Siirry pääsisältöön

Colm Tóibín: Brooklyn

'Brooklyn changes every day,' Miss Bartocci said as Father Flood nodded. 'New people arrive and they could be Jewish or Irish or Polish or even coloured. Our old customers are moving out to Long Island and we can't follow them, so we need new customers every week. We treat everyone the same.

I've been meaning to read something from Colm Tóibín for a while now. I wanted to get a hold of his two earlier novels, The Blackwater Lightship and The Master, both of which were short-listed for the Booker Prize. I've noticed that Booker Prize nominees and award-winners are often books that I also enjoy to read - as compared to e.g. Nobel Prize winners, which often seem a little out of my league... ;)

However, the first Tóibín book that I got my hands on was Brooklyn, his newest novel, published in 2009. The novel also won the Costa Novel Award in the same year. And it certainly didn't lower my expectations for any other Tóibín novels that I might read in the future.

There must be a zillion novels and stories written about immigrants coming into America and trying to make a living in a new environment. Brooklyn continues this tradition with the story of Eilis Lacey, who lives in Enniscorthy, Ireland in the 1950s. Work for young girls like her is scarce and when an opportunity comes up to emigrate to New York, Eilis leaves her home and family to make the long voyage across the Atlantic.

"Making it" in America is all but easy for Eilis and other young immigrants like her, but somehow in the midst of homesickness, alienation and insecurity, she manages to find a job, take evening classes, go to dances and even fall in love. Her life and thoughts are described in detail and she is easy to relate to. I think that the back cover of the novel gives away too much and I won't say anything more about the plot here. But my first experience of Tóibín certainly wasn't a disappointment; I'd recommend this book any day.

Colm Tóibín: Brooklyn. Penguin Books. 2009. 252 pages.

ContemporaryWriters.com: Colm Tóibín
Los Angeles Times: Brooklyn
Guardian: "Colm Tóibín wins Costa prize"
Wikipedia: Colm Tóibín

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Kirjabloggaaja teatterissa: Saako olla sardiini

  Viime lauantaina pääsin pitkästä aikaa istahtamaan teatterin penkkiin, kun klassikkofarssi Saako olla sardiini (ohjaaja Tommi Auvinen ) sai ensi-iltansa Kuopion kaupunginteatterissa. En tiennyt etukäteen näytelmästä juuri muuta kuin sen, että sitä on kutsuttu kaikkien aikojen hauskimmaksi farssiksi. Teos pohjautuu englantilaisen Michael Frayn Noises Off -näytelmään vuodelta 1982. Frayn näytelmää on sittemmin esitetty, muokattu, käännetty ja versioitu lukuisia kertoja eri puolilla maailmaa. Kuopion kaupunginteatterin Saako olla sardiini perustuu uuteen näytelmäsuomennokseen, joka on Mikko Koivusalon käsialaa. Frayn nimi pisti silmään teatterin ohjelmistosta, koska olen lukenut muutamia vuosia sitten kyseiseltä herralta romaanin Skios , joka on jäänyt mieleen yhtenä hauskimmista kirjoista, jonka olen koskaan lukenut. Tämän ennakkotiedon perusteella osasin siis odottaa jotain hyvää.  Saako olla sardiini ei tuottanut pettymystä. Kahteen ja puoleen tuntiin (20 minuutin väliajalla) mahtui