Kirjanurkkaus

Ulkona silkkiäispuussa lauloi öisin kaskas. - Kuivassa poppelissa talon toisella puolella linnut visersivät kaiket päivät. Yhtenä yönä heidän omassa huoneessaan oli ollut heinäsirkka. Se oli istunut vihreänkirjavalla kivilattialla ja vinguttanut jaloillaan yksitotista musiikkia pimeydessä. Ääni oli niin kova, että heidän oli lopulta vietävä heinäsirkka ulos voidakseen nukkua. Öisin kun valo oli sammutettu he saattoivat nähdä tulikärpäsen säkeniä huoneessa tai pinjojen alla varjossa tien luona. Din egen -nimellä 1966 Ruotsissa julkaistu Annakarin Svedbergin romaani joutui saman tien Ruotsin kirjastojen sensuroitujen kirjojen listalle. Sen kummempaa paheksunnan aihetta kirjassa ei ollut kuin kahden naisen välinen rakkaussuhde. Suomi oli kerrankin asiassa liberaalimpi, koska Svedbergin teos suomennettiin jo vuonna 1968 ja pääsi Suomessa jököttämään kirjastojen hyllyihin. Svedberg oli yksi ensimmäisiä ruotsalaisnaisia, joka käsitteli avoimesti homoseksuaalisuutta täysin luonnollise...

Aidan läpi, kiemurtelevien kukkaköynnösten raoista, näin heidän lyövän. He menivät sinne päin missä lippu oli ja minä seurasin aidan takana. Luster etsi ruohikosta mulperipuun luota. He ottivat lipun ylös ja löivät. Sitten he panivat lipun takaisin ja menivät pöydän luo ja mies löi ja toinen löi. Sitten he jatkoivat kulkuaan ja minä seurasin aidan takana. Säännöllisin väliajoin tiedotusvälineet ja muut tahot julkaisevat kiisteltyjä top-50 tai top-100 -listoja (länsimaisen) kaunokirjallisuuden parhaista kirjoista. William Faulknerille on lähes aina varattu näiltä listoilta vähintään se yksi pakollinen vakiopaikka - ja usein tässä yhteydessä mainitaan nimenomaan Ääni ja vimma -romaani. Ne jotka lukevat amerikkalaista 1900-luvun alkupuolen kirjallisuutta tuntevat kyllä usein hemingwaynsä ja steinbeckinsä, mutta Faulkner taitaa olla vähemmän tunnettu tuttavuus Nobelin kirjallisuuspalkinnosta huolimatta. Syynä tähän on ehkä Faulknerin romaanien surullisenkuuluisa vaikeatajuisuus. Ääni ...

"Niinpä minä olenkin päättänyt, että kahdeksas syntymä on oleva juhla, seremonioista suurin, ilo, jota kestää seitsemän päivää ja seitsemän yötä. Sinusta tulee äiti, oikea äiti, sinä olet valtiatar, sillä sinä olet synnyttänyt pojan. Lapsi jonka saatat maailmaan on oleva miespuolinen, on oleva mies, ja hänen nimekseen tulee Ahmed, vaikka hän olisikin tyttö!" Kirjaston poistomyynnistä mukaan lähtenyt Tahar Ben Jellounin varhaisin suomennettu romaani, Seitsemäs portti (1987), on varsinainen löytö. Romaani on mukaansatempaava ja aiheensa puolesta ainakin erikoinen. Kirja kertoo sukupuoli-identiteetin etsimisestä muslimimaassa. Tarinankertoja marokkolaisessa katukahvilassa kertoo seuraavaa: olipa kerran harras muslimi, marokkolainen perheenisä Ahmed, joka tunsi olevansa kirottu. Hänen vaimonsa oli synnyttänyt peräti seitsemän tyttöä peräjälkeen, ja miehen veljet uhkasivat viedä hänen perintöosansa miespuolisen jälkeläisen puuttuessa. Niinpä Ahmed päätti, että seuraavaksi sy...

Isällä on kaveri jonka nimi on Fred. Isä ja Fred istuvat enimmäkseen sohvalla ja ovat yksin yhdessä. He kastelevat vatsahaavaansa kahvilla ja syövät pizzaa jonka isä osaa lämmittää erityisen taitavasti mikrossa. Aina kolme minuuttia ja niin ja niin monta wattia ja voilà - kuin kotona tehtyä. Emma Juslinin kolmas romaani ja toinen suomennettu on lähes yhtä täynnä kutkuttavan hauskaa kielellä leikittelyä kuin aiempi Frida ja Fridakin . Yksin yhdessä seuraa kolmen naisen yksinäisyyttä, itsenäistymistä ja kuoleman käsittelyä. Olga käy lukiota ja asuu yhdessä isänsä Mitjan kanssa. Äiti on lähtenyt pois ja isä jakaa asunnon hiljaisuuden kahvikupin ääressä naapurinsa Fredin kanssa. Fredin tytär Stina hajoaa täysin, kun hänen poikaystävänsä Sebastian jättää hänet. Harhailu Helsingin syksyisillä kaduilla vie Stinan loputkin elämänhalut. Olgan äidinkielenopettaja ja Stinan ystävä Tove purkaa omaa yksinäisyyttään ja turhautumistaan synkkiin runoihin. Ihmissuhdekiemurat eivät kuitenkaan ole ...

Silloin viha sai voiton Morgothissa ja hän sanoi: "Mutta minä voin käydä käsiksi sinuun ja kirottuun huoneeseesi, ja minun tahtoani vasten teidät särjetään, vaikka olisitte teräksestä tehdyt." [...] Silloin Morgoth ojensi pitkän kätensä Dor-lóminia kohti ja kirosi Húrinin ja Morwenin ja heidän jälkeläisensä näin sanoen: "Katso! Ajatukseni varjo on heidän päällään minne ikinä he menevät, ja vihani vainoaa heitä maailman ääriin saakka!" J. R. R. Tolkienin Húrinin lasten tarina on aiemmin kerrottu eri muodoissa ja jokseenkin pirstaleisena sekä Silmarillionissa (suom. 1979) että Keskeneräisten tarujen kirjassa (suom. 1986). Taru sormusten herrasta -trilogiassakin Húrin ja hänen poikansa Túrin mainitaan ohimennen "vanhan ajan mahtavina haltiamielinä". Pelkästään Hobitin ja Taru sormusten herrasta -romaanit lukeneet saattaa yllättää se, miten laaja ja monimutkainen esihistoria näiden romaanien tarinoita edeltää. Tolkien itse työsti ja kirjoitti esimerki...

Katagiri found a giant frog waiting for him in his apartment. It was powerfully built, standing over six feet tall on its hind legs. A skinny little man no more than five-foot-three, Katagiri was overwhelmed by the frog's imposing bulk. "Call me 'Frog'," said the frog in a clear, strong voice. Haruki Murakami's After the Quake is a collection of six short stories, some more absurd and bizarre than others. Revengeful ex-wives travelling in Thailand, middle-aged runaways building driftwood bonfires on empty beaches, a giant superfrog in a Tokyo apartment, planning to save the city from a massive earthquake. All the stories are somehow linked by the massive Kobe earthquake that shook Japan in 1995. Reading these stories is like becoming immersed in a completely different, yet always strangely familiar world. A world that is intriguing, savoury and wonderfully disturbing, but has a certain quality that makes even the mundane seem entertaining and imaginati...

She felt like India, a mysterious country thousands of years old. Books could be written about her, but under all the written text and the coats of paint, deep inside her womb was something no one had yet grasped. This was why the Moghuls and the English, the Portuguese, the Dutch, the French, Coke and Pepsi, Star TV, everyone came, conquered, camped. The front cover of the novel includes an intriguing comment: "If Lolita had grown up in India, she might have debuted in a novel like this." I probably would not compare Vladimir Nabokov's Lolita to this novel quite so freely. The former is a classic written from the perspective of an older man, while Babyji is, in my opinion, popular fiction written from the highly subjective perspective of a precocious teenage girl. But let's not be too strict with the boundaries... :) Babyji tells the story of Anamika, a student living and studying in Delhi. The distinctly Indian novel relates her experiences of growing up an...