Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville on kuitenkin niin loistava kirja, että sitä täytyy hehkuttaa täälläkin. Keittokirja kannustaa suosimaan kausiruokaa - eli niitä raaka-aineita ja sesonkituotteita, jotka ovat kaikista ilmastoystävällisimpiä ja eettisimpiä valintoja tiettynä vuodenaikana. Kesällä siis suositaan kotimaisia kasviksia ja juureksia, syksyllä siirrytään käyttämään enemmän marjoja ja sieniä jne.
Kirjan alussa on kattava tietoisku elintarviketuotannon ja erilaisten ruokien ja raaka-aineiden hiilidioksidipäästöistä. Näitä oli ihan mielenkiintoista verrata ja peilata omiin valintoihin lähikaupassa. Esim. onko ympäristöystävällisempää ostaa talvisaikaan lämmitetyssä kasvihuoneessa kasvatettua kotimaista kurkkua vai sitä Espanjasta asti rahdattua avomaankurkkua? (Vastaus: sitä jälkimmäistä).
Paras keino todeta keittokirja toimivaksi on tietenkin testata sen reseptejä käytännössä. Niinpä päätin kokkailla illalliseksi seuraavaa:
Kesäkurpitsafrittata (neljälle)
1 kesäkurpitsa
6 kananmunaa
3/4 dl soijamaitoa
2 valkosipulinkynttä
1/2 dl silputtua persiljaa tai basilikaa
1/2 tl mustapippuria
3/4 tl suolaa
1/2 dl oliiviöljyä paistamiseen
Raasta kesäkurpitsa ja hienonna valkosipulinkynnet. Paista kesäkurpitsaa, valkosipulia, suolaa ja mustapippuria pannulla öljyssä muutama minuutti ja anna seoksen jäähtyä hetki.
Sekoita rikotut kananmunat, soijamaito, yrtit ja kesäkurpitsaraaste keskenään.
Soijamaidon korvasi tavallinen luomukevytmaito. Yrtit koostuivat sekä tuoreesta persiljasta että kuivatusta basilikasta.
Paista seoksesta pikkumunakkaita lettupannulla. Voit paistaa myös yhden suuren munakkaan.
Ei mitään pikkumunakkaita, suuri munakas sen olla pitää!
Ja kuinkas sitten kävikään? Suuruudenhulluus kostautui siinä vaiheessa, kun jättiläismunakas piti kääntää ja se hieman kärsi ja kärähti (ja osa tippui lattialle) siinä hötinässä:
Toim. huom. Se, että allekirjoittanut on avuton kokki ja että lopputulos saattaa näyttää vähemmän herkulliselta, ei tietenkään vähennä Kausiruoka-kirjan ansioita tippaakaan! :) Sitä paitsi munakas maistui oikein hyvältä. Yleisen mielipiteen mukaan mausteita olisi voinut olla enemmänkin. Seuraavalla kerralla voisi lisätä esim. tuoretta chiliä...
Kausiruoka-kirjasta on pitänyt myös Karoliina ja sen herkkuja on soveltanut (toivottavasti suuremmalla menestyksellä) myös marjis.
Tuuli Kaskinen, Outi Kuittinen, Saija-Riitta Sadeoja, Anna Talasniemi: Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville. Teos. 2011. 276 sivua.
Teos: Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville
Hehee, olipa ihana kirjoitus. Tykkään tosi paljon tällaisista aidoista kokkauskokeiluista kävi ruoan kanssa siten miten vaan. Uskon että oli hyvää! Enkä mä ole koskaan saanut munakasta pysymään kasassa. :D
VastaaPoistaAh, ihana kirja!!
VastaaPoistaJa hei, ainakaan minä en koskaan käännä munakasta. Sehän on aivan tuhoon tuomittu yritys. :) Antaa vain päällispuolen hyytyä samalla kun nostelee reunoja vähän, etteivät ne kärtsää. Better luck next time! <3
Hauska postaus! Sinä sentään ehdit tehdä noita kirjojen juttuja, mikä tekee kaikesta kuin elävämpää.
VastaaPoistaEn ole kovasti kesäkurpitsan ystävä, vaan suosin siinä kohtaa munakoisoa, mutta näin raasteena ja joukossa, saattaisi maistuakin.
marjis, kiitos! Ehkä olin vähän turhan itsekriittinen... :)
VastaaPoistaKaroliina, minä käytän yleensä sellaista epämääräistä lautastekniikkaa (munakas lautaselle ja siitä kippaus nurin takaisin pannulle). Se on yleensä toiminut, mutta tämän munakkaan kohdalla olisi selvästikin pitänyt vain odotella kiltisti sitä hyytymistä.
Leena, kiitos! Munakoiso saattaisi kyllä maistua tässä ihan yhtä lailla. Ei kun vain soveltamaan! :)