Siirry pääsisältöön

Kesä- ja heinäkuun luetut, eli vihdoin


Jos pitäisi löytää jokin yhdistävä sana kuvailemaan kesä- ja heinäkuussa lukemiani kirjoja, niin se olisi varmaankin vihdoin. Kaikki kirjat ovat sellaisia, jotka olin aikonut lukea jo pitkään.

Kesälomaa ei ole ollut nimeksikään, joten kirjoille ei ole ollut kesäkuukausina sen enempää aikaa kuin muutenkaan. Kolme heinäkuun viidestä kirjasta luin ihanan lukumaratonpäivän aikana, joka myös opetti minulle yhtä sun toista.

Kesäkuun luetut:
Lionel Shriver: Jonnekin pois
Craig Thompson: Habibi

Heinäkuun luetut: 
Lynn Flewelling: Casket of Souls
Banana Yoshimoto: Kitchen
Anja Snellman: Aura
Helvi Hämäläinen: Kaunis sielu
Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla   

Lionel Shriverin romaani on ollut lukulistallani siitä lähtien, kun se tuli hopealle Blogistanian Globalia -äänestyksessä 2011. Luotin kirjabloggaajien enemmistön hyvään makuun - ja se kannatti: kirja ei ainakaan jättänyt kylmäksi. Craig Thompsonin Habibi on samoin odottanut vuoroaan jo kauan, kunnes eräs kaukana asuva ystäväni itseään säästämättä raahasi sen viikonloppureissullaan minulle (ei mikään kevyt opus!).

Lynn Flewellingin kirja on Nightrunner-"trilogian" kuudes (!) osa, ei-niin-kovin-salainen fantasiapaheeni. :) Yoshimoton, Snellmanin ja Hämäläisen oudonkauniit kirjat luin lukumaratonpäivänä. Ja täytyy tunnustaa, että Monika Fagerholmin romaani paikkasi fagerholminkokoista aukkoa sivistyksessäni. Romaania suositteli vaimoni, kun näki minun hengailevan kirjahyllyn edessä etsimässä "jotain kevyttä, helppoa, älykästä ja sivistävää" - haastava kombinaatio, mutta Ihanat naiset hoitivat homman kotiin. :)

P.S. Luen juuri 1-vuotta täyttäneelle tyttärelle iltasatuaikaan Suomen lasten Kalevalaa. Hän ei siitä juuri mitään vielä ymmärrä, ja hyvä niin, koska Kalevala tuntuu olevan täynnä väkivaltaista, sukurutsaista tai muuten vain moraalisesti arvelluttavaa porukkaa. ;) Kaikki kunnia kansalliseepokselle, mutta saatan harkita pitkään ennen kuin luen esim. Ainon ahdistelu- ja hukkumistarinaa vähänkään isommalle lapselle, vaikka lasten versiossa sitä onkin kaunisteltu...

Kommentit

  1. Olet lukenut vallan kiinnostavia kirjoja! Shriverin tahtoisin itsekin lukea :)

    Ja Kalevala ei tosiaan mikaan ihan lempein kirja ole (vaikken sita koskaan kokonaan olekaan lukenut).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä melkein kaikki kesän kirjat olivat iloisia yllätyksiä. Shriveria suosittelen kyllä lämpimästi! :)

      Poista
  2. Jonnekin pois on hieno romaani. Olen lukenut vain kaksi Shriverin romaania: Poikani Kevin on hurjan (!) hyvä, Jonnekin pois taas puhutteleva ja sellainen, jonka voisin lukea uudelleenkin.

    Monica Fagerholm on ollut lukulistallani jo kauan.

    Hyvää kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poikani Kevin on taas ollut minun lukulistallani jo pitkään. Jonnekin pois -kirjan perusteella haluan kyllä lukea Shriveria enemmänkin.

      Aurinkoista loppukesää!

      Poista
  3. Minulle Lionel Shriver on ollut ihan suosikkikirjailijoitani siitä alkaen kun luin Jonnekin pois. Mutta pidin vieläkin enemmän kirjasta Kaksoisvirhe. Poikani Kevin oli hyvä, mutta...jätti minut pimeeään. Annoin Kevinin pois. Nyt ostin Syntymäpäivän jälkeen ja se odottelee vain aikaa...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...