Kiinnostuin Marjane Satrapin Persepoliksesta alun perin Sallan arvion myötä. Luen todella vähän sarjakuvia, mutta tämä ja Alison Bechdelin Hautuukoti ovat saaneet minut janoamaan lisää.
Persepolis on kaksiosainen omaelämäkerrallinen tarina. Ensimmäinen osa, Persepolis - iranilainen lapsuuteni kertoo Marjane-tytön lapsuudesta 1980-luvulla, kun Iran alkoi muuttua radikaalisti fundamentalistisempaan suuntaan. Tytöt hunnutettiin, alkoholi ja musiikki kiellettiin ja katupartiot valvoivat ihmisten siveellisyyttä ja islamilaisen lain noudattamista. Marjanen vapaamieliset vanhemmat marssivat tuhansien muiden lailla mielenosoituksissa, kunnes mielenosoittajien vangitsemisista, kiduttamisista ja tappamisista tuli arkipäivää. Perheet jatkavat kapinointia kotiensa seinien suojissa. Kadulla päästä varpaisiin peitetyt tytöt riisuvat salaisiin kotibileisiin tultuaan huntunsa - alta saattaa paljastua minihame ja korkokengät. Viini virtaa ja Iron Maidenin piraattikasetti soi. Mutta koteihinkin tehdään ratsioita... Silti on uskomatonta, miten ihmiset pystyvät elämään myös "normaalia" elämää rajoitusten ja kiduttamisten välillä. Kapinoinnista maksaa kalliisti, mutta silti se joskus kannattaa...
Toinen osa, Persepolis 2 - kotiinpaluu, kertoo nyt jo teini-ikäisen Marjanen sopeutumisesta Itävaltaan, jonne hänen vanhempansa lähettävät hänet turvaan. Kulttuurishokki vaihtuu iranilaisen identiteetin torjunnaksi, kun hän yrittää sopeutua uuteen kotiinsa ja elää länsimaisessa kulttuurissa. Mukaan astuvat huumeet ja seksi, kunnes Marjane huomaa nukkuvansa puiston penkillä jo kolmatta kuukautta. Paluu Iraniin vanhempien luo tuntuu järkevältä, mutta kotimaan tapoihin sopeutuminen ei onnistukaan niin helposti.
Kokonaisuudessaan sarjakuva on hieno, realistisen oloinen kuvaus Iranissa elämisestä, vaikka onkin varmaan melko rajoittunut kuva (Marjanen perhe kuuluu rikkaaseen yläluokkaan, Teheranin kulttuurieliittiin). Ensimmäinen osa keskittyy kuvaamaan Iranin historiaa ja yhteiskuntaa Marjanen silmien kautta, toinen osa kertoo enemmän Marjanen omasta aikuistumisesta. Mustavalkoiset kuvat ovat yksinkertaisia, mutta sopivat jotenkin tunnelmaan. Suosittelen kaikille, joilla on vielä ennakkoluuloja sarjakuvia kohtaan!
Sarjakuvien pohjalta on tehty myös samanniminen kehuttu animaatioelokuva, joka tuli jokin aika sitten TV:stä, mutta en tajunnut sitä silloin katsoa...
Marjane Satrapi: Persepolis - iranilainen lapsuuteni. sekä Persepolis - kotiinpaluu. Like. 2008.
Ranskankielinen alkuteos: Persepolis
Suomentaja: Taina Aarne
Linkit:
Like: Persepolis - iranilainen lapsuuteni
Like: Persepolis 2 - kotiinpaluu
Like: Marjane Satrapi
HS kirjat: "Pää pystyyn, ei kädet"
Wikipedia: Persepolis
Wikipedia: Marjane Satrapi
Persepolis on kaksiosainen omaelämäkerrallinen tarina. Ensimmäinen osa, Persepolis - iranilainen lapsuuteni kertoo Marjane-tytön lapsuudesta 1980-luvulla, kun Iran alkoi muuttua radikaalisti fundamentalistisempaan suuntaan. Tytöt hunnutettiin, alkoholi ja musiikki kiellettiin ja katupartiot valvoivat ihmisten siveellisyyttä ja islamilaisen lain noudattamista. Marjanen vapaamieliset vanhemmat marssivat tuhansien muiden lailla mielenosoituksissa, kunnes mielenosoittajien vangitsemisista, kiduttamisista ja tappamisista tuli arkipäivää. Perheet jatkavat kapinointia kotiensa seinien suojissa. Kadulla päästä varpaisiin peitetyt tytöt riisuvat salaisiin kotibileisiin tultuaan huntunsa - alta saattaa paljastua minihame ja korkokengät. Viini virtaa ja Iron Maidenin piraattikasetti soi. Mutta koteihinkin tehdään ratsioita... Silti on uskomatonta, miten ihmiset pystyvät elämään myös "normaalia" elämää rajoitusten ja kiduttamisten välillä. Kapinoinnista maksaa kalliisti, mutta silti se joskus kannattaa...
Toinen osa, Persepolis 2 - kotiinpaluu, kertoo nyt jo teini-ikäisen Marjanen sopeutumisesta Itävaltaan, jonne hänen vanhempansa lähettävät hänet turvaan. Kulttuurishokki vaihtuu iranilaisen identiteetin torjunnaksi, kun hän yrittää sopeutua uuteen kotiinsa ja elää länsimaisessa kulttuurissa. Mukaan astuvat huumeet ja seksi, kunnes Marjane huomaa nukkuvansa puiston penkillä jo kolmatta kuukautta. Paluu Iraniin vanhempien luo tuntuu järkevältä, mutta kotimaan tapoihin sopeutuminen ei onnistukaan niin helposti.
(klikkaa isommaksi) |
Sarjakuvien pohjalta on tehty myös samanniminen kehuttu animaatioelokuva, joka tuli jokin aika sitten TV:stä, mutta en tajunnut sitä silloin katsoa...
Marjane Satrapi: Persepolis - iranilainen lapsuuteni. sekä Persepolis - kotiinpaluu. Like. 2008.
Ranskankielinen alkuteos: Persepolis
Suomentaja: Taina Aarne
Linkit:
Like: Persepolis - iranilainen lapsuuteni
Like: Persepolis 2 - kotiinpaluu
Like: Marjane Satrapi
HS kirjat: "Pää pystyyn, ei kädet"
Wikipedia: Persepolis
Wikipedia: Marjane Satrapi
Tää on tosiaan hieno ja ajatuksia herättävä sarjakuva! Satrapilta on suomennettu muitakin teoksia, ainakin Luumukanaa ja Pistoja, mutta niitä en ole lukenut (pitäisikö sanoa että vielä en ole lukenut).
VastaaPoistaHesarissa oli lauantaina arvostelu Aya-sarjakuvasta jota verrattiin Persepolikseen. Kuulosti mielenkiintoiselta. Arvio on näköjänä vain digilehdessä, mutta tässä nettikaupan juttu sen sijaan.
Kiitos sarjakuvavinkistä. Taidan ostaa nämä sisarelleni joululahjaksi, sillä hän tuntuu tykkäävän juuri tämäntyylisistä sarjakuvista.
VastaaPoistaSalla - kiitos vinkistä! Täytyypä pistää nimi muistiin. Suunnittelen muutenkin kirjaston sarjakuvaosastolla pyörimistä, jospa käteen sattuisi muitakin mielenkiintoisia tapauksia.
VastaaPoistaTomomi - ole hyvä vain! Toivottavasti lahjansaaja pitää kirjasta. :)