Kirjanurkkaus

Maailmalle olen kuin vesipisara, joka etsii merestä toista pisaraa, hyppää veteen kumppaniaan hakemaan, ja huomaamatta, uteliaana, hukkuu itsekin. Niin minäkin äitiä ja veljeä etsiessä heitä löytämättä itse katoan. Shakespeare-lukuhaasteeni alkoi yhdestä Shakespearen varhaisimmista näytelmistä, Erehdysten komediasta , joka on kirjoitettu vuosien 1589-1594 tienoilla, Shakespearen ollessa vielä alle 30-vuotias. Paavo Cajanderin vanhempi suomennos on nimeltään Hairahduksia (1910). Erehdysten komedia on klassinen farssi, yhden päivän aikana tapahtuva sarja kommelluksia ja väärinkäsityksiä, joka sisältää paljon slapstick-huumoria. Näytelmä kertoo kahdesta identtisestä kaksosparista: Syrakusan Antipholus ja Efesoksen Antipholus ovat joutuneet eroon toisistaan jo vauvana, kun laivan haaksirikko on hajottanut perheen. Samalla veljesten palvelijat, Syrakusan Dromio ja Efesoksen Dromio, niinikään kaksoset, ovat joutuneet eroon toisistaan. Kun näytelmän henkilöinä on identtisiä kak...

Taitaa olla korkea aika uskaltaa astua ulos Shakespeare-kaapista ja avautua täällä blogissakin eräästä hieman uskaliaasta ja omituisesta lukuhaasteesta, jonka asetin itselleni täksi vuodeksi. Viime vuoden lopulla WSOY sai nimittäin päätökseen 10 vuotta kestäneen suomennoshankkeen, jossa kaikki Shakespearen 38 näytelmää käännettiin uudelleen suomeksi. Paavo Cajanderin vanhat suomennokset ovat jo yli sata vuotta vanhoja, joten näytelmien käännöksiä oli jo aikakin päivittää. Urakkaan osallistui 12 kokenutta suomentajaa, mm. Matti Rossi ja Kersti Juva . Kun luin lehdestä suomennosprojektin päättymisestä, pieni englannin kielen ja kirjallisuuden opiskelija heräsi henkiin sisälläni ja sain päähänpiston lukea uusia Shakespeare-suomennoksia oikein urakalla läpi. Vuorossa on siis Kirjanurkkauksen Shakespeare-haaste 2014! Ensin hieman taustatietoja, jotka saattavat selittää tätä kummallista päähänpistoa: Ensikohtaamiseni Shakespearen kanssa tapahtui 14 vuoden herkässä iässä, kun minä ja p...

Yritän tänä vuonna ryhdistäytyä ja esitellä blogissani enemmän myös lastenkirjoja, koska niitä tullaan joka tapauksessa kuluttamaan tässä perheessä yhä enemmän nuorimman lukijan kasvaessa isommaksi. Käytännössä lukeminen puolitoistavuotiaan kanssa koostuu enimmäkseen kuvien tutkimisesta ja yksittäisten sanojen opettelusta, ja mahdollinen tarina tai juoni kiinnostaa lähinnä äitiä (jos kiinnostaa). Myös Aimo ja Unto tarttui mukaan ennemmin äidin kuin lapsen kiinnostuksen vuoksi. :) Aimo ja Unto on ihana kuvakirja, runoteos ja satu, joka kertoo ikääntyvästä miesparista. Unto Bismarck on entinen sotilaslentäjä, Aimo Lindström eläkkeelle jäänyt lamppukauppias. Pari on ollut yhdessä jo vuosikymmeniä. Joulu lähestyy, mutta Unto on masentunut ja kiukkuinen ja purkaa pahaa oloaan Aimoon. Unto tuntee olonsa vanhaksi eikä suostu juhlimaan. Aimo huolestuu: Parvekkeelta Aimo katselee yli kaupungin. Kylmä tuuli pyyhkii katuja, maailma on jäässä. Hän ei halua kävelylle yksin tässä sää...

Ahkerimmat bloggaajat ovat listanneet tänä keväänä ilmestyviä uutuuskirjoja jo viime vuoden puolella, mutta itse ehdin selailla kustantamojen katalogeja vasta nyt. Tammikuukin on kohta ohi, ja muutama kiinnostava uutuus on jo ehtinyt tämän vuoden puolella ilmestyä. Listaan kuitenkin vielä itseäni eniten kiinnostavat kevään uutuudet, lähinnä muistinvirkistykseksi itselleni. :) Atena Sari Pöyliö : Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä . 2/2014. Novellikokoelma vinksahtaneista äideistä ja tyttäristä. / luettu! Avain Aino-Maria Savolainen & Katja Jalkanen : Linnasta Humisevalle harjulle. 50 parasta kirjaa. 5/2014. Tuttujen bloggaajien Kirjakantti-tapahtuman Kaikkien aikojen parhaat kirjat -äänestyksen pohjalta koottu teos.  Bazar John Boyne : Leijuva poika . 4/2014. Vannon säännöllisin väliajoin tutustuvani John Boynen tuotantoon. Niin myös nyt. Leijuva poika on lapsille ja aikuisillekin (!) suunnattu romaani pojasta, joka on hieman erilainen... /luettu! Lena ...

Tänään on julkistettu Blogistanian Finlandian, Globalian, Kuopuksen ja Tiedon vuoden 2013 voittajat. Blogistanian Finlandian eli parhaan kotimaisen kirjan palkinnon voitti ylivoimaisesti Pauliina Rauhalan Taivaslaulu . Toiselle sijalle ylsi Kjell Westön Kangastus 38 , ja kolmannen sijan otti vuoden 2013 Finlandia-voittaja eli Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme . Oma suosikkini, Joel Haahtelan Tähtikirkas, lumivalkea , jäi täpärästi neljännelle sijalle! Lisätietoja Blogistanian Finlandia -tuloksista löytyy Kirjavinkkien sivuilta . Parhaan käännöskirjan, eli Blogistanian Globalia -palkinnon voitto meni japanilaisen Haruki Murakamin 1Q84 -romaanille, joka minullakin oli ykkösehdokkaana! :) Toinen ja kolmas sija menivät Afrikkaan: kakkoseksi tuli nigerialaisen Chimamanda Ngozi Adichien Kotiinpalaajat ja kolmanneksi nigerialais-ghanalaisen Taiye Selasin Ghana ikuisesti . Lisätietoja Blogistanian Globalia -voittajista löytyy Kirjasfääristä . Blogistanian Kuopus , eli parh...

Kirjabloggaajat äänestävät taas vuoden parasta kotimaista (Finlandia) ja käännettyä kirjaa (Globalia), lasten- ja nuortenkirjaa (Kuopus) sekä tietokirjaa (Tieto). Itse osallistun kolmeen kategoriaan; Kuopus jää nyt pois, koska en juuri esittele blogissani lasten- ja nuortenkirjoja (ehkäpä tähän tulee muutos, kunhan oma lapsi vähän kasvaa!). Blogistanian Finlandia - ehdokkaani ovat: 1) Joel Haahtela: Tähtikirkas, lumivalkea (Otava) (3 pistettä) 2) Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta (Siltala) (2 pistettä) 3) Maija Muinonen: Mustat paperit (Teos) (1 piste) Blogistanian Globalia -ehdokkaani ovat: 1) Haruki Murakami: 1Q84 (Tammi) (3 pistettä) 2) Marie NDiaye: Kolme vahvaa naista (Gummerus) (2 pistettä) Blogistanian Tieto -ehdokkaani ovat: 1) Laura Save: Paljain jaloin (WSOY) (3 pistettä) 2) Susan Sellers: Vanessa ja Virginia (Into) (2 pistettä) En ehdi nyt perustella valintojani sen tarkemmin; linkkien takaa avautuvista arvioista löytyy enemmän hehkutusta. :) S...

Niinpä hän oli aina tiennyt, että ketään toista samanlaista ihmistä ei ollut, ja tuntenut - sillä vaikka se ei ollut todistettavissa, ei se ollut kumottavissakaan - että kukaan ei voinut täysin korvata häntä, Khady Dembaa, siitäkään huolimatta, että vanhemmat olivat lähettäneet hänet pois ja isoäiti ottanut hänet luokseen vain pakon edessä, siitäkään huolimatta, että kukaan maan päällä ei häntä tarvinnut eikä kaivannut. Marie NDiayen Kolme vahvaa naista oli kirjaston uutuushyllystä bongaamani herätelaina. Kirjailijan nimi ei kuulostanut yhtään tutulta, enkä muistanut lukeneeni romaanista yhtäkään blogi- tai muuta juttua. Takakannen hieman paatoksellinen teksti ("Väkevä romaani kolmesta afrikkalaistaustaisesta naisesta, jotka sanovat nöyryytykselle ei.") ja punamusta väritys veivät ajatukset Afrikkaan ja kehitysmaiden sorrettuihin naisiin. Ääh , ajattelin. Ei hirveästi innostanut lukea taas yhtä kliseistä ryysyistä rikkauksiin -tarinaa. Enpä muista, milloin ensivaikute...