Siirry pääsisältöön

Jon J. Muth: M

First I have to say that I'm not an expert in comics or graphic novels of any kind. Far from it. My experiences with comics are mainly limited to Donald Duck, Tintin, Asterix etc. But I also enjoy reading Alison Bechdel's cartoons and I recently read Marjane Satrapi's graphic novel Persepolis. And I was in the library one day, wandered over to the comics section and chose something completely different to try out.

M is a graphic novel by Jon J. Muth that is based on a film by Fritz Lang. Of course, neither of the names meant anything to me beforehand. I mainly chose the book, because the style of the drawings looked completely different from anything that I've read before and I wanted to try something new.

The basic storyline of the graphic novel is based on Lang's film from as early as 1931. In the introduction to the book, the film is described as "the originator of the serial killer movie and the police procedural, the forefather of film noir". I'm not familiar with the original film, but at least the graphic novel seems very "film-like", with the black-and-white images and realistic drawings.

The afterward at the end of the book explains how Muth drew the comic. He recruited friends and relatives, dressed them up into the appropriate clothing and then made them pose and act out the story in various surroundings. He took photographs of them and then used these photos to draw the panels of the graphic novel. Some of the photographs were blurry - and this meant that the copied drawings would also be blurry. Others were sharp and clear and this can also be seen in the pictures of the book: some panels are incredibly realistic and look more like actual photographs than drawings.

I wasn't very impressed with the actual plot of the graphic novel: a police thriller about catching a serial killer. But the boundaries between the "good" and "bad" guys were nicely blurred and the ending was quite unexpected and interesting. To me, the actual style of the drawings and the dark, blurry atmosphere of the city was the most interesting aspect. Each drawing was like a small piece of art and especially the detailed, realistic expressions on the characters' faces were carefully drawn. An interesting reading experience overall!

Jon J. Muth: M. A graphic novel based on the film by Fritz Lang. Abrams, 2008.

Links:
Graphic Novel Reporter: M
Wikipedia: Jon J. Muth
Buy M from The Book Depository

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi