Siirry pääsisältöön

Italo Calvino: Halkaistu varakreivi

Jos sinusta joskus tulee halkaistu - ja sitä kyllä toivon sinulle, poikaseni - ymmärrät asioita jotka ovat tavallisten kokonaisten aivojen käsityskyvyn ulkopuolella. Silloin olet menettänyt puolet itsestäsi ja maailmastasi, mutta jäljelle jäänyt puolikas on tuhat kertaa syvällisempi ja arvokkaampi. Ja silloin toivot itsekin että koko maailma olisi halkaistu ja piinattu sinun mallisi mukaan.

En ole aiemmin lukenut Italo Calvinoa. Jos talviyönä matkamies on ilmeisesti jonkinasteinen klassikko, vaikka sillä on muistaakseni jotenkin vaikealukuinen maine. Halkaistu varakreivi sen sijaan ei ole vaikea ollenkaan, vaan nopeaa ja hauskaa luettavaa.

Varakreivi Medardo on sodassa turkkilaisia vastaan, kun häneen osuu tykinkuula, joka halkaisee hänet kirjaimellisesti kahtia. Lääkärit saavat varakreivin puolikkaan kursittua kokoon, ja kotiin palaa halkaistu mies, jolla on vain yksi jalka, yksi käsi ja puolikas naama.

Pian kyläläiset huomaavat, että jäljelle jäänyt puolikas onkin varakreivin ilkeä puoli ja kaikki hyvyys on jäänyt toiseen puolikkaaseen! Paha varakreivi riehuu kylässä kuin Bulgakovin Saatana aikoinaan Moskovassa. Kyläläisten kaivoihin pudotetaan eläinten raatoja, kypsät kurpitsat murskataan pellolle, lasten koreihin ilmestyy myrkkysieniä ja viattomia ihmisiä hirtetään sumeilematta. Edes rakastuminen viattomaan Pamelaan ei saa ilkeää varakreiviä muuttamaan tapojaan. Juoni tiivistyy, kun varakreivin hyvyyttä huokuva vastapuoli ilmaantuu paikalle...

Halkaistu varakreivi on ihanan outo, absurdi ja ironinen aikuisten satu. Väkivaltaisuudet hipovat Grimmin satujen raakuutta, mutta symboliikka on tässä jotenkin syvällisempää.

Calvinon romaani ilmestyi italiaksi vuonna 1952, eli toisen maailmansodan jälkimainingeista on kyse. Romaanin voisi lukea myös allegoriana sodasta, jossa Italia näytteli pahan varakreivin roolia Euroopassa.

Italo Calvino: Halkaistu varakreivi. Tammi. 2004.
Italiankielinen alkuteos: Il visconte dimezzato
Suomentaja: Jorma Kapari

Kiiltomato: "Kesäklassikko: Hyvän ja pahan taistelu"
Tammi: Italo Calvino
Wikipedia: Italo Calvino

Kommentit

  1. Sinulla tulee niin ihania kirjapostauksia, että pakko kommentoida kaikkia (etenkin, kun en itse ehdi lukea nyt, lapseni ovat sairaina). Calvino on John Irvingin ohella suosikkikirjailijoitani ja Halkaistu varakreivi oli minullakin hänen ensimmäisensä. Jatka muilla Calvinon satuallegorioilla: Paronilla puussa (paras näistä) ja Ritarilla, jota ei ollut olemassa. Jos talviyönä matkamies on hieno, samoin Marcovaldo, joka on hyvin erilainen lähetyen neorealismia.

    VastaaPoista
  2. Jos talviyönä matkamies on odottanut hyllyssäni jonkin aikaa. Viime aikoina on ilmaantunut sinne sun tänne sen verran mielenkiintoisia postauksia Calvinosta, että kyllä kirjaan on ihan pakko pian tarttua!

    VastaaPoista
  3. lumiomena - Kiitos kommenteista, niitä on aina mukava lukea! :) Ja kirjavinkkejä otetaan toki aina vastaan. Taidankin pysytellä ensin Calvinon saduissa ennen kuin uskallan kokeilla Jos talviyönä matkamies -romaania.

    Satu - Odotan mielenkiinnolla arviotasi jos luet matkamiehen!

    VastaaPoista
  4. Poikaystäväni lempikirjailijoita on Italo Calvino ja meillä on niitä hyllyssä aika paljon. En ole vain itse ottanut kertaakaan käteen ja lukenut, vaikka kyseessä ei ole edes mitenkään raskas luku-urakka. Sait kiinnostumaan. Voi olla, että joulukuussa luen muutaman Calvinon. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...