Jennifer Clement: Rakkaudesta aseisiin

... konepistooli tehnyt yhdeksänkymmentä reikää taivaaseen, aseiden pauke tappanut myrskysäällä sadepisaroita, kaksikymmentä luotia mennyt kuulle, ammukset särkeneet sanoja, luodit puhkoneet sanoja niin, että aakkoset harvenivat a-b-c-l-r-s-t-x-z:ksi, rakkaita oli kuollut, kyyneliä vuodatettu, luoteja lattialla; rakkaimpani, ainokaiseni, pikkuiseni, ainokaiseni; me kaikki olemme ainutlaatuisia, kaikki yksinäisiä, kaikki peloissamme ja kaikki yhä etsimässä rakkauden luoteja kaikkialta.

Yhdysvaltalainen Jennifer Clement oli minulle ennestään täysin tuntematon kirjailija, jonka tuoreimpaan suomennettuun romaanin Rakkaudesta aseisiin tartuin viime vuoden puolella, kun kirjailija oli vieraana Helsingin kirjamessuilla lokakuussa.

Clementiltä on suomennettu myös Meksikon huumesodista kertova Varastettujen rukousten vuori (Like, 2014) sekä New Yorkin taidemaailmaan sijoittuva Basquiatin leski (Like, 2015).

Rakkaudesta aseisiin vaikutti heti alusta asti ihan minun kirjaltani: lapsen näkökulma kerronnassa, hieman kielellä kikkailua (tosin välillä en ollut varma, onko suomennos hieman kömpelö vai töksähtelevätkö lauseet tarkoituksella), värikkäät ja yllättävät kielikuvat ja lumoava, lähes taianomaisen rujonkaunis tunnelma. Ahmin kirjan kannesta kanteen yhdeltä istumalta.

Romaanin päähenkilö on 14-vuotias Pearl, joka asuu äitinsä Margotin kanssa autossa talovaunualueella. Pearl suhtautuu olosuhteisiinsa lapsen viattomalla käytännöllisyydellä: kun asuu autossa, ei tarvitse murehtia myrskyistä ja salamoista, mutta pelkää hinausautoa. Piti ihan googlettaa, minkä näköinen auto on Pearlin ja tämän äidin Mercury Topaz: aika tavallinen, hieman tylsän näköinen, vanha automalli.

Margot on saanut tyttärensä 16-vuotiaana ja karannut vauraasta kodistaan. Tai ainakin tällaista tarinaa äiti kertoo Pearlille. Nyt Margot elättää heitä siivoustöillä.

Talovaunualueella, alligaattoreita kuhisevan rämeikön ja myrkkyhuuruja puhkuvan kaatopaikan kupeessa, asuu muitakin yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuneita ihmisiä. Roberta Young on entinen luonnontieteiden opettaja, joka on jäänyt puille paljaille jo edesmenneen miehensä sairaalamaksujen takia. Pearlin ystävän April Mayn vanhemmat taas ovat kuuro, jalkapuoli sotaveteraani Bob ja hoitajana työskentelevä Rose.

Jennifer Clement Helsingin kirjamessuilla 2018

Clement ei osoittele tai saarnaa, mutta näyttää konkreettisesti, kuinka hyvinkin toimeentuleva ihminen voi olosuhteiden pakosta jäädä oman onnensa nojaan keskelle köyhyyttä ja kurjuutta, vailla mahdollisuutta nousta enää takaisin. Esimerkiksi sairaalavakuutuksen puute ja sitä myöten sairaalamaksujen tähtitieteelliset summat Yhdysvalloissa ovat aika hätkähdyttävää luettavaa tällaiselle suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kasvatille. Jotkut asiat ovat meillä sentään aika hyvin. (Samaa aihetta sivusi muuten myös Lionel Shriver romaanissa Jonnekin pois, tosin hieman eri näkökulmasta.)

Osansa Clementin epäsuorasta kritiikistä saa myös kirjan pääteema, asehulluus. Suhtautuminen aseisiin monissa Yhdysvaltain osissa ja aseväkivallan määrä on jotain aivan käsittämätöntä. Myös lastensuojelujärjestelmän tehottomuus ja korruptoituneet viranomaiset saavat Clementiltä melko rajun käsittelyn.

Vaikka kirjassa käsitellään rankkoja yhteiskunnallisia epäkohtia ja siinä tapahtuu kammottavia asioita, tarinasta jää silti ihmeellisen toiveikas olo. Ihmisten, varsinkin lasten, selviytymiskyky on hämmästyttävä, ja maailmassa on hyviäkin ihmisiä, jopa aika paljon.

Jennifer Clement: Rakkaudesta aseisiin. Like. 2018. 278 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: Gun Love
Suomentaja: Terhi Kuusisto

Like: Rakkaudesta aseisiin
Like: Jennifer Clement

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Lue lisää

Amy Chua: Tiikeriäidin taistelulaulu

Tässä on muutamia asioita, joita tyttäreni Sophia ja Louisa eivät koskaan saaneet tehdä: - käydä yökylässä - kutsua leikkikavereita kotiin - osallistua koulunäytelmään - valittaa siitä, että jäivät koulunäytelmän ulkopuolelle - katsoa televisiota tai pelata tietokonepelejä - valita itse harrastuksiaan - tuoda koulusta kymppiä huonompia arvosanoja Amy Chuan omaelämäkerrallisen kohukirjan alussa oleva lista asioista, jotka olivat kiellettyjä hänen tyttäriltään, on karua luettavaa. Chua yrittää kirjansa avulla vastata ihmettelijöiden kysymykseen siitä, minkä vuoksi erityisesti aasialaisperäiset lapset menestyvät usein kaikista parhaiten koulussa ja miksi yhä useampi huippumuusikko on vaikkapa kiinalainen. Chua uskoo kivenkovaan ns. kiinalaiseen kasvatusmalliin, jonka jyrkkyydestä yllä oleva listakin kertoo. Chuan mielestä on esimerkiksi huvittavaa, että monet amerikkalaiset tai "länsimaiset" äidit yleensäkin uskovat, että vanhempien on osoitettava lapsille, että oppim

Lue lisää

Kirjanurkkaus

Hae tästä blogista