Siirry pääsisältöön

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun luonani ei käy koskaan kukaan. Vielä enemmän pahoitin mieleni, kun Kolehmainen koputti oveen ja sanoi tulevansa kylään. Kyllä pidetään etäisyydet. Alle metrin päähän ei tule kuin seitsemän ihmistä ja Tepon Jaakko, jos sen jossain tapaisin. Tankilla tai kahvipakettia ostamassa.

Kyllä osaa Tuomas Kyrö kirjoittaa. Kyllä ei ole lukijalla valittamista. Näiden tarinoiden parissa viihtyy varmasti hetken jos toisenkin.

Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike ei varmastikaan tuota pettymystä niille tuhansille ihmisille, jotka ovat jo tutustuneet Mielensäpahoittajaan kirjana tai äänikirjana. Jälkimmäinen on pojottanut Suomen myydyimpien kirjojen listalla kuukausikaupalla. Viime kuukausina Mielensäpahoittaja on ollut toiseksi myydyin kirja ja sen edelle on kivunnut vain tämä uusin "jatko-osa". Kyllä kutkuttelee hämmentävän monen suomalaisen nauruhermoa tällainen leppoisa, vanhan miehen jurnuttaminen ja purnaaminen.

Siinä missä ensimmäisessä Mielensäpahoittajassa pahoitettiin mieli vähän siitä sun tästä yhteiskunnan vääryydestä ja epäkohdasta, toisessa keskitytään vanhan miehen mietteisiin ruoasta ja ruokakulttuurista Suomessa. Peruna eli pottu on kaiken A ja O ja sen kanssa ruskeakastike. Hautajaisiin kuuluu karjalanpaisti eikä mikään salaattipöytä, ja pullapitko saisi olla mieluiten itse leivottua, koska kaupan pusseissa pitko muuttuu märäksi möntiksi niin kuin kassiin unohtunut pyyhe. Mutta emäntä makaa edelleen vuodeosastolla, joten mies joutuu opettelemaan itse ruoanlaittoa. Onneksi emännän keittokirjasta löytyy sivukaupalla kunnon vanhanajan reseptejä.

Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike on kesän ehdoton mökkituliainen, laituriluettava ja automatkojen piristäjä (joko äänikirjana tai sitten kyytiläisen ääneen lukemana). Kyllä uppoavat tämän kirjan viisaudet varmasti useampaankin sukupolveen. Ja yhtäkkiä sitä huomaa, että tekisi hirmuisesti mieli uusia perunoita ja höyryävää ruisleipää. Ja sen perään vadelmia ja räiskäleitä. Ja lopuksi vielä kahvia ja tuoretta pullaa... :)

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike. WSOY. 2012. 140 sivua.

WSOY: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike
HS kirjat: "Hyvä ruoka, pahempi mieli"

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Annika Idström: Veljeni Sebastian

Päällyksen kuva: Ilkka Pesonen Täytin viikko sitten yksitoista vuotta ja ensimmäistä kertaa ymmärsin kouriintuntuvasti ajan rajallisuuden ja sen että jonakin päivänä minäkin kuolen. Toisinaan kun katson itseäni peilistä kauhistun, näen kellertävän ihon, hiuksenhienot rypyt suun ympärillä ja silmien alla sinertävät kuopat. Sanonta "lapsuus on ohi" ei ole koskaan koskenut minua, oma lapsuuteni ei ole edes alkanut. Veljeni Sebastian pisti silmääni WSOY:n kevään 2012 katalogista. En ollut aiemmin kuullut edes kirjailijan nimeä, mutta kustantamon ottaman uuden painoksen kuvaus kuulosti kiehtovalta. Kustantamon mukaan romaani on "väkevän myyttinen kuvaus hyvän ja pahan kerrostuneisuudesta, perhesuhteiden salatusta väkivallasta". Päähenkilö on koulukiusattu, pikkuvanha, 11-vuotias Antti. Vuonna 1985 ilmestynyt romaani on ollut Finlandia-palkintoehdokkaana ja saanut myös Valtion kirjallisuuspalkinnon. Itse luin alkuperäisen, vuonna 1985 ilmestyneen version ja voin s