuden-Guinean äänioikeutettuja. Vähintäänkin epäilyttävässä äänestyksessä 100 % äänioikeutetuista äänesti sen puolesta, että Länsi-Uusi-Guinea pysyisi osana Indonesiaa. Kun huhut Indonesian viranomaisten vaalien yhteydessä suorittamista uhkailuista, kidutuksista, joukkomurhista ja kidnappauksista levisivät Länsi-Uudessa-Guineassa, Act of Free Choice -vaaleja alettiinkin kutsua Act of No Choice -vaaleiksi.

YK ja kansainvälinen yhteisö pesi kätensä tapauksesta. Vielä nykyäänkin, mikäli Kueglerin kirjaan on uskomista, Indonesian armeija ja viranomaiset järjestelmällisesti sortavat ja kiduttavat Länsi-Uuden-Guinean ihmisiä. Papuan lipun nostamisesta salkoon on luvassa kuolemantuomio, sananvapaus on nollassa ja toimittajien työskentely maassa on erittäin vaikeaa.

Kuegler yrittää osaltaan tuoda Länsi-Papuan tarinaa suuren yleisön tietoisuuteen. Tämän laajemman poliittisen tarinan rinnalla kulkee Sabinen oma tarina vierailusta fayu-kansan luo. Nostalgia ja lapsuusmuistojen hehkuttaminen sekä heimon elämäntapojen ihannointi/kauhistelu käy vähitellen ärsyttäväksi. Teoksesta olisi saanut vakuuttavan poliittisen manifestin myös ilman itsekeskeistä, tunteisiin vetoavaa draamaa.

Sabine Kuegler: Paluu viidakkoon. Helmi Kustannus. 2007.
Saksankielinen alkuteos: Ruf des Dschungels
Suomentaja: Ilona Nykyri

Tammi: Sabine Kuegler
Wikipedia: Sabine Kuegler

Kommentit

  1. Aivan huikea ja mieltä avaava kirja. Suosittelen! Tästä jää jotain käteen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...