Siirry pääsisältöön

Bloggaaja paljastaa todellisen värinsä!


Sain Liisalta, Suketukselta ja Ankilta tämän tunnustuksen, kiitos! :) Tunnustukseen liittyy kahdeksan satunnaisen asian kertominen itsestään, joten tässä paljastukseni:

1. Olen koukussa tv-sarjaan Moderni perhe.

2. Olen oikeasti blondi, mutta olen värjännyt hiuskuontaloani punaiseksi jo niin monen vuoden ajan, että en osaa enää kuvitella itseäni muuten kuin punatukkaisena. :)

3. Haluaisin oppia tekemään intialaisia päähierontoja.

4. Inhoan lakua, salmiakista puhumattakaan. Olen huomannut, että tätä pidetään joskus jopa epäisänmaallisena ominaisuutena. :P

5. Omistan kaksi hullua kissaa. Toinen on liian tyhmä osatakseen käyttää raksupalloa, toinen taas "käkättää" kuvitteellisille linnuille ikkunan toisella puolella.

6. Olen hirvittävän huono ostamaan kenkiä ja omistan vain muutaman parin, joista niistäkin osa on revenneitä/hajonneita tai muuten vain huonoja. :)

7. Minulla on parhaillaan viisi kirjaa kesken, joista yksi ei ole romaani ja yksi on nuortenkirja.

8. Aion mennä Helsingin kirjamessuille (onkohan kirjabloggaajien tapaamista luvassa?).

Jaan tunnustuksen eteenpäin niille Anna Karenina -kimppalukuun osallistuville, jotka eivät ole siihen vielä vastanneet, eli:
Riina
Réa
Maisie
Auringon Palvoja
Hreathemus
Karoliina
Satu

Kommentit

  1. Hih, kunpa jakaisin tuon kohdan 6 heikkouden... mutta ei. Olen hirveän hyvä ostamaan kenkiä. Ja säilyttämään niitä kaapissa :D

    (Uskoisin että jonkinlainen bloggaajatapaaminen vielä ilmaantuu messuille! Eiköhän joku kustantamo tajua kutsua kokoon... Jos ei ilmaannu, kokoonnutaan spontaanisti, minä ainakin aion hengata koko lauantain siellä alusta loppuun, ja mahdollisesti osan perjantaistakin.)

    VastaaPoista
  2. Kaksi kissaa sinullakin :) Olen huomannut että aika monilla kirjabloggareilla on kissoja. Täälläkin aina välillä metsästetään milloin mitäkin kuvitteellista. Tai ainakin jotain mitä me ihmiset emme näe...

    VastaaPoista
  3. Oi, Intialainen päähieronta on niin ihanan tuntuista ja olisi sitä hauskaa oppia itsekin tekemään!

    Hih, harvinaista se ainakin on, ettei pidä niin lakusta kuin salmiakistakaan. Mutta minä olin ennen outolintu, kun en kummemmmin pitänyt suklaasta. Nyt kyllä senkin edestä...

    VastaaPoista
  4. Kiitos tunnustuksesta! Palaan siihen pian.

    Minäkin olen kokussa Moderniin perheeseen. Cam! Ja Phil! <3 <3

    Ai, kun kissakuumeista nauratti nuo hassut kisut... :D

    Minä en mitenkään inhoa salmiakkia tai lakua, mutta en niitä koskaan ostakaan. Ei kun ostanpas, Läkeroleja joskus. Suklaata rakastan, mutta taidan muistaa ostaa sitäkin harvemmin kuin kerran kuussa.

    VastaaPoista
  5. Kissat on kyllä parhaita! Se ikkunan taakse "käkättäminen" on kyllä huippua, minunkin kissani tekee sitä (joskus jopa oikeille linnuille). Kissaani ei ole pilattu liialla älyllä, mutta uskollinen ystävä se silti on.

    VastaaPoista
  6. Booksy, voi kyllä minäkin olen hyvä säilyttämään niitä kaapissa! Se vain johtuu siitä, että ne ovat täysin käyttökelvottomia. ;)
    (Kannatan spontaania tapaamista, jos järjestettyä ei tule! Minäkin olen paikalla varmuudella ainakin lauantaina, luultavasti myös sunnuntaina.)

    Liisa, kissa on siinä mielessä oivallinen lemmikki lukutoukille, että onnellisesti sylissä kehräävää kattia ei raaski työntää pois vaan se antaa hyvän syyn lukea vielä vähän kauemmin. :)

    Susa, ehkä minäkin löydän vielä joku päivä piilevän salmiakkigeenini... ;)

    Karoliina, ole hyvä! :)
    Minuunkin uppoaa Philin tarve päteä ja olla aina oikeassa. Siinä on jotain hyvin tuttua... :D

    Suketus, se "käkättäminen" on kyllä ihme juttu! En tiedä, mitä hyötyä siitä käytännössä kissoille on - luulisi, että jos ne luonnossa ruokaa metsästäessään käkättelisivät kovaäänisesti linnuille, saaliista tulisi aika laiha... :D

    VastaaPoista
  7. Kiitos tunnustuksesta! Vastasinkin jo, mutta linkitän sutkin. :)

    Meidänkin kissa on välillä harrastanut käkättämistä - ehkä taas pian kun alan ruokkia lintuja keittiön ikkunan alla... :)

    Ja tarkoitus olisi myös päästä kirjamessuille lauantaina!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Annika Idström: Veljeni Sebastian

Päällyksen kuva: Ilkka Pesonen Täytin viikko sitten yksitoista vuotta ja ensimmäistä kertaa ymmärsin kouriintuntuvasti ajan rajallisuuden ja sen että jonakin päivänä minäkin kuolen. Toisinaan kun katson itseäni peilistä kauhistun, näen kellertävän ihon, hiuksenhienot rypyt suun ympärillä ja silmien alla sinertävät kuopat. Sanonta "lapsuus on ohi" ei ole koskaan koskenut minua, oma lapsuuteni ei ole edes alkanut. Veljeni Sebastian pisti silmääni WSOY:n kevään 2012 katalogista. En ollut aiemmin kuullut edes kirjailijan nimeä, mutta kustantamon ottaman uuden painoksen kuvaus kuulosti kiehtovalta. Kustantamon mukaan romaani on "väkevän myyttinen kuvaus hyvän ja pahan kerrostuneisuudesta, perhesuhteiden salatusta väkivallasta". Päähenkilö on koulukiusattu, pikkuvanha, 11-vuotias Antti. Vuonna 1985 ilmestynyt romaani on ollut Finlandia-palkintoehdokkaana ja saanut myös Valtion kirjallisuuspalkinnon. Itse luin alkuperäisen, vuonna 1985 ilmestyneen version ja voin s