Siirry pääsisältöön

Tuuve Aro: Sinikka Tammisen outo tyhjiö

Helena oli hymyillyt ja räpytellyt ripsiään kutsuvasti, mikä oli naisten yhteistä koodikieltä. Sillä he viestivät haluavansa suhteelta enemmän.
Olisiko se puhtaasti seksiä vai kenties merkityksellistä läheisyyttä, sitä Kalle ei vielä tiennyt. Hän toivoi oikeastaan kumpaakin. Seksin jälkeinen läheisyys oli hyvä asia.

Sinikka Tammisen outo tyhjiö
on Tuuve Aron toinen novellikokoelma, ja ensimmäinen Aron teos, jonka olen lukenut. Täytyy sanoa, että olen aivan myyty.

Olen huono lukemaan novelleja, koska kärsivällisyyteni ei aina riitä pohtimaan ja miettimään pienten tarinoiden syvempiä tulkintoja. Aron novelleja lukiessa tuntui kuitenkin, että tarinoista sai paljon irti jo ensimmäisellä lukukerralla, eikä niihin oltu piilotettu mitään tekotaiteellisia symboleja tai piilomerkityksiä lukijan kiusaksi (tai iloksi - riippuen lukijasta!). Eniten nautin Aron novellien tajunnanvirranomaisesta kielestä, yllättävistä loppuratkaisuista ja ironisesta huumorista.

Osa kokoelman novelleista on jopa novellien mittapuulla lyhyitä, vain pari kolme sivua pitkiä. Kokoelman urbaaneissa novelleissa tavalliset ihmiset joutuvat epätavallisiin tilanteisiin ja joutuvat tekemään tärkeitä päätöksiä tai vaikeita ratkaisuja. Sinikka Tamminen syö Budapest-karkkeja ja soittelee masentuneena yöllisiä puheluita sattumalta valitsemilleen ihmisille. Riittaa taas ei voisi vähemmän kiinnostaa 2,5 miljoonan euron lottovoitto, mutta onneksi rahan jakajia riittää. Ulla kyllästyy muumimukien kolinaan lesbokommuuninsa vauvantekohankkeessa ja päättää "eheytyä" heteroksi. Paras novelli oli mielestäni "Kalle", jossa hurmaavaan Helenaan ostoskeskuksessa rakastunut päättäväinen nimihenkilö ei voi uskoa, että rakkauden kohde voisi olla kiinnostunut kenestäkään muusta kuin hänestä.

Uuden hyvän kirjailijan löytäminen on aina yhtä ihanaa! Hipsin saman tien tämän luettuani kirjastoon ja lainasin Tuuve Arolta kolme muuta teosta luettavien kirjojen pinoon. Lisää Aroa siis luvassa!

Tuuve Aro: Sinikka Tammisen outo tyhjiö. Gummerus. 2001.

Linkit:
Kiiltomato: "Kunnon kabaree"
HS kirjat: "Sketsiteatterin elkeet"
Gummerus: Sinikka Tammisen outo tyhjiö
WSOY: Tuuve Aro

Kommentit

  1. Kiitos hyvästä vinkkauksesta! Olen myöskin huono lukemaan novelleja ja olen niitä lukenut ylipäänsä tosi vähän elämäni aikana. Mutta tämä vaikuttaa sellaiselta novellikokoelmalta, joka voisi olla hyvin helposti lähestyttävä. Pääsi kirjastolistalleni!

    VastaaPoista
  2. Kannattaa kokeilla, tämä sopii nirsommallekin novellilukijalle!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude