Liv Strömquist: Prinssi Charlesin tunne

Tutustuin ruotsalaiseen sarjakuvantekijään Liv Strömquistiin viime vuoden lopulla Johanna Rojolan toimittaman Suffragettien city -sarjakuva-antologian (2011) ansiosta. Lisäksi pääsin kuulemaan Strömquistia viime vuonna Turun kirjamessuilla, joilla ilmestyi kaksi hänen sarjakuva-albumiaan, Prinssi Charlesin tunne ja Nousu ja tuho. Näistä ensimmäinen, rakkauden ja avioliiton historiasta ja ristiriidoista kertova albumi, pääsi ensin lukulistalleni.

Albumin nimi tulee siitä, kun prinssi Charlesilta kysyttiin lehdistötilaisuudessa tämän kihlauduttua Dianan kanssa: "Are you in love?", johon Charles vastasi: "Yes... Whatever 'love' means." Huh... Tätä prinssi Charlesin epämääräistä tunnetta Strömquist lähtee albumissaan selvittämään ja avaamaan tarkemmin: mikä on tämä mystinen rakkauden käsite, joka saa (ainakin ns. rakkausavioliitoissa) kaksi hyvinkin erilaista, heterosuhteissa myös eri sukupuolia edustavaa ihmistä sitoutumaan toisiinsa?

Strömquist pohtii mm. sitä, miksi niin monen sitcomin huumori perustuu sitoutumiskammoisten miesten pyrkimyksiin vältellä vaimojaan/tyttöystäviään/äitejään/naisia (Kaikki rakastavat Raymondia, Miehen puolikkaat, Seinfeld...). Nämä tosin ovat jo melko vanhoja sarjoja; uudemmissa tuskin (toivottavasti) revitään enää huumoria pelkästään naisia pakoilevista miehistä ja näitä sietävistä tai pakonomaisesti hoivaavista naisista. Miksei asetelman voi koskaan kuvitella kääntyvän päälaelleen? Siis näin:

Strömquist pureutuu omaan tarkkanäköiseen ja suorasanaiseen tyyliinsä myös sukupuolirooleihin. Naisten oletetaan yhä olevan hoivaavia ja sosiaalisesti läheisiä; miesten taas itsenäisiä ja riippumattomia. Heteronormatiivisissa patriarkaalisissa perheissä lapset oppivat roolinsa jo varhain. Strömquist kuitenkin huomauttaa, että miehen riippumattomuus on oikeasti vain näennäistä pseudoriippumattomuutta: mieskin tarvitsee naista ainakin pönkittääkseen valta-asemaansa. Nainen taas tarvitsee miestä, koska seksistisessä heteroperheessä kasvaneet tytöt oppivat jo pienenä, että naisellisuus saa omanarvontuntonsa vain suhteista muihin. Tämän vuoksi naiset ovat usein herkempiä arvostelulle ja vertaavat itseään muihin.

Strömquist käy monisanaisesti läpi avioliiton historiaa ja sitä, kuinka esim. seksiin, rakkauteen ja yksiavioisuuteen suhtautuminen on muuttunut historian saatossa ja eri kulttuureissa. Kun asiat esitetään kärjistäen ja mustavalkoisesti (kirjaimellisestikin: albumissa ei juuri värejä ole), lukiessa oikein hätkähtää ja hämmästyy, miten hassuja, piintyneitä tapoja kulttuurissamme onkaan. Strömquistin mielestä yksiavioinen, länsimainen käsitys rakkaudesta muistuttaa modernia, sekulaaria uskontoa: rakkauteen kuuluu uskoa yhteiskunnan hyväksynnän saavuttamiseksi. Rakkaus on yhtä kuin yksiavioisuus ja toisen ihmisen seksuaalinen omistusoikeus. Sen kyseenalaistavat tai siitä poikkeavat ihmissuhdemallit (avoimet suhteet, monisuhteet jne.) leimataan automaattisesti vääränlaisiksi ja niihin uskovia ihmisiä suorastaan kartetaan kuin uskonnollisesta lahkosta eronneita.

Strömquist on ironisen hauska ja tarkkanäköisen kriittinen, mutta olisin silti kaivannut tähän mustavalkoisuuteen enemmän myös niitä harmaita sävyjä, värejä ja ihmisten näkemistä muunakin kuin sukupuolensa edustajina. Tosin joskus stereotypioiden rikkominen vaatii ensin stereotypioiden esiintuomista niitä kärjistäen. Siinä Strömquist on mestari.

Bloggaajista myös Maija ja Katri ovat lukeneet albumin.

Liv Strömquist: Prinssi Charlesin tunne. Sammakko. 2017. 132 sivua.
Ruotsinkielinen alkuteos: Prins Charles känsla
Suomentaja: Helena Kulmala

Sammakko: Prinssi Charlesin tunne
Sammakko: Liv Strömquist