Siirry pääsisältöön

Torgrim Eggen: Kaksoset

Bensiini lopussa? No problemo - Fidel lähetti salamana 2000 lääkäriä Kiinaan, sai vaihtokaupassa polkupyöriä ja julkisti "Polkupyörän vuoden". Ruoka lopussa? "Ilman ja rakkauden vuosi". Virta lopussa? "Tähtitaivaan vuosi". Sanomalehtipaperi lopussa? "Kertomisen ilon vuosi". Pesuaineet lopussa? "Luonnollisuuden vuosi".

Koska hitaasti mutta varmasti valmistuvan kirjallisuusaiheisen graduni teema liittyy osittain kaunokirjallisiin kaksosiin, olen yrittänyt haalia käsiini kaikenlaista kaksosista kertovaa tieto- ja kaunokirjallisuutta. Tämän projektin puitteissa törmäsin myös norjalaiseen Torgrim Eggeniin, joka oli itselleni aiemmin täysin tuntematon kirjailija. Ensin lukemani Sisustaja oli outo, mutta mieleenpainuva romaani, ja Kaksoset oli sitäkin vaikuttavampi.

Minkä ihmeen takia norjalainen kirjailija sijoittaa kirjansa Fidel Castron Kuubaan? Ja miten hän osaakin kuvailla kuubalaisten nuorten aikuisten elämää niin yksityiskohtaisen tarkasti, aivan kuin olisi ollut itse paikan päällä? (Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen herätti muuten minussa aikoinaan samantapaisia kysymyksiä, vaikka vertaus on muuten aika kaukaa haettu...).

Eggen on onnistunut pusertamaan romaaniinsa kolmen ihmisen tarinat. Päähenkilö on nuori Raúl Escalera, kokematon runoilijanalku, joka esittää vallankumouksellisia runojaan havannalaisbaareissa. Siellä hän iskee silmänsä kauniisiin Herrarasin kaksosiin, ensin Juanaan ja sitten Mirandaan. Seuraa kummallinen kolmiodraama, jossa Raúl seurustelee ensin toisen kaksosen kanssa, mutta kuitenkin nai toisen. Kirjassa seurataan kolmikon omituista rakkaustarinaa, josta ei seksiä, pettämistä ja mustasukkaisuutta puutu.

Samalla Castron kommunistinen diktatuuri rajoittaa ja säätelee kuubalaisten arkea uskomattomilla tavoilla. Orwellilainen propaganda aivopesee ihmiset, mutta myös kommunismin vastustajia riittää aina. Raúlkin alkaa suhtautua yhä kriittisemmin maansa hallintoon, mikä tekee hänestä poliittisen järjestelmän silmätikun. Puolueen vakoojia on kaikkialla, ja kouluissa lapset opetetaan ilmiantamaan tarvittaessa omat vanhempansakin. Maailman on lohduton, mutta ei mustavalkoinen - kuubalaisten elämä saattaa ensi näkemältä vaikuttaa absurdilta ja sietämättömältä, mutta silti sielläkin eletään - lähes - "normaalia" elämää rakkauksineen, iloineen ja suruineen.

Eggen on armoton satiirikko ja osaa tuoda huumoria esiin oudoissakin kohdissa. Kaksoset on massiivinen kerronnallinen taidonnäyte, jolle soisi enemmänkin julkisuutta.

Torgrim Eggen: Kaksoset. Gummerus. 2008. 533 sivua.
Norjankielinen alkuteos: Hermanas
Suomentaja: Katriina Huttunen

Gummerus: Kaksoset
Gummerus: Torgrim Eggen
Wikipedia: Torgrim Eggen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude