Siirry pääsisältöön

Ville Tietäväinen: Linnut ja meret

Ville Tietäväisen sarjakuvateos Linnut ja meret on julkaistu vuonna 2003, kahdeksan vuotta ennen Tietäväisen upeaa Näkymättömät kädet -teosta, joka on kahminut vaikka mitä palkintoja ja syystäkin.

Linnut ja meret sijoittuu Hongkongiin vuosiin 1995 - 1996, juuri ennen kuin entinen Britannian siirtomaa luovutettiin Kiinalle. Kirjan alussa tarinan keskiössä ovat nuoret Katie ja Simon, jotka ovat juuri menneet naimisiin. Katien suku ei hyväksy suhdetta, ja pariskunta joutuu kumpikin tahollaan tekemään puoli-ilmaiseksi töitä Katien vaikutusvaltaisille sukulaisille, jotka "hyvää hyvyyttään" järjestävät nuorelle parille asunnon. Kun pariskunta saa kuulla, että Katien setä aikoo ottaa heille syntyneen pojan väkisin ottolapsekseen, he päättävät paeta Hongkongista Kiinaan.

Sitten hypätään ajassa taaksepäin erään vietnamilaisen pakolaisperheen vaiheisiin. Mies joutuu eroon vaimostaan ja lapsestaan ja hänet viedään jonkinlaiseen vankisairaalaan, jossa hänelle tehdään omituisia leikkauksia ja lääkitään toimintakyvyttömäksi. Epätietoisuus perheen kohtalosta raastaa miestä vuosikausien ajan, ja hän yrittää keksiä keinon päästä pakoon.

Vietnamilaismiehen ja Katien ja Simonin tiet tietenkin kohtaavat hurjalla tavalla.

Teoksen kolmannessa osassa siirrytään jälleen ajassa taaksepäin, vuoteen 1995, jolloin Katie ja Simon tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa. Kumpikin jaksaa yhä uskoa parempaan tulevaisuuteen, vaikka köyhyys ja olemattomat mahdollisuudet edetä elämässä tuntuvat välillä musertavilta.

Luin tämän teoksen Näkymättömien käsien tapaan yhdeltä istumalta. Joku saattaisi pitää Tietäväisen piirrostyyliä epäselvänä, liian tummana ja suttuisena, mutta minusta tyyli kävi teoksen synkkään tunnelmaan täydellisesti. Likaiset kadut ja karut aaltopeltikatot on väritetty samoin mustan, siniharmaan ja seepian sävyin kuin kuvituksessa vilahtelevat neonkyltit, mangahahmot sun muut kulutus- ja populaarikulttuuria edustavat yksityiskohdat.

Tietäväinen osaa myös leikitellä näkökulmilla. Maailman tiheimmin asutun suurkaupungin köyhimmät korttelit on kuvattu taitavasti, välillä kauempaa katsoen, välillä jotain yksityiskohtaa korostaen. Lukijaa pääsee aivan kuin tarkentamaan lähelle ja kauas. Välillä henkilöitä ja tapahtumia taas kurkistellaan jonkin nurkan takaa tai roskakasan kupeesta. Tietäväinen luottaa kuviin enemmän kuin sanoihin; usein sarjakuvaruudussa on vaikkapa vain henkilön kasvot, toisinaan pelkät silmät - ja niiden ilme kertoo enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa.

Linnut ja meret teki melkoisen vaikutuksen. Äärimmäisestä kurjuudesta, epäoikeudenmukaisesta maailmasta ja ihmisten julmuudesta lajitovereitaan kohtaan kertova teos sisältää samoja teemoja kuin Näkymättömät kädet: pakolaisuus/siirtolaisuus, hajonnut perhe, pienen ihmisen avuttomuus ja epätoivo jonkin suuremman voiman (raha, mielivaltaiset viranomaiset, suku, politiikka, laki...) edessä. Taistelu paremman elämän tai ylipäänsä elämän puolesta vaikuttaa toisinaan toivottomalta, ja teos onkin jollain tavalla masentavampi ja lohduttomampi kuin Näkymättömät kädet. Melkein jo liian surkea. Mutta silti... Toivon pilkahdus. Rakkautta. Pienten ihmisten suurta onnea. Sitäkin löytyy, kaikesta huolimatta.

Sarjakuvan ovat lukeneet myös Linnea, Norkku ja Maisie, mutta kovin paljon tätä ei ole blogimaailmassa ilmeisesti luettu (?), vaikka Näkymättömät kädet ja Vain pahaa unta ovat tehneet Tietäväisestä kenties yhden tunnetuimmista suomalaisista sarjakuvataiteilijoista.

Ville Tietäväinen: Linnut ja meret. Tammi. 2003. 117 sivua.

Kirja.fi: Ville Tietäväinen
Kvaak.fi: Linnut ja meret

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude