Siirry pääsisältöön

Granta 3 ja keitä siinä olisi pitänyt olla

Viime viikolla ilmestyi Granta 3: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat. Kirjallisuuden alan toimijoista koostuva raati valitsi erikoisnumeroon 20 iältään enintään 40-vuotiasta (= nuorta!) suomalaista kirjailijaa.

Mukaan valittiin Laura Gustafsson, Johanna Holmström, Juha Itkonen, Emmi Itäranta, Emma Juslin, Juhani Karila, Katja Kettu, Kaj Korkea-aho, Tuomas Kyrö, Taina Latvala, Jenni Linturi, Marjo Niemi, Sofi Oksanen, Leena Parkkinen, Riikka Pulkkinen, Mikko Rimminen, Miina Supinen, Sanna Tahvanainen, Philip Teir ja Jaakko Yli-Juonikas.

Granta 3 käännetään saman tien englanniksi, ja englanninkielinen nide julkistetaan Frankfurtin kirjamessuilla lokakuussa. Ei voi muuta kuin toivottaa kääntäjälle onnea; esimerkiksi Rimmisen ja Kyrön kirjoitustyylin tuntien kääntäminen ei välttämättä ole mikään helppo urakka...

Lähes puolet listalle valituista kirjailijoista on ehtinyt esitellä taitojaan jo kahdessa aiemmassa suomenkielisessä Grantassa. Itkonen, Parkkinen, Supinen ja Teir olivat mukana jo Granta 1: Ruoka -numerossa. Yllättäen näistä neljästä pidin tuolloin Teirin tekstistä eniten. Karila, Kettu ja Oksanen esiintyvät Granta 2: Outo -numerossa.

Pakkohan se on sanoa, että vaikka 20 kirjailijan lista on varmasti tarkkaan harkittu, niin tietenkin minulla(kin) on oma mielipiteeni siitä, keitä sillä olisi vielä pitänyt olla. ;) Naiskirjailijoita on nykyiselläkin listalla enemmän kuin miehiä, mutta silti olisin nostanut listalle viisi muutakin naista: Maija Muinosen (jonka huikea Mustat paperit oli yksi parhaista lukemistani kirjoista viime vuonna), Inka Nousiaisen (Kirkkaat päivä ja ilta oli nostalginen ja häpeilemättömän romanttinen), Hanna Haurun (aivan liian vähän huomiota saanut kirjailija, jonka novellikokoelmat ja pienoisromaanit ovat runollisen raadollisia), Iida Rauman (esikoisromaani Katoamisten kirja teki suuren vaikutuksen) ja miksei myös Vilja-Tuulia Huotarisen (joka voitti Finlandia Juniorin vuonna 2011 keskustelua herättäneellä teoksellaan Valoa valoa valoa).

Harmillista muuten, että ikäkriteerin takia esim. Joel Haahtela jää niukasti listan ulkopuolelle, samoin Tuuve Aro. Sen sijaan Pasi-Ilmari Jääskeläinen jää vähän reippaamminkin pihalle, mutta toisaalta kansainvälinen yleisö taitaa löytää hänet myös ilman Grantan apua. :)

Kenet muut olisitte nostaneet listalle? Entä kuka olisi saanut jäädä siltä pois?

Granta 3:n tiimoilta järjestetään paneelikeskustelu Helsingin kirjamessuilla torstaina 23.10 klo 11.00 (Kullervo-lava). 

Granta 3: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat
Otava: Granta 3 esittelee parhaat nuoret suomalaiset kertojat

Kommentit

  1. Jos ikä ei olisi este, niin Haahtelan lisäksi itseni kanssa samaa ikäluokkaa oleva Aki Ollikainen olisi mielestäni kuulunut mukaan. Mutta raja on vedettävä johonkin, nyt se oli jo liki keski-ikäinen 40. Inka Nousiaisen olisin samoin halunnut mukaan ja hänen kohdallaan ei ikäkään olisi vielä tullut vastaan.

    Olen iloinen, että mukana ovat Leena Parkkinen, Juha Itkonen, Emmi Itäranta ja Riikka Pulkkinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen iloinen erityisesti Leena Parkkisen ja Emma Juslinin valinnasta. Pakkohan se raja oli johonkin vetää ja kieltämättä vaihtoehtoja olisi ollut roimasti vähemmän, jos yläikäraja olisi ollut esim. 30 vuotta...

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Olen ihaillut Hakkaraisen romaanien kansia muutamaan otteeseen kirjakaupassa, mutta enpä ole vielä tutustunut niihin tarkemmin. :)

      Poista
  3. Hyvä avaus :) Olen samaa mieltä etenkin Huotarisesta ja Nousiaisesta!

    VastaaPoista
  4. Kannatan Hakkaraista ja Huotarista!

    Mutta mietityttää vain näin lukioikäisenä nuarena miähenä, että onko nelikymppinen oikeasti nuori kirjailija... Tai siis, onhan neljäkymmentä vasta todellakin neljäkymmentä vuotta, mutta pakko myöntää, että ihmettelin tuota sanamuotoa. Eikö paremmin kävisi vaikka "uuden sukupolven kirjailijat" tms?

    Vaikka toki ymmärrän ajatuksen: Suomen kokoisessa maassa (ja ylipäätään) kirjailijoiden keski-ikä huitelee siellä viidenkympin-kuudenkympin tietämillä. Ja toki myönnän myös sen, että Haahtelan olisin itsekin nähnyt mukana, vaikka ns. "yli-ikäinen" onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Uuden sukupolven kirjailijat" olisi kyllä kuvaavampi nimitys! "Nuoresta" kirjailijasta tulee minulle myös sellainen mielikuva, että kirjailija on vasta uransa alkuvaiheessa - mikä ei kyllä monilla listan kirjailijoilla pidä paikkaansa.

      Poista
  5. Ehdottoman samaa mieltä Inka Nousiaisesta! Pitää ostaa tämä Granta, sillä minulla on edellisetkin osat. Hyviä muitakin ehdokkaita olette nostaneet esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin kiinnostaa tämä, mutta ehkä erityisesti se englanninkielinen käännös. Olisi jännää nähdä, miltä esim. Tuomas Kyrön tyyli näyttää englanniksi. ;)

      Poista
  6. Minä komppaan taas valintaasi Hanna Haurua! Tulisipa häneltä pian lisää :)))!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi