Jennifer Clement: Rakkaudesta aseisiin

... konepistooli tehnyt yhdeksänkymmentä reikää taivaaseen, aseiden pauke tappanut myrskysäällä sadepisaroita, kaksikymmentä luotia mennyt kuulle, ammukset särkeneet sanoja, luodit puhkoneet sanoja niin, että aakkoset harvenivat a-b-c-l-r-s-t-x-z:ksi, rakkaita oli kuollut, kyyneliä vuodatettu, luoteja lattialla; rakkaimpani, ainokaiseni, pikkuiseni, ainokaiseni; me kaikki olemme ainutlaatuisia, kaikki yksinäisiä, kaikki peloissamme ja kaikki yhä etsimässä rakkauden luoteja kaikkialta.

Yhdysvaltalainen Jennifer Clement oli minulle ennestään täysin tuntematon kirjailija, jonka tuoreimpaan suomennettuun romaanin Rakkaudesta aseisiin tartuin viime vuoden puolella, kun kirjailija oli vieraana Helsingin kirjamessuilla lokakuussa.

Clementiltä on suomennettu myös Meksikon huumesodista kertova Varastettujen rukousten vuori (Like, 2014) sekä New Yorkin taidemaailmaan sijoittuva Basquiatin leski (Like, 2015).

Rakkaudesta aseisiin vaikutti heti alusta asti ihan minun kirjaltani: lapsen näkökulma kerronnassa, hieman kielellä kikkailua (tosin välillä en ollut varma, onko suomennos hieman kömpelö vai töksähtelevätkö lauseet tarkoituksella), värikkäät ja yllättävät kielikuvat ja lumoava, lähes taianomaisen rujonkaunis tunnelma. Ahmin kirjan kannesta kanteen yhdeltä istumalta.

Romaanin päähenkilö on 14-vuotias Pearl, joka asuu äitinsä Margotin kanssa autossa talovaunualueella. Pearl suhtautuu olosuhteisiinsa lapsen viattomalla käytännöllisyydellä: kun asuu autossa, ei tarvitse murehtia myrskyistä ja salamoista, mutta pelkää hinausautoa. Piti ihan googlettaa, minkä näköinen auto on Pearlin ja tämän äidin Mercury Topaz: aika tavallinen, hieman tylsän näköinen, vanha automalli.

Margot on saanut tyttärensä 16-vuotiaana ja karannut vauraasta kodistaan. Tai ainakin tällaista tarinaa äiti kertoo Pearlille. Nyt Margot elättää heitä siivoustöillä.

Talovaunualueella, alligaattoreita kuhisevan rämeikön ja myrkkyhuuruja puhkuvan kaatopaikan kupeessa, asuu muitakin yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuneita ihmisiä. Roberta Young on entinen luonnontieteiden opettaja, joka on jäänyt puille paljaille jo edesmenneen miehensä sairaalamaksujen takia. Pearlin ystävän April Mayn vanhemmat taas ovat kuuro, jalkapuoli sotaveteraani Bob ja hoitajana työskentelevä Rose.

Jennifer Clement Helsingin kirjamessuilla 2018

Clement ei osoittele tai saarnaa, mutta näyttää konkreettisesti, kuinka hyvinkin toimeentuleva ihminen voi olosuhteiden pakosta jäädä oman onnensa nojaan keskelle köyhyyttä ja kurjuutta, vailla mahdollisuutta nousta enää takaisin. Esimerkiksi sairaalavakuutuksen puute ja sitä myöten sairaalamaksujen tähtitieteelliset summat Yhdysvalloissa ovat aika hätkähdyttävää luettavaa tällaiselle suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kasvatille. Jotkut asiat ovat meillä sentään aika hyvin. (Samaa aihetta sivusi muuten myös Lionel Shriver romaanissa Jonnekin pois, tosin hieman eri näkökulmasta.)

Osansa Clementin epäsuorasta kritiikistä saa myös kirjan pääteema, asehulluus. Suhtautuminen aseisiin monissa Yhdysvaltain osissa ja aseväkivallan määrä on jotain aivan käsittämätöntä. Myös lastensuojelujärjestelmän tehottomuus ja korruptoituneet viranomaiset saavat Clementiltä melko rajun käsittelyn.

Vaikka kirjassa käsitellään rankkoja yhteiskunnallisia epäkohtia ja siinä tapahtuu kammottavia asioita, tarinasta jää silti ihmeellisen toiveikas olo. Ihmisten, varsinkin lasten, selviytymiskyky on hämmästyttävä, ja maailmassa on hyviäkin ihmisiä, jopa aika paljon.

Jennifer Clement: Rakkaudesta aseisiin. Like. 2018. 278 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: Gun Love
Suomentaja: Terhi Kuusisto

Like: Rakkaudesta aseisiin 
Like: Jennifer Clement