Siirry pääsisältöön

Maaliskuun luetut


On aika jälleen kerätä yhteen maaliskuun lukusaldoa ja kuulumisia. Maaliskuuhun mahtui lukemista laidasta laitaan: 1500-luvun näytelmä, englanninkielinen "aikakauskirja" Granta, uunituore kotimainen tietokirja äitiydestä ja ranskalainen romaani, jolla osallistun Vive la France! -haasteeseen.

maaliskuun luetut:
William Shakespeare: Paljon melua tyhjästä
Granta 123: Best of Young British Novelists 4
Satu Rämö & Katja Lahti: Vuoden mutsi 2
Anne-Sophie Brasme: Henkäys

Shakespeare-haasteeni junnaa paikallaan... Olen jäänyt jumittamaan Troilosin ja Cressidan pariin enkä onnistu repimään itseäni irti näytelmän pitkäveteisistä sotastrategiapohdinnoista kohti muita, (toivottavasti kiinnostavampia) näytelmiä. Lisäksi minulla on pienoisia hankintavaikeuksia muutaman näytelmän kanssa. Luotan täysin kirjaston valikoimiin, ja ilmeisesti kotikaupungissani on muitakin ahkeria Shakespearen lukijoita, joten osa näytelmistä on jatkuvasti lainassa! Pitänee turvautua varauksiin... :)

Osallistuin maaliskuussa myös Blogien lastenkirjaviikko 2014 -haasteeseen ja bloggasin eräästä englanninkielisestä kuvakirjasta. Lastenkirjaviikkoon osallistui yhteensä 50 kirjablogia 86 päivityksellä! :) Koko lista löytyy täältä.

Lopuksi vielä linkkivinkki upouuteen kirja-aiheiseen verkkosivustoon, Lukulamppuun. Sivustolta löytyy mm. kirjavinkkejä, haastatteluja ja kirja-alan tapahtumia. Kannattaa vilkaista! Mielenkiinnolla odotan, millaiseksi kohtaamispaikaksi sivusto kehittyy. :)
  
Nyt aikani vaatii eräs Parinoush Saniee ja kirja, jonka kannessa pitäisi olla varoitusteksti: Tämä kirja saattaa aiheuttaa riippuvuutta. Älä avaa, ellet ehdi keskittyä sen lukemiseen rauhassa ainakin muutaman päivän ajan.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää

Minna Rytisalo: Lempi

Peilistä katsoo vanha ihminen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, miltä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana. Ihmisestä ei näe eikä tiedä, millaiset voimat tai intohimot hänen sisällään loiskivat. Me näemme aina vain yhden puolen, ihan kuin sivukuvan. Toinen puoli jää piiloon. Tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta arvostelu on antanut odottaa itseään. Tämä on niitä kirjoja, joista on vaikea kirjoittaa mitään sortumatta ylisanojen tulvaan ja ylettömään hehkutukseen. Romaanille nimensä antanut henkilö, Lempi, on hurja, rohkea, valovoimainen ja kaunis nainen ja tavallaan romaanin päähenkilö, vaikka kerronta sijoittuu pääosin aikaan, kun Lempi on poissa. Lisäksi Lempi nähdään vain ja ainoastaan kolmen muun henkilön silmien kautta.  Yksi heistä on aviomies Viljami, jonka onnellista, intohimoista liittoa Lempin kanssa kestää vain puolisen vuotta ennen kuin Lapin sota syttyy ja kutsu rintamalle kuuluu. Toinen näkökulma o...
8 kommenttia
Lue lisää